Arkea pikkuvauvan ja masennuksen kanssa. Miten tästä selvitään?

Oireet olivat ilmassa jo ennen raskautta, mutta koska elämämme oli hektistä ja moni asia oli muutoksessa, olimme molemmat mielestäni "normaalisti" väsyneitä. Raskauden edetessä ymmärsin, että mieheni kärsii masennuksesta ja nyt vauvan ollessa parikuinen, alkaa oma jaksamiseni olla kahden "tarvitsevan" kanssa äärirajoilla. Mies tunnustaa olevansa auliisti olevansa masentunut muttei usko mitään olevan tehtävissä. Asenne on että only God can help. Neuvolakäynnin yhteydessä tehty testi antoi aimot pisteet, muttei sielläkään asiaan tartuttu sen kummemmin. Ja mihinkäänhän hän ei tästä tokikaan halua mennä juttelemaan. Pelkään, että perheemme hajoaa kun en oikein itse enää jaksa tukea ja ymmärtää toista ja sen lisäksi kantaa päävastuuta esikoisestamme.