Kaveri, joka ei koskaan ehdota tapaamista?

Niin ja oleellisin jäi. Nyt en ole minäkään tapaamisia jaksanut ehdottaa, niin nyt on hikeentynyt siitä sitten. Mitä ihmettä tällainen oikein on ?

Ap

Juu, kaveri ihan hyvin lainausmerkkeihin laitettu.

Kannattaa varmaan vierailla hänen luonaan, varsinkin lapsiperheelle näin on aina helpointa.

Älä ota itseesi. Voi olla masennusta vaikkei sitä itse myöntäisikään. Varmasti nauttii joka kerta kun saa tylsyyteen piristystä vaikka joskus pitäisikin melkein raahata ulos.

Olen niin totaalisen introvertti, että olen juuri tuollainen kaveri. Pitää mennä joku 3-4 kuukautta ennen kuin alan itse kaivata jotain toista ihmistä. En tosin loukkaannu siitä, jos muutkaan eivät pidä minuun yhteyttä. Joka tapauksessa aika yksipuolista se yhteydenpito on. Mutta se mitä ne "normaalit" sosiaaliset kaverit eivät ymmärrä on se, että ne vähäiset kontaktit ovat minulle melkeinpä ne ainoat kontaktit. Eli siinä missä heillä on 20 erilaista kaveria ja ystävää tai pari läheistä ystävää, jonka kanssa ovat jatkuvasti tekemisissä, niin minulla on ne pari joiden kanssa juttelen kerran kuukaudessa. Eli he todellakin ovat minulle ne parhaat kaverit, vaikka emme olekaan juuri tekemisissä. Niin vain olemme erilaisia kaikki.

Molemmista kokemusta.

Olen ollut joskus masentunut enkä ole jaksanut pyytää ketään käymään ja olla ”seurana”, tai mennä kutsusta jonkun toisen luo ja myös se, että olen saattanut yht’äkkiä peruuttaa jonkun tapaamisen kun en ole jaksanut tai ei ole huvittanut.

Sekä joskus on ollut niin etten ole kokenut hyvän päivän tuttua kaverina tai ystävänä niin miksi haluaisin hengata vapaalla jos en näe meitä kavereina tai ystävinä?

Ja toisen näkökulmasta ei kiinnosta tai sitten ei ole sitä seuraa jota hän haluaa ympärilleen, mutta aika usein tätä ei kehdata sanoa toiselle, että: ”hei en tykkää olla sun kanssa, joten siks en tuu.” Kehottaisin, että kysyt suoraan missä menette niin saat selvyyden!

Joillekin yhteydenpito voi vaan olla vaikeampaa, ei siitä kannata suuttua tai tehdä suurta numeroa. Toisaalta ei kaverisi suuttuminenkaan tässä tilanteessa ole oikeutettua. 

Kaverilla on siis mies ja tämän kavereita jaksaa kyllä nähdä. Hyvältä tuntuu. Lapsia ei siis ole.

Ap

Kuka jaksaa yksipuolista kaveruutta?

Itse olen tuollainen, viihdyn vaan niin hyvin omissa oloissani, etten koskaan saa aikaiseksi ehdotella mitään "treffejä". Mutten kyllä mitään herneitäkään vedä, ellei minua aikoihin kysytä mihinkään, ymmärränhän minä sen että vituttaa varmaan massiivisesti turhaan pyydellä jos ei huvita lähteä.

Siinä voi kysyä itseltään, että onko tässä kaveruudessa toinen joka jalosti suo ystävyyttään ja toinen joka on kiitollinen siitä että seura kelpaa.

Olenko minä se kiitollinen?

Siitä voi tulla sellainen olo, että olen huonompi kuin tuo toinen.

Jos tämä on pysyvä asiaintila, noh. Itse poistin juuri fb.kavereista yhden ns. "ystävän". Olin harkinnut sitä jo pitkään. Juttu on niin, että viimeiset viisi kertaa (ainakin), olen soittanut hänelle. Kun kysyn kohteliaasti kuulumisia, hän vastaa yhdellä sanalla. Kun olemme puhuneet max 10 minuuttia, hänen pitää lopettaa. Ei koskaan kiitä soitosta, ei koskaan soita takaisin.

