Köyhyys, parisuhde ja lasten hankinta?

Millä elätät lapset jos ei ole rahaa? Juuri esim pienennettiin työmarkkinatukea 5 prosenttia. Hyvä että saa elätettyä itsensä saatikka muita. Pitää jättää ne hommat niille, joilla vielä on rahaa. Toivottavasti lisääntyvät sitäkin ahkerammin, että säilyy suomalaisuus elossa.

Vierailija kirjoitti:

Millä elätät lapset jos ei ole rahaa? Juuri esim pienennettiin työmarkkinatukea 5 prosenttia. Hyvä että saa elätettyä itsensä saatikka muita. Pitää jättää ne hommat niille, joilla vielä on rahaa. Toivottavasti lisääntyvät sitäkin ahkerammin, että säilyy suomalaisuus elossa.

Eivät ruoka ja vaatteet lopulta valtavia maksa.

Lapsia ei kannata tehdä, jos ei pysty niitä itse elättämään ilman tukia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei kannata tehdä, jos ei pysty niitä itse elättämään ilman tukia. 

Se on sinun mielipiteesi. Mutta huomioon kannattaa ottaa se, että sellainen vaatimus pitää syntyvyyden kestämättömän alhaisena.

Haluan lapsia vasta sitten kun olen saanut opinnot päätökseen ja toivonmukaan saanut työkokemusta. Tahdon lapseni saavan elää perheessä, jossa hänelle on varaa hankkia kaikki tarpeellinen. Olen itsekin saanut elää lapsena sellaisessa perheessä ja samaa haluan myös omalle jälkikasvulleni.

Köyhän lapsiperheen arki on raskasta, eikä moni mukavuudenhaluinen nuori aikuinen halua lähteä siihen mankeliin.

Tasa-arvo on tästäkin valinnasta kaukana: naiset voivat hankkia lapsia ja jäädä kotiin, mutta mites köyhä mies voi perustaa perheen.

Vierailija kirjoitti:

Haluan lapsia vasta sitten kun olen saanut opinnot päätökseen ja toivonmukaan saanut työkokemusta. Tahdon lapseni saavan elää perheessä, jossa hänelle on varaa hankkia kaikki tarpeellinen. Olen itsekin saanut elää lapsena sellaisessa perheessä ja samaa haluan myös omalle jälkikasvulleni.

Sen nykymaailmassa lapsiperheelle katsottavan kohtuullisen elintason saavuttaminen kestää useimmiten todella kauan. Opintojen päättyessä moni on vajaa kolmekymppinen, ja siitä eteenpäin aseman vakinaistumista työelämässä saattaa joutua odottelemaan jopa kymmenkunta vuotta. Siinä vaiheessa kun ihmisellä on varaa omakotitaloon, kahteen autoon ja lapsen jääkiekkotreeneihin alkavat vaihdevuodet herkästi olla jo käsillä ja jos hedelmöityshoito ei tehoa, niin lapset jäävät saamatta.

Kun kuuntelee tämän päivän köyhien lapsiperheiden vanhempia, niin eipä heidän elämänsä kovin onnelliselta vaikuta. Ovat toki iloisia lapsistaan, mutta   mistään muusta eivät sitten olekaan. En haluaisi elää  elämää, jossa on jatkuva stressi raha-asioista. 

Sitten kun erotaan, niin joko olet päävastuussa lapsen elättämisestä tai maksat elareita.

Vierailija kirjoitti:

Kun kuuntelee tämän päivän köyhien lapsiperheiden vanhempia, niin eipä heidän elämänsä kovin onnelliselta vaikuta. Ovat toki iloisia lapsistaan, mutta   mistään muusta eivät sitten olekaan. En haluaisi elää  elämää, jossa on jatkuva stressi raha-asioista. 

Itse ajattelin ennen niin, että pitää olla hyvät työpaikat, autot yms. ennen kuin alkaa tekeen lapsia, mutta nykytilanteessa kannustaisin nuoria pariutumaan ja tekemään niitä lapsia, vaikka olisi kuinka työtön ja rahaton. Monelle omissa fantasioissaan elävälle naiselle tämä voi tuntua todella vaikealta, mutta lopussa kiitos seisoo!

Marjatta53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kuuntelee tämän päivän köyhien lapsiperheiden vanhempia, niin eipä heidän elämänsä kovin onnelliselta vaikuta. Ovat toki iloisia lapsistaan, mutta   mistään muusta eivät sitten olekaan. En haluaisi elää  elämää, jossa on jatkuva stressi raha-asioista. 

Itse ajattelin ennen niin, että pitää olla hyvät työpaikat, autot yms. ennen kuin alkaa tekeen lapsia, mutta nykytilanteessa kannustaisin nuoria pariutumaan ja tekemään niitä lapsia, vaikka olisi kuinka työtön ja rahaton. Monelle omissa fantasioissaan elävälle naiselle tämä voi tuntua todella vaikealta, mutta lopussa kiitos seisoo!

