Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko aikuisen lapsen uusi kumppani hyvksyä välittömästi perheen/suvun jäseneksi?
12.12.2017 |
Kun tilanne on, että seurustelustakin on kerrottu vasta kun on yhteinen lapsi tulossa ja on jo muutettu yhteiseen kotiin ja on kihlatkin vaihdettu? Sitten pitäisikin jo olla kuin kumppani olisi kuulunut jo vuosia perheeseen. Ei kutsuta kylään, tuodaan vain pikaisesti näytille, ei anneta kunnolla edes tutustua, vaan kuulemma tämä on nyt tässä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Lapsesi on jo tutustunut ja valinnut juuri tämän ihmisen uudeksi perheenjäseneksenne. Hän siis kuuluu perheeseenne ja sukuunne, halusit tai et. Älä ole hätähousu, ehdit kyllä vielä tutustua vävyysi/miniääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Lapsesi on jo tutustunut ja valinnut juuri tämän ihmisen uudeksi perheenjäseneksenne. Hän siis kuuluu perheeseenne ja sukuunne, halusit tai et. Älä ole hätähousu, ehdit kyllä vielä tutustua vävyysi/miniääsi.
Eikö sillä lapsella ole mitään velvollisuutta tutustuttaa puolisoaan sukuun, jos kerran haluaa puolisonsa kuuluvan siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Lapsesi on jo tutustunut ja valinnut juuri tämän ihmisen uudeksi perheenjäseneksenne. Hän siis kuuluu perheeseenne ja sukuunne, halusit tai et. Älä ole hätähousu, ehdit kyllä vielä tutustua vävyysi/miniääsi.
Eikö sillä lapsella ole mitään velvollisuutta tutustuttaa puolisoaan sukuun, jos kerran haluaa puolisonsa kuuluvan siihen?
Ei. Ihan hankkimalla yhteisen lapsen toisen kanssa tullaan sukulaisiksi. Kyseinen henkilö on ap:n tulevan lapsenlapsen isä/äiti eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko koskaan edes tavannut ko henkilöä. Tietenkin läheisen ja lämpimän suhteen luominen uuden sukulaisen kanssa edellyttää tutustumista, yhdessäoloa jne, mutta nythän ei tässä casessa edes tiedetä, haluaako ap:n lapsi mitenkään läheistä ja lämmintä suhdetta puolisonsa ja vanhempiensa välille. Jos haluaa, niin eiköhän hän myös tutustuta puolisonsa ja vanhempansa toisiinsa.
Kuulostaa kyllä kieltämättä oudolta, että muuttaa yhteen ja aloittaa lapsenhankinnan ennen kuin vanhemmille on kerrottu. Vältteleekö lapsesi muuten teitä ja salailee muitakin asioitaan? Onko puolisossa joku "vika" tai ominaisuus, miksi olisi vältellyt esittelemistä näin pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä kieltämättä oudolta, että muuttaa yhteen ja aloittaa lapsenhankinnan ennen kuin vanhemmille on kerrottu. Vältteleekö lapsesi muuten teitä ja salailee muitakin asioitaan? Onko puolisossa joku "vika" tai ominaisuus, miksi olisi vältellyt esittelemistä näin pitkään?
Itse olen toiminut niin ja syynä toimintaani on lapsuudenperheeni huono ilmapiiri. Halusin suojella puolisoani siltä mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Eri
Miten tämä "pakko pitää perheenjäsenenä" ilmenee? Onko kyseinen mies käskenyt kutsumaan itseään pojaksesi tai jotain muuta mikä yleensä on vain perheen välistä?
Mieshän ei ole perhettäsi vaan sukua tulevan avion ja lapselapsen kautta. Joten suosittelen hyväksymään hänet uutena sukulaisena ja lapselapsesi isänä ja tyttäresi kumppanina. Tyttärelläsi on nyt oma perhe muotoutumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Eri
Miten tämä "pakko pitää perheenjäsenenä" ilmenee? Onko kyseinen mies käskenyt kutsumaan itseään pojaksesi tai jotain muuta mikä yleensä on vain perheen välistä?Mieshän ei ole perhettäsi vaan sukua tulevan avion ja lapselapsen kautta. Joten suosittelen hyväksymään hänet uutena sukulaisena ja lapselapsesi isänä ja tyttäresi kumppanina. Tyttärelläsi on nyt oma perhe muotoutumassa.
Anteeksi, huomasin olettaneeni sukupuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Eri
Miten tämä "pakko pitää perheenjäsenenä" ilmenee? Onko kyseinen mies käskenyt kutsumaan itseään pojaksesi tai jotain muuta mikä yleensä on vain perheen välistä?Mieshän ei ole perhettäsi vaan sukua tulevan avion ja lapselapsen kautta. Joten suosittelen hyväksymään hänet uutena sukulaisena ja lapselapsesi isänä ja tyttäresi kumppanina. Tyttärelläsi on nyt oma perhe muotoutumassa.
