Lue keskustelun säännöt.
Naiset, oletteko koskaan kokeneet seksuaalista häirintää muilta naisilta?
Kommentit (24)
Olen. Vieras nainen alkoi lääppimään ja suuteli väkisin.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella kiusaajatytöt kokeilivat, käytänkö rintaliivejä. Yrittivät tietysti muutenkin käyttää valtaa.
Tuntemattomien naisten taholta ei ikinä.
En ole. Silloin harvoin kun on tullut iskemisyritys toiselta naiselta, se on tapahtunut kohteliaan hienovaraisesti ja ilman, että kummankaan on tarvinnut pahastua tilanteesta.
No jotkut lesbot ovat kyllä kieltämättä aika aggressiivisia... pari kertaa käynyt niin, että on tultu iholle ja suudeltu väkisin. Sitten kerran jouduin ryhmäahdistelun kohteeksi jossa yksi aktiivinen osapuoli oli heteronainen... haki varmaan jonkinlaista vallantunnetta.
Työharjoittelussa 24 vuotiaana.
Dementiakodin johtaja , n.50 v., istutti väkisin syliinsä, mukamas leikillään.
Inhottava ja ilkeä eukko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kuin vastaus nro 4. Pelkästään kohteliaita, kauniita, ei-tunkeilevia iskuyrityksiä. Ei koskaan mitään härskiä tai iholle käyvää.
Olen kokenut. Olimme kaveriporukalla karaokebaarissa, pidimme oman porukan kanssa hauskaa. Yksi tuntematon rekkalesbo tuppautui mun seuraan ja kävi kaulailemaan. Sanoin useampaan kertaan, etten halua häntä lähelleni. Se ei vaan uskonut. Ei meinattu päästä siitä millään eroon. Lopulta vaihdettiin porukan kanssa paikkaa ja jatkettiin iltaa. Todella häirritsevää ja vaivaannuttavaa tuollainen väkisin tunkeutuminen ja lähentely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häirintää mutta 2 naista on kyllä tehnyt aloitteen.
Toinen oli kovin arka ja ujonoloinen (tapasimme työhön liittyen) eli oli varmaan vaatinut paljon rohkeutta tulla kysymään treffeille - ja vielä täsmentää että tarkoittaa nimenomaan sitä, ei pelkästään girls night out -tyyppistä pistäytymistä syömässä ja viinilasillisella.
Toinen lähestyi facen kautta (asuu Washington DC:ssa). Tiesin jo päivitystensä perusteella hänen suuntautumisensa (alunperin oltiin tutustuttu yhteisten tuttujen ja harrastusten/kiinnostusten kautta - eläinten rescue-toiminta Mexico Cityssä, mukaanlukien myös kadonneiden lasten etsintä, me olemme lähinnä vaan sponsoripuolella - mutta siitä osa-alueesta ei ollut koskaan ollut puhetta), silti hieman yllätti kun hän kertoi että hänellä oli herännyt tunteita allekirjoittanutta kohtaan.
Molemmat naiset olivat erittäin kohteliaita esittäessään asiaansa, ja kumpikin ymmärsi hienosti kun pahoittelin että kiinnostukseni on sitä perinteisempää tyyppiä eli vain vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa.
Kumpikaan ei millään tavalla käyttytynyt häiritsevästi tai ahdistelevasti. Olikin lähes hämmästyttävää miten yksinkertaisesti ymmärsivät että EI TARKOITTAA EI.
Ilman vänkäämistä, vain pahoitellen että "sääli".
Ensin mainittua en ole tavannut sen jälkeen kun yhteiset työprojektit päättyivät, mutta jälkimmäisen, Marcian, kanssa olemme yhä hyviä ystäviä - nykyisin jopa läheisiä (kaapeista ei löydy enää ainuttakaan luurankoa niin helppo puhua/avautua ihan mistä vaan).
Marcia on jopa nostanut minut (luvallani, huom!) ihannenaistyypikseen Monica Belluccin rinnalle. Otan sen kohteliaisuutena. ;>
Vierailija kirjoitti:
En häirintää mutta 2 naista on kyllä tehnyt aloitteen.
Toinen oli kovin arka ja ujonoloinen (tapasimme työhön liittyen) eli oli varmaan vaatinut paljon rohkeutta tulla kysymään treffeille - ja vielä täsmentää että tarkoittaa nimenomaan sitä, ei pelkästään girls night out -tyyppistä pistäytymistä syömässä ja viinilasillisella.