Miten ihmeessä luulet tämän toteutuvan? Vauva ja taapero eivät paljoa maksa, mutta pienten lasten kanssa on vaikea kouluttautua tai tehdä paljon töitä. Kohta lapset kasvaa ja harrastukset maksaa. Täällähän on harva se päivä sydäntäsärkeviä tarinoita siitä, miten lapsilla ei ole varaa käydä lukiota tai yh-äiti syö kaurapuuroa viikkokaupalla että pystyy kustantamaan lukiokirjat. Just oli jossain vauvalehdessä juttu, miten nuoret köyhät tekivät yhdessä lapsen -> kumpikin joutui jättämään lukion kesken, isä pääsi lopulta jonnekin kuntouttavaan työtoimintaan, erosivat. Köyhyys myös lisää parisuhdestressiä ja eron todennäköisyyttä. Mieti nyt vähän mitä sä haluat lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei kannata tehdä, jos ei pysty niitä itse elättämään ilman tukia. 

Se on sinun mielipiteesi. Mutta huomioon kannattaa ottaa se, että sellainen vaatimus pitää syntyvyyden kestämättömän alhaisena.

Niinpä. Mulle on ihan ok, jos jotkut haluavat lisääntyä tuilla, se kuitenkin tasapainottaa huoltosuhdetta. Jos se lapsi on oikeasti toivottu ja rakastettu, mutta vanhempi/vanhemmat vain köyhiä. Ja työttömillä esim. aikaakin lapselle ihan eri tavalla.

Tietyllä tavalla jopa kunnioitan niitä, jotka tuohon köyhyydestä huolimatta ryhtyvät. Itse en lähtisi lisääntymään köyhänä/pitkäaikaistyöttömänä missään nimessä, koska se masentaisi ja ahdistaisi ja en missään nimessä haluaisi itseäni vapaaehtoisesti sellaiseen tilanteeseen laittaa, mutta sallin sen toisille, varsinkin nykytilanteessa.

N34

Ympäröivä yhteiskunta ja yleinen asenneilmapiiri kertovat, että köyhyys on paskaa ja lapset kärsii köyhyydestä. Et ansaitse kunnioitusta yhteiskunnan ja sen kansalaiden silmissä, jos et itse elätä itseäsi ja lapsiasi.

Surullista vieläpä, että ihminen itse alistuu tähän ja itse tuottaa ja alleviivaa itselleen tätä käsitystä. "Mä en ole mitään, koska olen köyhä ja mulla ei ole taloudellista tai kulttuurista pääomaa. Mä en ANSAITSE lapsia, mulla ei ole oikeutta." Tästä muodostuu hierarkialtaan surkea habitus, jolla on itseään ruokkiva luonne.

Perimmäinen syy on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja peruskoulu. Lapset ovat päivittäin useita tunteja tekemisissä toistensa kanssa ja muodostavat kaveri- ja ystävyyssuhteita vanhempiensa varallisuudesta riippumatta.  On täysin normaalia, että lapsi tuntiessaan kuuluvansa ryhmään, olettaa, että hänellä olisi samoja asioita ja mahdollisuuksia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ja kun ei olekaan, kokevat osattomuutta ja eriarvoisuutta sekä mahdollisesti syrjäytyvät porukasta. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli varsin harvinaista, että köyhien lapset olisivat ystävystyneet varakkaiden lasten kanssa. Kaverit olivat pääasiassa samasta sosiaaliluokasta kuin lapsi itsekin oli. Jos jotain kosketusrajapintaa muihin sosiaaliluokkiin olikin, se oli yleensä tilapäistä (esim köyhän lapsi maksullisessa oppikoulussa vapaa-oppilaspaikan turvin). 

Vierailija kirjoitti:

Perimmäinen syy on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja peruskoulu. Lapset ovat päivittäin useita tunteja tekemisissä toistensa kanssa ja muodostavat kaveri- ja ystävyyssuhteita vanhempiensa varallisuudesta riippumatta.  On täysin normaalia, että lapsi tuntiessaan kuuluvansa ryhmään, olettaa, että hänellä olisi samoja asioita ja mahdollisuuksia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ja kun ei olekaan, kokevat osattomuutta ja eriarvoisuutta sekä mahdollisesti syrjäytyvät porukasta. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli varsin harvinaista, että köyhien lapset olisivat ystävystyneet varakkaiden lasten kanssa. Kaverit olivat pääasiassa samasta sosiaaliluokasta kuin lapsi itsekin oli. Jos jotain kosketusrajapintaa muihin sosiaaliluokkiin olikin, se oli yleensä tilapäistä (esim köyhän lapsi maksullisessa oppikoulussa vapaa-oppilaspaikan turvin). 