Kyllä nyt yleensä on tapana, ainakin normaaleissa perheyhteisöissä, että tutustutaan puolin ja toisin, pidetään vähintään lapsen ja vanhempien kesken jonkinlaista yhteyttä ja kerrotaan kuulumisia, käydään puolin ja toisin kylässä. Yleisesti ottaen tunnetaan se avo/avioliiton kautta sukuun tullut ihminen, tiedetään hänestä muutakin kuin nimi, ja puoliso tietysti tietää perheestäkin jotain muuta kuin nimet.
Oko ap muuten kertonut, onko hänellä tytär vai poika?
Sukuun tullaan siinä vaiheessa, kun on juhlittu häitä ja suvut on tutustuneet toisiinsa. Sitä ennen ei ole tarvetta ottaa osaksi sukua, koska eihän lapsen seurustelukumppani ole perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie nuoripari syömään. Tuskin kieltäytyvät, jos lupaat maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Sukuun tullaan siinä vaiheessa, kun on juhlittu häitä ja suvut on tutustuneet toisiinsa. Sitä ennen ei ole tarvetta ottaa osaksi sukua, koska eihän lapsen seurustelukumppani ole perhettä.
Joo ja nyt eletään. ..50-lukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitää. Vai mitä olit ajatellut tehdä, kun kerran lapsesi puolison lapsikin nyt ihan vääjäämättä on kohta osa sukuanne? Sulla on ihan hyvin aikaa tutustua häneen nytkin. Lapsesi on hänet puolisokseen valinnut ja sinä kunnioitat lapsesi valintaa.
Millä tutustuu, kun on hätäisesti kahvittelun verran nähnyt eikä kuulemma tiedä koska ehtii nähdä seuraavan kerran?
Sulla on koko loppuelämä aikaa tutustua :) Eiköhän kohta ole tiedossa ristiäiset/nimiäiset, lapsenlapsesi syntymäpäiviä, sua ehkä kaivataan lastenhoitoavuksikin ja mitä lämpimämmin nyt heti toivotat lapsesi puolison perheeseenne ja sukuunne, sitä enemmän he todennäköisesti tulevat vierailemaan luonanne ja kutsuvat teitä kylään.
Epäilen, että noinkohan tuo asenne ap:lta onnistuisi? Kuulostaa enemmän tyypiltä joka tuntee tulleensa verisesti loukatuksi kun aikuinen lapsi on elänyt omaa elämäänsä ja esitellyt uuden kumppaninkin vasta kun suhde on ollut sillä asteella että siinä on kerrottavaa
Haluan tutustua lapseni kumppaniin, mutta lapsi ei anna tilaisuutta. Nyt minun pitäisi pitää perheenjäsenenä ihmistä, jonka olen tavannut kerran yhden kahvittelun verran.
Eri
Miten tämä "pakko pitää perheenjäsenenä" ilmenee? Onko kyseinen mies käskenyt kutsumaan itseään pojaksesi tai jotain muuta mikä yleensä on vain perheen välistä?Mieshän ei ole perhettäsi vaan sukua tulevan avion ja lapselapsen kautta. Joten suosittelen hyväksymään hänet uutena sukulaisena ja lapselapsesi isänä ja tyttäresi kumppanina. Tyttärelläsi on nyt oma perhe muotoutumassa.
Kyllä nyt yleensä on tapana, ainakin normaaleissa perheyhteisöissä, että tutustutaan puolin ja toisin, pidetään vähintään lapsen ja vanhempien kesken jonkinlaista yhteyttä ja kerrotaan kuulumisia, käydään puolin ja toisin kylässä. Yleisesti ottaen tunnetaan se avo/avioliiton kautta sukuun tullut ihminen, tiedetään hänestä muutakin kuin nimi, ja puoliso tietysti tietää perheestäkin jotain muuta kuin nimet.
Oko ap muuten kertonut, onko hänellä tytär vai poika?
Tuossa edellisessä pyysinkin jo sukupuolioletustani anteeksi.
Mutta olen siis kanssasi samaa mieltä. Ihmetyttää vain mistä tämä oletus pakosta tulee jos suku ei muutenkaan pidä yhteyttä.
Kannattaahan se ajatustasolla ainakin hyväksyä lapsen kumppani uutena suvun jäsenenä, ihan itseään varten, koska vastustuksellakaan ei mitään saavuta.
Vierailija kirjoitti:
Vie nuoripari syömään. Tuskin kieltäytyvät, jos lupaat maksaa.