Toinen lähestyi facen kautta (asuu Washington DC:ssa). Tiesin jo päivitystensä perusteella hänen suuntautumisensa (alunperin oltiin tutustuttu yhteisten tuttujen ja harrastusten/kiinnostusten kautta - eläinten rescue-toiminta Mexico Cityssä, mukaanlukien myös kadonneiden lasten etsintä, me olemme lähinnä vaan sponsoripuolella - mutta siitä osa-alueesta ei ollut koskaan ollut puhetta), silti hieman yllätti kun hän kertoi että hänellä oli herännyt tunteita allekirjoittanutta kohtaan.
Molemmat naiset olivat erittäin kohteliaita esittäessään asiaansa, ja kumpikin ymmärsi hienosti kun pahoittelin että kiinnostukseni on sitä perinteisempää tyyppiä eli vain vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa.
Kumpikaan ei millään tavalla käyttytynyt häiritsevästi tai ahdistelevasti. Olikin lähes hämmästyttävää miten yksinkertaisesti ymmärsivät että EI TARKOITTAA EI.
Ilman vänkäämistä, vain pahoitellen että "sääli".Ensin mainittua en ole tavannut sen jälkeen kun yhteiset työprojektit päättyivät, mutta jälkimmäisen, Marcian, kanssa olemme yhä hyviä ystäviä - nykyisin jopa läheisiä (kaapeista ei löydy enää ainuttakaan luurankoa niin helppo puhua/avautua ihan mistä vaan).
Marcia on jopa nostanut minut (luvallani, huom!) ihannenaistyypikseen Monica Belluccin rinnalle. Otan sen kohteliaisuutena. ;>
Tota... täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuntosalin pukuhuoneessa joku sanoi rintojani kauniiksi ja hyvämuotoisiksi.
Lesbot vetävät suoraan turpaan. Kutsuisin sitä ihan väkivallaksi, en häirinnäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran. Työpaikan illanvietossa känninen kollega alkoi tanssilattialla lähennellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En häirintää mutta 2 naista on kyllä tehnyt aloitteen.
Toinen oli kovin arka ja ujonoloinen (tapasimme työhön liittyen) eli oli varmaan vaatinut paljon rohkeutta tulla kysymään treffeille - ja vielä täsmentää että tarkoittaa nimenomaan sitä, ei pelkästään girls night out -tyyppistä pistäytymistä syömässä ja viinilasillisella.
Toinen lähestyi facen kautta (asuu Washington DC:ssa). Tiesin jo päivitystensä perusteella hänen suuntautumisensa (alunperin oltiin tutustuttu yhteisten tuttujen ja harrastusten/kiinnostusten kautta - eläinten rescue-toiminta Mexico Cityssä, mukaanlukien myös kadonneiden lasten etsintä, me olemme lähinnä vaan sponsoripuolella - mutta siitä osa-alueesta ei ollut koskaan ollut puhetta), silti hieman yllätti kun hän kertoi että hänellä oli herännyt tunteita allekirjoittanutta kohtaan.
Molemmat naiset olivat erittäin kohteliaita esittäessään asiaansa, ja kumpikin ymmärsi hienosti kun pahoittelin että kiinnostukseni on sitä perinteisempää tyyppiä eli vain vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa.
Kumpikaan ei millään tavalla käyttytynyt häiritsevästi tai ahdistelevasti. Olikin lähes hämmästyttävää miten yksinkertaisesti ymmärsivät että EI TARKOITTAA EI.
Ilman vänkäämistä, vain pahoitellen että "sääli".Ensin mainittua en ole tavannut sen jälkeen kun yhteiset työprojektit päättyivät, mutta jälkimmäisen, Marcian, kanssa olemme yhä hyviä ystäviä - nykyisin jopa läheisiä (kaapeista ei löydy enää ainuttakaan luurankoa niin helppo puhua/avautua ihan mistä vaan).
Marcia on jopa nostanut minut (luvallani, huom!) ihannenaistyypikseen Monica Belluccin rinnalle. Otan sen kohteliaisuutena. ;>Tota... täh?
Mitä jonne ei nyt tajunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja tein molemmista ilmoituksen.
Olen. Lesbo/Bi-treenikaveri illanistujaisten päätteeksi suuteli väkisin, kun olin lähdössä kotiin. Olin sen verran hämmentynyt, etten edes tajunnut tehdä mitään, sillä en ollut edes ajatellut että kyseinen nainen elättelisi suhteeni mitään ajatuksia, vaan olin pitänyt meitä ihan vain ystävinä. Tosin samaa olen joskus aikanaan kohdannut miehiltäkin. Voishan sitä kysyä, sopiiko, jos mieli tekee. Eli en käsitä tuota, että käydään vain päälle ja oletetaan, että toinenkin haluaa, oli sukupuoli mikä tahansa.
