En ymmärrä ihmisiä, jotka bilepolttavat, voisitteko hiukan selittää?

1. Krapula on sitä pahempi mitä enemmän poltan illan aikana, en tosin ikinä edes askia.. Parhaimmillaan puolikkaan. Ei, en todellakaan mielestäni polta vakituisesti jos poltan vuodessa sen puoli askia tai askin.

2. Pystyisin kyllä olemaan polttamatta myös silloin, mutta en halua. Miksi sinä syöt joskus suklaata? Tai juot lasin viiniä? Etkö tosiaan pysty kieltäytymään aina kaikesta mitä haluat tehdä?

Olen ollut bilepolttaja jo reilusti yli 10 vuotta. Tykkään tupakan poltosta mutta koska se on epäterveellistä, olen päättänyt jättää röökaamisen vain juhliin. Tupakointi yhdistyykin mielessäni hauskanpitoon ja iloiseen mieleen sekä hyvään seuraan, kuten alkoholikin.

Käyn viihteellä ehkä kerran kuussa ja pystyn silloin polttamaan vajaan askin illassa. Olen joskus ihmetellytkin miten tuo ei tunnu pahalta, mutta humalatila varmaan tasaa asiaa. Lisäksi aamulla on kuitenkin krapula joten samapa se johtuuko se alkoholista vai tupakasta.

Bilepolttaminen vaan on kivaa. Parhaat keskustelut käydään aina röökiparvekkeella pienessä porukassa. Sinne kerääntyy aina sekalainen jengi jonka kanssa pääsee hyviin keskusteluihin. Sinne voi myös korrektisti vetäytyä jauhamaan jonkun tietyn tyypin kanssa. Tupakka myös nousee päähän ja juonkin yleensä paljon vähemmän kun välillä käyn tupakalla.

Eipä siinä mitään järkeä oikeasti ole, niinkuin ei monessa muussakaan kivassa jutussa.

Miksikö?

Kun minä olin nuori (ottakaas mukava asento kun täti aloittaa muistelut) kaikki poltti. Poltettiin baarissa, jopa työpaikalla.

Rastitan työterveydessä ruutuun "olen polttanut, mutta lopettanut" vaikka ei ole aikomustakaan lopettaa. Kahden tupakan väli vaan saattaa olla puoli vuotta tai enemmänkin.

Nousuhumalassa vaan se tupakka on hyvää. Se maistuu omalla tavallaan hyvältä, savuverhon takana meillä bilepolttajilla on  yhteinen synti. Nykyään tosin osaan pitää myös tupakan ja alkoholin erillään, tai siis osaan ottaa sen pari viinilasia ilman, että pitää mennä röökille ja tietyssä kaveriporukassa voidaan ottaa ne savukkeet, vaikka muuten otettaisiin vaan kahvia.

Seuraavana aamuna kyllä tiedän, että ei olisi pitänyt.

Täällä yksi bilepolttaja. Toki tiedän tupakan haitallisuuden, mutta ei se pelkkä dokaaminenkaan terveellistä ole. Toisinaan on silti kivaa riipaista kännit ja vetää rööki tai pari (tai kymmenen.) Käyn viihteellä ehkä 5 kertaa vuodessa, vaikka olen opiskelija, joten tuskin tämä kuolemaksi koituu. Nautinnon takia teen toisinaan muitakin epäterveellisiä asioita, kuten makaan sohvalla Netflixin ääressä urheilun sijaan, syön liikaa suklaata ja juon Coca Cola Zeroa. Ei mulla ole siihen sen rationaalisempia perusteita antaa, se vaan on kivaa. Jos järki olisi ainoa tekemisiäni ohjaava asia, elämäni olisi aika toisenlaista, ja tuskin parempaa.

Opiskelen muuten lääkiksessä, enkä todellakaan ole täällä ainoa bilepolttaja. Vakituisesti polttavia taas on ihan muutama kaikilta vuosikursseilta yhteenlaskettuna.

Ps. Tuleehan siitä polttamisesta ennen pitkää huono olo, mutta himo ja toisaalta sosiaalinen tapa ajaa aina nousuhumalassa tupakalle. Seuraavana päivänä siitä sitten kärsii kahta kauheampana krapulana

Varmasti siksi että alkoholi poistaa estoja ja on oikea porttihuume.

Alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään kaikki typeryydet.

Jos ihmiset saisivat käyttää pelkästään kannabista ei tulisi mieleenkään vetä röökiä, joka on kaikista turhin ja älyttömin syöpäkääryle.

Alkoholin kanssa otetaan myös rauhoittavia. Alkoholi on todella vaarallista myös elimistölle. Sukupuolitaudit ja muut vammautumiset tulevat kun lähtee estot ja riskienottokyky lisääntyy.

Olen partysmokannut about 18 vuotta. Aloitin ylä-asteella polttamaan, olin jo silloin hyvin vahvasti "seuratupakoitsija" eli en yksin ollessani juurikaan polttanut. Lopetin jokapäiväisen polttamisen siinä 20 vuotiaana ja polttelin baarireissuilla. Silloin tulikin käytyä 1-2 krt vkossa baarissa. Ikää tuli ja baarit jäi. Viimeisin 10 vuotta olen käynyt 2-5 kertaa vuodessa viihteellä. Mulla tekee mieli tupakkaa heti, kun viinipullo aukee, siideri sihahtaa tai astun baariin, jo siis ennenkuin otan ensimmäisen huikan. Mun päässäni nämä kaksi asiaa liityvät  voimakkaasti yhteen. Pystyn kyllä vastustamaan jos tosi kovasti yritän ja mieliteko menee suht nopeasti ohi, mutta usein en edes halua vastustaa. Seuraavana aamuna olotilassa huomaa kyllä vahvasti sen, että tuliko poltettua ne pari tupakkaa vai ei. Ja yhden illan juttuja en ole koskaan harrastanut, joku kun arveli näiden liittyvän yhteen :-D

Koska se on niin ihanaa, vähän kuin esim karkkipussi sohvalla makoillessa. :D 

Poltin ennen, mutta lopetin. Jäljelle jäi tapa jota en ole halunnut lopettaakaan. Jos lähden ulos niin haluan, että nautinto on ihan kokonaisvaltainen, eli siihen kuuluu sitten kaunis olo, hyvä ruoka, alkoholi ja rentouttava tupakka. Mulla kyllä nousee se tupakka päähän aika kovastikin, mutta hälvenee sitten hetkessä.

Jos tupakoiminen ei olisi epäterveellistä, huonoa esimerkkiä lapsilleni, haisevaa ja jotenkin noloakin, aloittaisin heti säännöllisen polttamisen. Rakastan tupakointia, mutta ei röökin vetäminen tule selvänä enää edes mieleen. Ei siis koskaan, joten en kirjoita mihinkään olevani tupakoitsija - tietenkään. :D Vertaan tuota vähän samaan kuin alkoholisti vai henkilö joka juo alkoholia siellä pikkujouluissa. En ruksaisi olevani alkoholisti, vaikka alkoholia nautinkin joskus juhlissa. Eli en ruksaa olevani tupakoitsija, vaikka saatankin polttaa joskus juhlatilanteessa.

En pidä myöskään kovasta melusta, vaan enemmän keskustelemisesta ja siksi pakenen mielelläni sinne tupakalle juttelemaan klubituksen keskeltä. En oikein saa irti mitään siitä, että istutaan kuulematta toisten ääniä peruspopin pauhatessa täysillä. Wohooo, kiva kattoa kun te kamut siemailette lonkeroa hiljaa ja välillä huutelette täysillä asioita, joita sitten toistellaan! 

Krapulaan se voi kyllä vaikuttaa, aika varmasti pääsisin aamulla helpommalla, jos en olisi tupakoinut alkoholin lisäksi! 

Alkoholi nousee paremmin päähän. Toimivat yhdessä hyvin.

Itselleni se on semmoinen herkutteluhetki. Hyvää juomaa ja savukkeita. Hienoja keskusteluita on ollut sekä kahden kesken että ryhmässä tupakkapaikalla. Kiva välillä "paeta" ulos ottamaan henkoset, rentouttaa ja on kiva fiilis. Olen tyytyväinen, että pystyn rajoittamaan tupakointia eikä minun tee mieli polttaa selvinpäin. Hyvä viski tai punaviinilasillinen tuhdin aterian päätteeksi ja savuke...ai että!

