Kuinka usein riiteleminen parisuhteessa on teistä erityisen paljon?

Vierailija kirjoitti:

Jos riitaisa sanaharkka kestää kauemmin kuin 10min, sanoisin että jossain hiertää ja pahasti. Jälkikäteen tapahtuva mökötys, jos sitä on, on ihan normaalia, mutta jatkuva huutaminen ja syyttely ei.

Musta taas mökötys on paljon paljon tuhoisampaa ja kamalampaa kuin riitely aktiivisesti alusta loppuun ja sitten riita ohi. Jos riidan jälkeen tarvitsee alkaa mököttämään niin sehän kuulostaa enemmänkin siltä ettei asiaa ole edes alunperinkään selvitetty loppuun? Kyllä meillä hyvinkin saattaa riita kestää jopa parikin tuntia putkeen, ja kun riita loppuu on molemmilla samantien taas ihan positiivinen olo eikä mitään tervetta mökötyksille tai muulle siten ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, ehkä pitäisi määritellä ensin, mitä tarkoitetaan riidalla. En ole ikinä ollut suhteessa, jossa ei olisi riidelty vähintään kuukausittain. Minulle riitely tarkoittaa erimielisyyttä jostain asiasta, ei sitä että oltaisiin lopettamassa suhdetta. Eikä todellakaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa! Viimeksi suutuin perjantaina, kun oli selvästi miehen kanssa sovittu, että tavataan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, ja sitten hän oli kuitenkin myöhässä.

Ihanan täydellisiä puolisoita teillä on, jos tällaisia tilanteita ei satu edes kerran kymmenessä vuodessa. Tai sitten olette ihan erinomaisen joustavia itse, kun ette yhtään hermostu siitä, ettei toinen pidä kiinni sovitusta asiasta.

Varmaan luonne ja ikäkysymys. Me ei miehen kanssa suututa toisillemme tyhjästä, mies tietää, että olen helposti myöhässä, saattaa vain huokaista ja naurahtaa ja minä teen saman hänen tapojensa suhteen. Olemme eri mieltä asioista, mutta niistä puhutaan kun molemmat ovat rauhallisia, ei edes yritetä jos näkee toisen olevan väsynyt tai kiukkuinen jostain arjen jutusta. Miksi pitäisi kaataa oma väsy toisen päälle?  Edellisessä liitossani kuuntelin liian paljon huutamista, nykyään en halua eikä halua nykyinen miehenikään.

Minulle se ei ole tyhjästä suuttumista, jos joudun 15-20 minuuttia odottamaan kylmissäni, varpaat jäässä ja muutenkin jäässä vain siksi, että hän unohtui juttelemaan tuttavansa kanssa. Ja tämä oli siis vain yksi esimerkki, vastaavasti hän suuttuu minulle asioista, joissa hän joutuu pettymään, koska en syystä tai toisesta tajua miten tärkeää olisi ollut pitää kiinni sovitusta asiasta.

Mutta lucky you, ette koskaan kiukuttele, tiuski, huuda tai murjota, puhumattakaan että tuottaisitte pettymyksiä toisillenne - aina ymmärrätte toistenne puutteita ja kommunikoitta vasta kun olette rauhallisia ja levänneitä. Siinäpä esimerkkiä meille muille.

Katkeruus ei kaunista 😉

Mieheni ei ole koskaan myöhässä. Kun sovimme asioita, niin ne hoidetaan kuten on sovittu. Molemmat. Jaamme kotitöitä, lasten kuskauksia (on isäpuoli), kauppavuorot. Sopuisasti. Jos toinen on väsynyt, toinen ottaa vetovastuun ja väsynyt saa levätä. Meidän elämä nyt vain on sopuisaa. Miksi tämä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Jos riitaisa sanaharkka kestää kauemmin kuin 10min, sanoisin että jossain hiertää ja pahasti. Jälkikäteen tapahtuva mökötys, jos sitä on, on ihan normaalia, mutta jatkuva huutaminen ja syyttely ei.

Mökötys on teille ok, meillä ei mökötetä. Asiat puidaan poikki, halki ja pinoon riidellessä ja homma on sillä selvä, ei tarvitse enää samasta asiasta vatkata koskaan. Näin me ihmiset ollaan erilaisia.  :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää riidellä? Olemme olleet yhdessä yli 40 v. ja olemme riidelleet tasan kerran ja sekin oli jälkeenpäin ajatellen pikkujuttu.

Me oltu 45v yhdes ja minusta tuntuu ,että alan olla kohta joka asiasta erimieltä. Ehkä oon ollu ennenkin ,mutten ole tuonut niin usein julki. Olen huomannut et puolin ja toisin sanotaan sellaista joka ärsyttää toista. Harrastus ??

Aika veen kauan jaksatte!!!

Meillä ärähdetään pari kertaa kuussa, max. 10 min.