Kyllä olen kokenut. Kolmesti. Miesten taholta useita kymmeniä. Takapuolen ja rintojen hiplausta ja suoraan käsiksi käymistä sekä käden työntämistä housuihin pyytämättä, kesken keskustelun. Päästä kiinni ja suuteluun pakottamista. Eli samoilla elkeillä niin naiset kuin miehetkin.
Esimerkkeinä. Koska joku neropatti sanoo kuitenkin että olen "kuvitellut vaan kun joku on vähän katsonut päin"
Nuorempana, alle kolmikymppisenä. Nyt viiskymppisenä saankin olla rauhassa kun ylipainoinen ja elämään kyllästynyt ilme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En häirintää mutta 2 naista on kyllä tehnyt aloitteen.
Toinen oli kovin arka ja ujonoloinen (tapasimme työhön liittyen) eli oli varmaan vaatinut paljon rohkeutta tulla kysymään treffeille - ja vielä täsmentää että tarkoittaa nimenomaan sitä, ei pelkästään girls night out -tyyppistä pistäytymistä syömässä ja viinilasillisella.
Toinen lähestyi facen kautta (asuu Washington DC:ssa). Tiesin jo päivitystensä perusteella hänen suuntautumisensa (alunperin oltiin tutustuttu yhteisten tuttujen ja harrastusten/kiinnostusten kautta - eläinten rescue-toiminta Mexico Cityssä, mukaanlukien myös kadonneiden lasten etsintä, me olemme lähinnä vaan sponsoripuolella - mutta siitä osa-alueesta ei ollut koskaan ollut puhetta), silti hieman yllätti kun hän kertoi että hänellä oli herännyt tunteita allekirjoittanutta kohtaan.
Molemmat naiset olivat erittäin kohteliaita esittäessään asiaansa, ja kumpikin ymmärsi hienosti kun pahoittelin että kiinnostukseni on sitä perinteisempää tyyppiä eli vain vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa.
Kumpikaan ei millään tavalla käyttytynyt häiritsevästi tai ahdistelevasti. Olikin lähes hämmästyttävää miten yksinkertaisesti ymmärsivät että EI TARKOITTAA EI.
Ilman vänkäämistä, vain pahoitellen että "sääli".Ensin mainittua en ole tavannut sen jälkeen kun yhteiset työprojektit päättyivät, mutta jälkimmäisen, Marcian, kanssa olemme yhä hyviä ystäviä - nykyisin jopa läheisiä (kaapeista ei löydy enää ainuttakaan luurankoa niin helppo puhua/avautua ihan mistä vaan).
Marcia on jopa nostanut minut (luvallani, huom!) ihannenaistyypikseen Monica Belluccin rinnalle. Otan sen kohteliaisuutena. ;>Tota... täh?
Mitä jonne ei nyt tajunnut?
En ole jonne mutta tota sun loppuränttiä en tajunnut. Miten et tajunnut, mitä en tajunnut, kun oikein lihavoin sen?
Itse en ole, mutta olen tunnustanut kiinnostukseni toiseen. Ymmärsin että ei kuitenkaan kokenut sitä ahdisteluna. Itse saattaisin olla jopa imarreltu huomiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En häirintää mutta 2 naista on kyllä tehnyt aloitteen.
Toinen oli kovin arka ja ujonoloinen (tapasimme työhön liittyen) eli oli varmaan vaatinut paljon rohkeutta tulla kysymään treffeille - ja vielä täsmentää että tarkoittaa nimenomaan sitä, ei pelkästään girls night out -tyyppistä pistäytymistä syömässä ja viinilasillisella.
Toinen lähestyi facen kautta (asuu Washington DC:ssa). Tiesin jo päivitystensä perusteella hänen suuntautumisensa (alunperin oltiin tutustuttu yhteisten tuttujen ja harrastusten/kiinnostusten kautta - eläinten rescue-toiminta Mexico Cityssä, mukaanlukien myös kadonneiden lasten etsintä, me olemme lähinnä vaan sponsoripuolella - mutta siitä osa-alueesta ei ollut koskaan ollut puhetta), silti hieman yllätti kun hän kertoi että hänellä oli herännyt tunteita allekirjoittanutta kohtaan.
Molemmat naiset olivat erittäin kohteliaita esittäessään asiaansa, ja kumpikin ymmärsi hienosti kun pahoittelin että kiinnostukseni on sitä perinteisempää tyyppiä eli vain vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa.
Kumpikaan ei millään tavalla käyttytynyt häiritsevästi tai ahdistelevasti. Olikin lähes hämmästyttävää miten yksinkertaisesti ymmärsivät että EI TARKOITTAA EI.
