Lapsella todettiin aistinsäätelypulmia, ehkä myös add
Mutta asperger ei kuulemma ole. Todella huojentava tieto se. Samoin diagnosoitiin (aiemmin ollut, ei nyt päällä oleva) masennus. Lääkäri epäili, että se ei ois ollut eka jakso, vaan että ois sellaista toistuvaa.
Kommentit (10)
Mikä teillä on hoito? Saiko lääkkeet tai terapiaa? Meillä samat jutut edessä saman ikäisellä pojalla. Löytyikö masennukseen mitään syytä?
Muistatko huomasitko jotain oireita jo silloin kun poikasi oli n. 3-4 vuotias ?
Ja sä olet ryypännyt ja tupakoinut raskausaikana. Mitä voi odottaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on hoito? Saiko lääkkeet tai terapiaa? Meillä samat jutut edessä saman ikäisellä pojalla. Löytyikö masennukseen mitään syytä?
Toimintaterapia, ryhmässä. Vielä ei ole kokeiltu lääkitystä, koska add-diagnoosia ei ole vielä saatu, koulun kommentit puuttuvat vielä. Jos add varmistuu, kokeillaan lääkitystäkin. Itse toivoisin vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen tukea. Veikkaan masennuksen syntyneen siitä, etten ymmärrä lastani, enkä osaa kommunikoida tarpeeksi häntä tukevalla tavalla, vaikka haluaisin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja sä olet ryypännyt ja tupakoinut raskausaikana. Mitä voi odottaa?
En ole kyllä kumpaakaan, itse asiassa lapsi on ensimmäinen näistä pulmista diagnosoitu suvussa, mutta veikkaan meillä olevan kaikkien tai ainakin puolen enempi vähempi addeja tai vastaavia : )
ap
Vierailija kirjoitti:
Muistatko huomasitko jotain oireita jo silloin kun poikasi oli n. 3-4 vuotias ?
Huomasin. Puhehan oli todella epäselvää, univaikeudet, eli aina ollut huono saamaan nukahdettua, siirtymätilanteet hankalia, puheensäätely hukassa (kailotusta...) en kaikkea muistakaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on hoito? Saiko lääkkeet tai terapiaa? Meillä samat jutut edessä saman ikäisellä pojalla. Löytyikö masennukseen mitään syytä?
Toimintaterapia, ryhmässä. Vielä ei ole kokeiltu lääkitystä, koska add-diagnoosia ei ole vielä saatu, koulun kommentit puuttuvat vielä. Jos add varmistuu, kokeillaan lääkitystäkin. Itse toivoisin vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen tukea. Veikkaan masennuksen syntyneen siitä, etten ymmärrä lastani, enkä osaa kommunikoida tarpeeksi häntä tukevalla tavalla, vaikka haluaisin.
ap
Kiitos vastauksesta, tsemppiä <3 Meillä on lähete toimintaterapian arvioon ja tutkimuksiin sairaalaan, jotain tunnepuolen juttua on. Aistiherkkyyksiä on ollut lievänä aina, ei oikein kavereita koska on vähän erikoinen tyyppi. Koulussa epäilivät masennusta. Itse en epäile että olis add tai adhd, jotain autismin piirteitä on. Meillä tullut varmaan sen takia että pojan ekat pari vuotta oli meillä perheessä tosi raskaita henkisesti ja taloudellisesti, en varmaan ollut riittävän hyvä äiti vaikka parhaani yritin.
Ja siis tuosta masennuksesta vielä, että lapseni on todella herkkä, sitä on useimmiten todella vaikea tajutakaan. Mutta lääkäri sanoi, että neuroepätyypilisillä hermosto on herkkä, sellainen, että ihminen helpommin masentuu. Ei tyhjästä, uskoisin, vaan itse ajattelen, että tarvitaan silti laukaisevia tekijöitä, mutta se laukeaa herkemmin, kuin muilla. Liittyy varmaan siihen herkkyyteen. Pettymykset ym. kokee paljon voimakkaampina kuin muut, saattaisi olla niin. Vaikeahan se on tietenkään mitään mennä varmaksi väittämään. Lapsella on kuitenkin onneksi kuulemma paljon vahvuuksia, itse en niitä oikein ole nähnyt, mikä on tietenkin todella ikävää ja huono asia minussa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatko huomasitko jotain oireita jo silloin kun poikasi oli n. 3-4 vuotias ?
Huomasin. Puhehan oli todella epäselvää, univaikeudet, eli aina ollut huono saamaan nukahdettua, siirtymätilanteet hankalia, puheensäätely hukassa (kailotusta...) en kaikkea muistakaan.
ap
Niin ja karkeamotorisesti kömpelö, tosi varovainen (liikkumiseen liittyen), ei halunnut mielellään kiivetä mihinkään (ei halunnut olla jalat irti maasta) sekä pikkuvanhan oloinen.
ap
Kyseessä siis 10-vuotias poika.