Kuitenkin olen kuulemma kiva ja ystävä, ollut ainakin. Myöskään muita väyliä myöten ei tule elonmerkkiä.

6-8 kk olen kuulostellut ja odotellut. Hän asuu vain 10 kilsan päässä. Ja autoilee. Sit vain tuli mitta täyteen.

Vips! Fb.kaveruus lähti. Olo tuntui heti rehellisemmältä ja aidommalta. Jos mulle ei kerrota mikä mättää, en jää loputtomiin ojentamaan kättä, johon ei tartuta.

Enkä arvosta ihmisiä, jotka eivät arvosta ystäviksi nimittämiään ihmisiä sen vertaa, että ottausivat ongelmat puheeksi ja yrittäisivät korjata ne.

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa yksipuolista kaveruutta?

Sellainen jolla ei oikein ole kavereita. Jolla on huono käsitys itsestään. Joka uskoo sisimmässään olevansa arvoton.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin totaalisen introvertti, että olen juuri tuollainen kaveri. Pitää mennä joku 3-4 kuukautta ennen kuin alan itse kaivata jotain toista ihmistä. En tosin loukkaannu siitä, jos muutkaan eivät pidä minuun yhteyttä. Joka tapauksessa aika yksipuolista se yhteydenpito on. Mutta se mitä ne "normaalit" sosiaaliset kaverit eivät ymmärrä on se, että ne vähäiset kontaktit ovat minulle melkeinpä ne ainoat kontaktit. Eli siinä missä heillä on 20 erilaista kaveria ja ystävää tai pari läheistä ystävää, jonka kanssa ovat jatkuvasti tekemisissä, niin minulla on ne pari joiden kanssa juttelen kerran kuukaudessa. Eli he todellakin ovat minulle ne parhaat kaverit, vaikka emme olekaan juuri tekemisissä. Niin vain olemme erilaisia kaikki.

Itse olen vähän samanlainen. Ne kaukaisimmat kaverit ja tuttavat ovat tippuneet pois, kun varmasti kyllästyivät jokseenkin yksipuoliseen tapaamisten ehdotteluun. 

Jäljellä muutama ystävä, joita näitäkin oikeastaan tapaan n. kerran kuukaudessa. Poikaystävää sitten taas useamman kerran viikossa. Poikaystävän kanssa oleilu on kuitenkin rennompaa, voidaan olla hiljaa ja ns.  touhuta omia juttuja. Siis voidaan olla hiljaa toistemme seurassa, kun nähdään niin usein. Mutta jo ystävienkin seurassa tämä harvoin onnistuu, yleensä pitäisi olla hirveästi kerrottavaa tai juteltavaa. Harvemmin aikuisiällä sitä kukaan viitsii sopia tapaamista ja sitten istua tapaamisessa suurin osa ajasta hiljaa. Ei tietysti tarvitsekaan mutta itse olen aika puhelias ja sosiaalinenkin ihminen mutta silti tällaiset sosiaaliset tapaamiset ovat aika uuvuttavia. Ystäviksi ovat jääneet vähän samanlaiset persoonat, jotka ymmärtävät ettei se ystävyys katoa minnekään vaikkei koko ajan olla sopimassa tapaamisia, eikä tarvitse myöskään miettiä kumpi on mahtanut tehdä viimeksi aloitteen tapaamiseen. Sitten nämä henkilöt, jotka loukkaantuvat siitä etten pääse viikottain kahville ovat jääneet elämästä valitettavasti kokonaan pois. 

Mä olen nykyisin tuollainen. Väsyin vaan siihen ehdottamiseen. Olen myös kyllästynyt yhteen kaveriin, joka ehdottaa tapaamisia tyylillä "käykö sulle, että nähtäisiin viikolla x? ja sitten kun vastaan et sopii kaikkina muina iltoina paitsi to tms. Sitten sitä tapaamista ei kuitenkaan voi sopia, koska hänen täytyy tarkistaa työvuorot ja tähän tarkistamiseen menee monta päivää. Miksi hän ehdottaa tapaamista tietylle viikolle, jos ei tiedä sopiiko?