Meillä riidellään lähinnä koska kiehahdan jossain vaiheessa, kun mieheni ei ymmärrä kuinka paljon joku hänen tekemisistään ärsyttää. Tullaan aika erilaisista taustoista, enkä kuvittele, että kaikki tarvitsee tehdä samalla tavalla, mutta joskus tuo toinen on vaan niin ajattelematon, kun ei ole saanut kuin todella surkean parisuhteen ja riitelyn mallin lapsuudessaan.

Molemmat osataan olla inhottavia ja ollaan todella temperamenttisia, mutta onneksi kumpikaan ei sitä tahdo ylläpitää vaan yritetään opetella riitelemään asiallisesti. Meistä kumpikaan ei siedä mököttämistä, jos kiikuttaa, niin se pitää sanoa reilusti ääneen tai lakata ilkeilemästä toiselle.

Riitojen laatu ja määrä riippuu todella paljon yksilöistä. Omissa suhteissa on ollut paljon eroja sen suhteen, vaikka koen itse olleeni aina samanlainen riitelijä.

22v yhdessä, 2 isompaa riitaa koskien yhdessäoloamme.

Raksa-aikana (2 x 1v projektia) tietty hermot välillä kireällä ja tuli kiukuteltua puolin ja toisin mutta aina asiasta, eikä sitä kaadettu toisen niskaan. Hetki jurmutusta itsekseen ja toinen tuli hakemaan kahville - siinä se.

Pientä kiukuttelua esim raha-asioista 2-3x vuodessa.

Koskaan ei mennä henkilökohtaisuuksiin, huudeta, haukuta tai halvenneta toista. Asiat riitelee, ei me

Me riidellään kaksi kertaa vuodessa.

Sanoisin, että kuukausittainen riitely olisi raskasta. Mutta minä otankin riidan aina tosi raskaasti, en olankohautuksella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei riidellä koskaan, mutta ymmärrän, että monet on temperamentiltään kiivaampia, ja riitojakin syntyy. Pitäisin kuitenkin useammin kuin kerran kuussa riitelemistä liikana.

Älä valehtele.

Kerran kuussa riitely on minusta aika paljon. Itse en riitele koskaan. Joko selvitän asiani rauhallisesti puhumalla tai sitten odotan, kunnes kiivastumiseni on vähän laantunut.

Ei riidellä juuri ikinä, muutama riita ollu tässä 16-vuotisen suhteen aikana. Ollaan miehen kanssa molemmat melko rauhallisia ja joustavia, en oikein keksi mistä edes riideltäisiin.

No kaikille sopii eri tyylit. Jos kysyt miksi ei saisi riidellä, niin omasta puolesta voin sanoa, että itselle se ei sovi. Tulen kodista, jossa ei ole koskaan korotettu ääntä, riidelty jne. ja myöhemmin kun vaikka asiakaspalvelussa työskennellessä joku asiakas on tullut huutamaan, olen suorastaan järkyttynyt. Siitä tulee olo, että nyt on mokattu tosi pahasti, että jotain on nyt aivan järkyttävän pahasti pielessä, ja sitten käykin ilmi, että kyseessä onkin joku ihan pikkujuttu, joka on helposti korjattavissa. Sitten tulee jopa pettynyt olo sen ihmisen takia: miksi joku katsoo asiakseen korottaa ääntään tuollaisesta asiasta toiselle ihmiselle. Siitä huokuu kunnioituksen puute ja minäminä-asenne. Näistä kokemuksista johtuen olen alkanut pitää kovaäänisiä huutajia ja riidanhaastajina sellaisina ihmisinä, joista pysyn mielelläni kaukana. Aikuinen osaa huutamattakin, asiallisesti. Jos ei osaa, suurempi osa viasta on siinä huutajan päässä.

Mielestäni parisuhteessa asioista pitää voida puhua jo ennen kuin ne yltyvät riidoiksi. Olen rauhallinen luonne, ja riitely ahdistaa minua. En ymmärrä, miksi asioiden annetaan patoutua siihen pisteeseen, että räjähdetään. Kannatan suoraa keskustelua jo ennen kuin asioista tulee ongelma.

Jos sinä et vello riidoissa eikä puolisokaan siitä ahdistu ja tyyli sopii hänelle, niin mikäs siinä. Tehkää kuten tykkäätte. Kai jotkut tykkää vähän "tuulettaa". Ymmärrän ja en.

Minulle tuo olisi kauhistus. Jollekin muulle sitten kai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, ehkä pitäisi määritellä ensin, mitä tarkoitetaan riidalla. En ole ikinä ollut suhteessa, jossa ei olisi riidelty vähintään kuukausittain. Minulle riitely tarkoittaa erimielisyyttä jostain asiasta, ei sitä että oltaisiin lopettamassa suhdetta. Eikä todellakaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa! Viimeksi suutuin perjantaina, kun oli selvästi miehen kanssa sovittu, että tavataan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, ja sitten hän oli kuitenkin myöhässä.