Kännissä vaan alkaa tekeen mieli kaukenlaista junttia, röökiä, tanssia, ..., karaokea, kossukolaa,

Ja joo, tulee huono olo. Menee niin päähän, ettei pystyssä pysy.

Omituinen hyökkäävä tyyli sinulla ap. Enhän minä syö joka päivä karkkiakaan, juo viinaa, nuku puoleen päivään tms. Joskus on juhlan aika ja silloin tehdään asioita, joita ei arkena tehdä. Tuntuu, että sinusta on normaalimpaa polttaa tunnin välein joka päivä kuin kerran kuussa muutama. Olen kyllä eri mieltä.

Joillain on suuri ongelma siinä mitä toiset aikuiset ihmiset päättävät suuhunsa työntää.

Heille se on ylitsepääsemätön ongelma ja moraalisaarnan paikka.

En oikein tiedä mikä näitä ihmisiä vaivaa joille elämän suurimpia ongelmia on se mitä joku muu työntää suuhunsa tai minne tahansa ruumiinsa aukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen hyökkäävä tyyli sinulla ap. Enhän minä syö joka päivä karkkiakaan, juo viinaa, nuku puoleen päivään tms. Joskus on juhlan aika ja silloin tehdään asioita, joita ei arkena tehdä. Tuntuu, että sinusta on normaalimpaa polttaa tunnin välein joka päivä kuin kerran kuussa muutama. Olen kyllä eri mieltä.

Bilepolttaminen rikkoo etikettiä.

Tupakointi nähdään aina yksi tai kaksi askia päivässä meininkinä.

Hauskaa on myös se että tupakan lopettaminen nähdään aktiivisena tekemisenä, jos on aikaisemmin polttanut Ne jotka eivät ole edes kokeilleet eivät pääse nauttimaan tekemättömyyden tekemisestä.

He ovat niitä jotka eivät ole koskaan uskaltaneetkaan kokeilla tupakkaa, vaikka varsin hyvin tietävät ettei yksi kerta aiheuta syöpää tai muutakaan terveyshaittaa.

Heille tupakoimattomuudesta on tullut ylpeyden aihe. Vähän sama kuin kaupunkilaisten keskuudessa autottomuudesta ja ajokortittomuudesta on tullut ylpeyden aihe ja asia jota pitää toitottaa vaikkei siinä ole mitään toitotettavaa. Kyseessä on sama asia, kuin se ettei ole käynyt koskaan Näsinneulassa.

Häpeä tunnustaa mutta joskus olen itsekin polttanut baarissa käydessä. En mä onneksi enää harrasta sellaista kun meluisissa yökerhoissa käynti ei kiinnosta pätkän vertaa. Kai se alkoholi on sen verran viheliäinen että saa himoitsemaan tupakkaa vaikka normaalisti ei polta. Muistan että joitakin vuosia sitten herätti pahennusta kun seiska lehdessä oli kuva jossa salkkareiden Sannia näyttelevä Kerttu Rissanen oli tupakalla jonkun baarin pihalla. Joka tapauksessa se tekee hirveän huonoa terveydelle että poltti kännissä tai selvin päin.

Introvertille on meluisassa porukassa istuminen bileissä tai baarissa niin rankkaa hommaa, että bilepolttaminen on oiva tapa livistää omaan rauhaan hetkeksi ulos hiljaisuuteen. Vielä kun sen ajoittaa sopivasti sillai että se meluisa röökijengi ehtii mennä edeltä ja ovat jo tulossa pois, kun itse vääntäytyy perästä.

Humalassa tekee mieli koko ajan tupakkaa.

Tupakointi on sosiaalista. Se hetki kun mennään yhdessä parvekkeelle, terassille tai ulos kesken illanvieton on erityinen. Silloin on hiljaisempaa. Nautitaan yhdessä viileästä illasta. Silloin yleensä keskustellaan tärkeämmistä asioista. Tai baarin terassilla joku tuntematon tulee juttelemaan. Tupakointi yhdistää. Jos ei polta, niin menettää sen.

Itse ainakin aloitin tuon takia bilepolttamisen. Nykyään en enää tupakoi lainkaan. Mutta ymmärrän hyvin bilepolttajia.

Uskomatonta