Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette tällaisesta tekstailutavasta (kaverini kirjoittaa, sitten ei lue vastausta pitkään aikaan)
07.12.2017 |
Moikka,
sanokaahan tulisiko teillekin tällaisesta viestittelytyylistä vähän hämmentynyt olo. Kaverini tykkää pitää paljon yhteyttä tekstailemalla, emme välimatkan takia näe kovin usein. Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut enemmän ja enemmän ihmetyttää se, että ensin hän lähettää viestin, jossa kysyy kuulumisia. Sitten kun vastaan, niin hän kyllä saattaa lukea viestin, mutta vastaamiseen voi kulua useampikin päivä. Tai sitten kun vastaan, niin hän saattaa lukea viestini esim. vasta kokonaisen vuorokauden kuluttua. En itse ymmärrä tällaista käytöstä ollenkaan. Miksi aloittaa keskustelu, jos ei riitä mielenkiintoa tai aikaa sen käymiseen? Hänellä ei ole perhettä tai sellaisia velvollisuuksia, jotka pakottaisivat hänet lykkäämään vastaamista, toki on kiireinen kuten muutkin normityössäkäyvät ihmiset ja harrastaa monia asioita.
Itse ajattelen niin, että jos aloitan keskustelun, niin on kohteliasta reagoida viestiin säällisessä ajassa, ja myös lopettaa keskustelu jollain tapaa, ei siis vain häipyä kesken kaiken. Itselleni tulee ihan hölmistynyt olo, kun ensin vastausta ei kuulu pitkään aikaan ja sitten hän jatkaa ihan muina miehinä keskustelua, eikä ikinä pahoittele asiaa.
Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä, että hän lähettää viestejä usealle ihmiselle kerralla, ja vastaa sitten niille, jotka ovat tärkeimpiä. En oikein ymmärrä, mistä muusta voisi olla kysymys. Valitettavasti tuollainen käytös kuitenkin etäännyttää tosi paljon, eikä tee mieli olla yhteydessä häneen oikein enää, kun aina se kommunikointi tapahtuu hänen ehdoillaan.
Kommentit (10)
Mitäs jos vaan soittelisitte niin kuin ennen vanhaan tehtiin. Ei tarvis tällaistakaan aloitusta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se soittelu onnistu, kun hän ei useimmiten vastaa puhelimeen tai jos ollaan sovittu, että soitetaan jonain tiettynä aikana, niin onkin yhtäkkiä kiireinen tai esim. jossain paikassa, ettei voi puhua. Viimeksi yhden puhelun järjestelemiseen meni häneltä 5 päivää!
Eli kokeiltu on.... :D
No yhden vuorokauden aikana luulisi ehtivän lukea viestin.... Sori, mutta kyllä minusta on hassua aloittaa keskustelu, ja sitten olla lukematta vastausta pitkään aikaan.
bfbenett kirjoitti:
kaikki ei odota puhelimen ääressä heti. musta on kiva pitää yhteyttä mutta ymmärrän myös antaa "ns" vapautta...
Minä viesteilen silloin kun jaksan, ehdin tai muistan. Joskus tosiaan saattaa unohtua juttu kesken. En ole kännyn orja, välillä laitan mobiilidatan kokonaan poiskin päältä. En vaadi myöskään omilta ystäviltäni että pitää samalla sekunnilla olla tavoitettavissa. Ihan hyvin voi olla vaikka viesti per päivä tai viikko. Ei ennen vanhaankaan puhelimeen vastattu esim. jos oltiin poissa kotoa. En kyttää milloin toinen on somessa ja onko lukenut viestini, mielestäni sellainen on epäkohteliasta kyyläämistä.
Itse teen tuota samaa kuin kaverisi. Taidan olla hieman masentunut ja ehkä epävakaa. En oikein itsekään osaa selittää käytöstäni ja mistä se johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
kiitos kommentistasi nro 6. Kiva, että edes joku ymmärtää avaustani. Minusta on kiva viestitellä, mutta tuollaisesta tyylistä tulee sellainen olo, ettei häntä taida kovasti kuitenkaan kiinnostaa asiani. Monesti jättää jopa vastaamatta kokonaan, vaikka kertoisin asioistani pitkästikin. Sekin tuntuu vähän oudolta, että eikö tosiaan keksi mitään sanottavaa, vaikka on itse kysynyt kuulumisia.
