Lapsena minä olin isoveli.

Olen toiseksi vanhin vanhempieni kymmenestä pojasta. Lapsena olin siis kahdeksan pojan isoveli, mutta en ole enää, koska kaikki veljeni ovat vähintään 175cm pitkiä ja minä jäin jostain syystä vain 160cm pitkäksi tai oikeastaan lyhyeksi. Lisäksi olen idiootti ja jouduin käymään apukoulua mutta veljeni ovat normaaliälyisiä ja ovat käyneet normaalikoulua. Olen aina ollut pieni, synnyin täysiaikaisena ja olin vain 2340g/43cm. Minua 1v3kk vuotta nuorempi pikkuveljeni huomasi jo 3 vuotta täyttäessään tullessaan viereeni olevansa saman pituinen kanssani ja nauroi kun olin häntä vanhempi mutta niin pieni. Sitten noin 3-4 kuukauden päästä hän sanoi, että "Olen isompi kuin Kalle. Olen Kallen isoveli" ja totta, hän oli minua isompi. Koska olin veljiäni pienempi, niin he aina jättivät minut leikkiensä ulkopuolelle, juoksivat vain minua pakoon koska en pysynyt heidän perässään ja heistä oli kivaa lyödä, töniä ja haukkua minua. Nyt olen 40v, nuorin veljenikin on jo 24v eikä kukaan heistä halua olla kanssani tekemisissä vaikka vanhemmat yrittävät pakottaa heitä siihen.