Kaikki ei oo niin rahan perään että ilmaisen lounaan takia tekisivät jotain minkä muuten jättäisivät välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuun tullaan siinä vaiheessa, kun on juhlittu häitä ja suvut on tutustuneet toisiinsa. Sitä ennen ei ole tarvetta ottaa osaksi sukua, koska eihän lapsen seurustelukumppani ole perhettä.
Joo ja nyt eletään. ..50-lukua?
No kerro sitten, miten tullaan sukuun. Se lapsen seurustelukumppani ei peri sinua, sillä ei ole mitään juridisia oikeuksia tyttö/poikaystävän perheen omaisuuteen tai elatukseen sitä kautta. Ei ole samaa sukunimeä, ei välttämättä yhteistä kotia jne. Sillä ei ole missään vaiheessa mitään oikeutta tulla kotiisi. Joku rakastuminen ei tee kenestäkään minun sukulaistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuun tullaan siinä vaiheessa, kun on juhlittu häitä ja suvut on tutustuneet toisiinsa. Sitä ennen ei ole tarvetta ottaa osaksi sukua, koska eihän lapsen seurustelukumppani ole perhettä.
Joo ja nyt eletään. ..50-lukua?
No kerro sitten, miten tullaan sukuun. Se lapsen seurustelukumppani ei peri sinua, sillä ei ole mitään juridisia oikeuksia tyttö/poikaystävän perheen omaisuuteen tai elatukseen sitä kautta. Ei ole samaa sukunimeä, ei välttämättä yhteistä kotia jne. Sillä ei ole missään vaiheessa mitään oikeutta tulla kotiisi. Joku rakastuminen ei tee kenestäkään minun sukulaistani.
Urpo. Ap:n lapsi on avoliitossa ja kihloissa ja saamassa lapsen seurustelukumppaninsa kanssa. He muodostavat perheen keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuun tullaan siinä vaiheessa, kun on juhlittu häitä ja suvut on tutustuneet toisiinsa. Sitä ennen ei ole tarvetta ottaa osaksi sukua, koska eihän lapsen seurustelukumppani ole perhettä.
Joo ja nyt eletään. ..50-lukua?
No kerro sitten, miten tullaan sukuun. Se lapsen seurustelukumppani ei peri sinua, sillä ei ole mitään juridisia oikeuksia tyttö/poikaystävän perheen omaisuuteen tai elatukseen sitä kautta. Ei ole samaa sukunimeä, ei välttämättä yhteistä kotia jne. Sillä ei ole missään vaiheessa mitään oikeutta tulla kotiisi. Joku rakastuminen ei tee kenestäkään minun sukulaistani.
Eipä avioliittokaan automaattisesti tarkoita yhteistä sukunimeä eikä lapsen puoliso peri sinua jos huolehdit niin testamentillasi tai lapsellesi on avioehto.
Kyllä pidempään jatkanut avoliittoa ja yhteinen lapsi minun todellisuudessani tuo jo henkilön osaksi sukua.
Ihan mielenkiinnosta: miten olet ajatellut luoda lapsenlapseesi hyvät välit niin että samalla viestität ettei hänen toinen vanhempansa kelpaa sinulle?
Kyllä, sinulla on OIKEUS olla hyväksymättä lapsen kumppania perheenjäseneksi. Jos käytät tätä oikeuttasi, siitä kuitenkin on todennäköisesti se SEURAUS että et tule olemaan pahemmin tekemisissä lapsenlapsesi kanssa, ja lapsesikin saattaa loukkaantua sinulle.
Ei tarvitse eikä välttämättä tarvitse sukuun/suvun pitää yhteyttä olenkaan ainakaan jos on jo toisella kierroksella oleva aikuinen lapsi kyseessä. Mieluummin antaa omaa elämää ja omaa aikaa aikuiselle kuin tuppaa vanhempana tai sukuna toisten elämään. Tottakai joskus voi kutsua kahvittelemaan ja sitten pikkuhiljaa sukujuhliin mutta todellakin kannattaa "nuorelle" parille antaa heidän oma elämänsä eikä tunkea sukua siihen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sukuun tullaan siinä vaiheessa, kun on juhlittu häitä ja suvut on tutustuneet toisiinsa. Sitä ennen ei ole tarvetta ottaa osaksi sukua, koska eihän lapsen seurustelukumppani ole perhettä.
No entäpä jos ja kun jotkut ovat vaikka avoliitossa vaikka 10 vuotta, lapsia on useampi jne, niin ilman jotain häiden kaltaista virallista seremoniaa tätä perhettä ei mielestäsi ole tarvetta noteerata osaksi "oikeaa sukua"?
Tietysti ap on tehnyt väärin, sitä mahdollisuuttahan ei ole, että syy olisi lapsessa itsessään. Tai miniässä tai vävyssä.