Mä olen samanlainen kuin kaverisi. En tee tuota todellakaan ilkeyttäni. Minua ei ole virallisesti diagnosoitu mutta olen hyvin ADD-tyyppinen ihminen. Mä en voi keskittyä jos on miljoona asiaa kesken. En edes sen vertaa että vastaan viestiin. Esim jos olen kaupungilla asioilla ja joku laittaa viestin, vastaan siihen todennäköisesti illalla. Hoidan ensin asiani, kotona syön ja teen mitä siinä hetkessä on tarpeen ja sitten istahdan ja keskityn vain siihen viestiin.
Kolmen lapsen äitinä näitä hetkiä kun johonkin saa keskittyä rauhassa on harvoin. Olen myös huonomuistinen joten saatan todellakin vain unohtaa. Se ei ole yhtään tekemisissä sen asian kanssa etteikö asia olisi silti tärkeä. Unohdan todella paljon asioita vaikka kalenterit ja muistutukset on käytössä.
Mä tiedän että helposti tulee olo ettet ole tärkeä. Mutta se ei ole se syy. Mä ainakin olen sellainen että jos pitää johonkin keskittyä, en malta mennä edes vessaan, saatan kärvistellä tunteja pissahädässä. Kun keskittyminen herpaantuu, ei sitä välttämättä saa takaisin.
Mä haluaisin lääkityksen kokeiluun. Kotona mun täytyy olla todella järjestelmällinen koska muuten pakka leviää käsiin. Kerran aloin siivoamaan ja heti tapahtui jotain että keskittyminen katosi. Seuraavat 2 viikkoa meillä oli sitten matot ulkona vesisateessa ja yritin siivota mutta heikkoahan se oli. Nyt olen viimeiset 3 viikkoa ollut tekemässä joka ilta piparkakkutaikinaa enkä ole sitä saanut tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, ettei aina voi olla puhelimen ääressä tai ei ala näpytellä vastausta vaikka kaupassa tai lenkillä. Mielestäni olisi silti kohteliasta vastata viesteihin eikä lopettaa keskustelua kuin seinään. Luulen, että se on tämä älypuhelin- ja someaika. Kaikki on koko ajan "läsnä", mutta jossain kaukana näkymättömissä silti. Siinä unohtuu, että ruudun takana on joku oikea ihminen. Minustakin tuntuu oudolta kertoa kuulumisia, jos ei ikinä tule vastausta siihen. Ja kun kysyy, että mitäs itsellesi kuuluu, niin siihen ei saa mitään vastausta.
Olen samanlainen kuin ystäväsi. Mutta mulle kuulumisten kysyminen ei ole keskustelunavaus vaan ainoastaan kuulumisten kysely. Yleensä laitan omaan viestiini omat kuulumiseni ja kun saan vastauksen ystävältäni, niin hän on silloin vastannut minun kysymykseeni eli mitä hänelle kuuluu ja hän tietää, mitä minulle kuuluu. Keskustelu taas on ihan muuta. Esimerkiksi saatetaan jutella linnanjuhlista, jostain leffasta, yhteisen tapaamisen suunnittelusta, politiikasta tai muista yhteiskunnallisista asioista. Niistä alan keskustelemaan vain silloin, kun mulla on vähintään 15 minuuttia aikaa istua tietokoneen ääressä vastailemassa. Ja silloin ilmoitan, että nyt mun täytyy taas mennä muihin puuhiin, kun poistun koneen äärestä. Jos ystäväni vielä sen jälkeen laittaa jotain muuta kuin "öitä", "palaillaan" tms, vastaan viestiin joskus myöhemmin, jos viesti vielä edellytti vastaamista. Mulla on aika paljon ihmisiä, jotka laittaa mulle viestejä ja kaikkien kanssa nyt ei vaan ehdi jutella juuri silloin tai edes samana päivänä.
kaikki ei odota puhelimen ääressä heti. musta on kiva pitää yhteyttä mutta ymmärrän myös antaa "ns" vapautta...