Ihanan täydellisiä puolisoita teillä on, jos tällaisia tilanteita ei satu edes kerran kymmenessä vuodessa. Tai sitten olette ihan erinomaisen joustavia itse, kun ette yhtään hermostu siitä, ettei toinen pidä kiinni sovitusta asiasta.

Varmaan luonne ja ikäkysymys. Me ei miehen kanssa suututa toisillemme tyhjästä, mies tietää, että olen helposti myöhässä, saattaa vain huokaista ja naurahtaa ja minä teen saman hänen tapojensa suhteen. Olemme eri mieltä asioista, mutta niistä puhutaan kun molemmat ovat rauhallisia, ei edes yritetä jos näkee toisen olevan väsynyt tai kiukkuinen jostain arjen jutusta. Miksi pitäisi kaataa oma väsy toisen päälle?  Edellisessä liitossani kuuntelin liian paljon huutamista, nykyään en halua eikä halua nykyinen miehenikään.

Minulle se ei ole tyhjästä suuttumista, jos joudun 15-20 minuuttia odottamaan kylmissäni, varpaat jäässä ja muutenkin jäässä vain siksi, että hän unohtui juttelemaan tuttavansa kanssa. Ja tämä oli siis vain yksi esimerkki, vastaavasti hän suuttuu minulle asioista, joissa hän joutuu pettymään, koska en syystä tai toisesta tajua miten tärkeää olisi ollut pitää kiinni sovitusta asiasta.

Mutta lucky you, ette koskaan kiukuttele, tiuski, huuda tai murjota, puhumattakaan että tuottaisitte pettymyksiä toisillenne - aina ymmärrätte toistenne puutteita ja kommunikoitta vasta kun olette rauhallisia ja levänneitä. Siinäpä esimerkkiä meille muille.

No mulla on sitten kai esimerkillinen suhde, jossa ymmärretään toista, tuetaaan, ei tiuskita, ei pureta omaa pahaa oloa toiseen. Kyllä näitä parisuhteita on. Joskus jos ei ole juttutuulella tai on paha mieli niin senkin voi sanoa tiuskimatta, että hei mä olen nyt väsynyt ja pahalla päällä, joten menen huilimaan ja lukemaan kirjaa omaan rauhaan toiseen huoneeseen. Ja se on ihan ok. Toinen tietää aina, missä mennään, ja että toisen paha mieli ei johdu hänestä. Me tarvitaan molemmat omaakin aikaa. Pettymyksen tuottamista toiselle vältetään kyllä ihan molemminpuolisesti. Ilmoitetaan viestillä jos ollaan myöhässä ja pyydetään anteeksi. Ja autetaan pyyteettömästi. Jos toinen on pyykkivuorollaan väsynyt niin toinen hoitaa ja sama toisin päin. Itse en ole koskaan kokenut sitä vaikeaksi, eikä ole mieskään. 10v. yhdessä, ei ole vielä tarvinnut riidellä -eri

Jos riitelemistä ja pahaa oloa on yli 50% ajasta, niin en näe järkeä jatkaa. 

Meillä on jopa parisuhteessa erimielisyyttä siitä, mikä on riita 😂 Mun mielestä me ei riidellä juuri koskaan, mun mielestä riidat on "isoja", sellaisia, joita pitää setviä pitkään. Noin kerran vuoteen on saatu 5-vuotisessa suhteessa sellainen riita aikaan. Muut, arkiset erimielisyydet ja suutahdukset ei ole musta riitoja, vaan normaalia yhteiselämään kuuluvaa. Toinen unohtaa lupauksen, minä sanon vihaisesti, että kiva, sua täällä yksin odottelin, kyllä ärsyttää. Hän pyytää anteeksi, jatketaan. Mun mielestä ei riidelty. Mutta. Miehen mielestä jokainen erimielisyys tai pettymys on riita, joten hänen mielestään me riidellään usein.

Että miten sen nyt ottaa.

No, oli miten oli, ollaan tosi onnellisia yhdessä, kunnioitetaan toisiamme, sanotaan suoraan jos toinen on tehnyt jotain omasta mielestä ärsyttävää, mutta ei riidoissa tai erimielisyyksissä ikinä haukuta toista tai loukata tahallaan.

7 vuotta meni oikeastaan ilman riitoja. Sen jälkeen on kyllä ollut ajottain aika paljon riitoja ja viime ajat olleet vaikeita 13 vuodesta yhteensä mitä on yhdessä oltu. Vaikea sanoa minne ollaan menossa, huonompaan tämä on tainnut mennä. Megariitoja ehkä 1-2 kuukaudessa. Tosin hyvin lyhytkestoisia.