Erot yhteiskuntaluokissa ja sosiaalisissa eroissa ovat kylläkin syventyneitä ja syventyvät entisestään jos verrataan vaikkapa 80-lukuun.

Jos on toivoa työllistymisestä eikä työttömyyteen liity erityisempää mielenterveysongelmaa niin ehkä sitten.

Sanomalehtien uutisissa ollut aina välillä näitä laskelmia miten lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa 130 000 €. Joskus ollaan maltillisempia ja esikoisen tarpeisiin riittää 50 000 €.

Ei yhtään ihme, ettei köyhillä ole varaa hankkia lapsia! Hullulta sekin tuntuu, että muiden pitäisi kustantaa köyhien nuorten lastenhankinta kokonaan. Eikö se ole vanhempien tehtävä kantaa vastuu jälkikasvustaan? Tottakai erikseen tilannne jossa vaikka jää työttömäksi. Silloin ihan järkeenkäypää, että yhteiskunta tukee lapsiperhetta ahdingon yli.

Kun sisimmässä tuntee itsensä arvottomaksi ja kelpaamattomaksi, niin ei siinä ensimmäisenä ole mielessä joku parisuhteen tai lasten hankinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimmäinen syy on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja peruskoulu. Lapset ovat päivittäin useita tunteja tekemisissä toistensa kanssa ja muodostavat kaveri- ja ystävyyssuhteita vanhempiensa varallisuudesta riippumatta.  On täysin normaalia, että lapsi tuntiessaan kuuluvansa ryhmään, olettaa, että hänellä olisi samoja asioita ja mahdollisuuksia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ja kun ei olekaan, kokevat osattomuutta ja eriarvoisuutta sekä mahdollisesti syrjäytyvät porukasta. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli varsin harvinaista, että köyhien lapset olisivat ystävystyneet varakkaiden lasten kanssa. Kaverit olivat pääasiassa samasta sosiaaliluokasta kuin lapsi itsekin oli. Jos jotain kosketusrajapintaa muihin sosiaaliluokkiin olikin, se oli yleensä tilapäistä (esim köyhän lapsi maksullisessa oppikoulussa vapaa-oppilaspaikan turvin). 

Erot yhteiskuntaluokissa ja sosiaalisissa eroissa ovat kylläkin syventyneitä ja syventyvät entisestään jos verrataan vaikkapa 80-lukuun.

80-luvulla ei ollutkaan enää oppikoulu maksullinen vaan oli jo peruskoulu (tarkoitin aiemmalla kirjoituksellani lähinnä 1950-1960 -lukuja). Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli muistaakseni joko 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa. Lisäksi on hyvä muistaa, että tuolloin kulutettavaa oli paljon vähemmän. Perheissä riitti yksi (lanka)puhelin ja yksi televisio. Vain harvalla oli kotona tietokone eikä todellakaan jokaisella omaansa. Nykyisin tällaisia "pakko olla" asioita on paljon enemmän kuin 80-luvulla. Ulkomaanmatkailu on edullisempaa kuin aiemmin ja omatoimimatkat mahdollistavat vieläkin edullisemman matkailun verrattuna matkatoimistojen järjestämiin matkoihin. Myös asuntolainojen korot olivat korkeammat ja laina-ajat lyhyemmät, joten hyvätuloisenkin perheen rahat menivät tuolloin suurimmaksi osaksi asumiseen ja sen vuoksi lasten kulutuserot eivät olleet niin selkeitä kuin nykyisin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja peruskoulun ansiosta tämän päivän lapset pääsevät näkemään ja kuulemaan, millaisia asioita ja mahdollisuuksia jollain varakkaamman perheen lapsella tänä päivänä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei kannata tehdä, jos ei pysty niitä itse elättämään ilman tukia. 

Se on sinun mielipiteesi. Mutta huomioon kannattaa ottaa se, että sellainen vaatimus pitää syntyvyyden kestämättömän alhaisena.

Oletko huolissasi omasta eläkkeestä? Millaisen nettomaksajan kuvittelet kasvavan lapsesta joka syntyy köyhään, työttömään perheeseen jossa vanhemmat eivät ole vaivautuneet hankkimaan koulutusta? Köyhyyshän periytyy, kuten myös koulutustaso. Jos halutaan jotain kannustaa niin korkeasti koulutettujen, hyvätuloisten työssäkäyvien lisääntymistä - mutta eivät he halua paljon tai lainkaan lapsia eikä mikään tukiainen tai vero maailmassa muuta heidän mieltään, päinvastoin vievät osaamisensa muualle jos yhteiskunta alkaa puuttua liikaa.