Ilman vänkäämistä, vain pahoitellen että "sääli".Ensin mainittua en ole tavannut sen jälkeen kun yhteiset työprojektit päättyivät, mutta jälkimmäisen, Marcian, kanssa olemme yhä hyviä ystäviä - nykyisin jopa läheisiä (kaapeista ei löydy enää ainuttakaan luurankoa niin helppo puhua/avautua ihan mistä vaan).
Marcia on jopa nostanut minut (luvallani, huom!) ihannenaistyypikseen Monica Belluccin rinnalle. Otan sen kohteliaisuutena. ;>Tota... täh?
Mitä jonne ei nyt tajunnut?
En ole jonne mutta tota sun loppuränttiä en tajunnut. Miten et tajunnut, mitä en tajunnut, kun oikein lihavoin sen?
Hei sorry, nyt vasta huomasin tämän (se edellinen jonne-kommentti ei ollut minun).
- Myönnän auliisti että välillä voi kirjoitteluni olla vähän (paljon) tajunnanvirtaa koska käytän palstaa usein työmatka-/bussin odottelu- yms taukoviihteenä.
Jos innostun vastaamaan, se voi jäädä kesken - sitten jatkan sen joskus myöhemmin loppuun, kun muu keskustelu on mennyt jo menojaan ihan eri suuntaan.... Tai jotain.
Asiaan: ensimmäisellä rivillä yritin kertoa etten enää ole tavannut sitä naista (missään) jonka tekemästä aloitteesta kerroin aluksi. [älä kysy miksi tällaistakin selitin; yritin kai tuoda esiin että ei se episodi meidän väleihin vaikuttanut?]
Sen jälkeen yritän jostain syystä kertoa että tämän amerikkalaisen facebook-kamuni Marcian (se toinen, jälkimmäinen aloitteen tekijä) kanssa ollaan edelleen oikein hyvissä väleissä, ettei siitä hänen tunnustuksestaan jäänyt minkäänlaista kiusaantuneisuutta tms meidän väleihin, päinvastoin. Hän vain naureskeli että nyt hän voi kertoa mulle loputkin "salaisuutensa", että enää ei ole mitään menetettävää. (vertaus "luurankoja kaapissa" viittaa siihen).
Nyt me sitten lähes viikoittain viestitellään tai joskus skypetetäänkin (Marcia haluaa näyttää mitä hänen uusi koiranpentunsa on oppinut - yleensä pureskelemaan rikki jotain [kaiken]). Tähän saakka jotenkin ymmärrettävää?
Toi loppukaneetti on ihan turha ja typerä - välillä itsekritiikkini näköjään falskaa ja kerron jotain henkilökohtaista mikä ei sen paremmin liity asiaan kuin kiinnostakaan yhtään ketään.
Mutta mokasin jo niin selitetään sitten loppuun saakka: Marcia on yhtä lapsellinen siinä filmitähtifanituksessaan - joka ainoa viikko vaihtuu profiili-ja taustakuvat uuteen Monica Belluccin (nuoruuden!) kuvaan, "koska se vaan on niin kaunis" - kuin teinityttö joka palvoo uusimman poikabändin jäsentä ja haaveilee menevänsä sen kanssa naimisiin. (Me muut ollaan siihen jo totuttu eikä enää ajatella että miten korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa oleva uranainen voi olla noin hömelö?)
No joo, kun M alkoi tapailla nykyistä tyttistään, heille oli sitten tullut keskustelua kummankin ihannenaisesta/minkä tyyppinen on oma dream girl. Ja tämä tyttis oli ollut vähän että "enhän minä taida sitten kelvata jos toi M. B. on sun tyyppiä" - melko pitkä, tumma etc. - M oli sitten miettinyt että miten hän vois näyttää että hänellä on toinenkin "naistyyppi" - ja keksi sitten mesettää mulle että suutunko jos hän näyttää mun kuvani sille tyttikselle, tässä kontekstissa. Ja minä nauroin, annoin luvan, ja olin peräti imarreltu.
Eikä se tuntunut yhtään ahdistelulta, en kokenut että mun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olisi loukattu, eikä näinkin henkilökohtaiselle alueelle menevä kysely (ja kuvan näyttäminen vieraalle ihmiselle) ollut tässä tapauksessa seksuaalista häirintää - annoinhan itse luvan! (kun sitä kohteliaasti ja perusteluiden kera kysyttiin).
[Nyt tunnen itseni kaksin verroin typerämmäksi kun jankutin tämän tyhjänpäiväisen stoorin peräti kahteen kertaan, ja "Mitä tämä tarkoittaa" -selitys-osionkin vielä päälliskaupaksi niin kuin Katekismuksessa... Menen jonnekin takavasemmalle häpeämään, enkä kuuna päivänä enää "avaudu" täällä yhtään mistään.
Kiitos ja anteeksi.]
En ole.