Siskoni on kuuluisa ja minä jään jatkuvasti varjoon, vaikka tekisin mitä :(
En kaipaa julkisuutta, vaan tasa-arvoista kohtelua omalta perheeltäni ja suvultani, kun tapaamme. Aina joulun aikaan tämä korostuu, kun perhe ja suku viettää enemmän aikaa yhdessä. Sisko on tähti, jolta kysytään, mitä kuuluu, miten jaksat, miten ehdit. Ihastellaan vuoden saavutuksia ja kerrotaan, että oli nähty sisko telkkarissa ja lehdissä ja wau mikä puku oli siinä yhdessä naistenlehdessä jne. Minulta kukaan ei kysy mitään.
Olen omalla alallani ihan kohtalaisesti menestynyt, mutta eipä meitä kukaan haastattele lehtiin tai kysy joutavia telkkarissa. Eikä tarvitsekaan! Olen ylpeä itsestäni ja tekemisistäni, omasta perheestäni ja omista saavutuksistani. En ole kateellinen siskollleni.
Harmittaa vain se, ettemme ole mitenkään tasa-arvoisessa suhteessa, jos olemme samassa tilassa. Olen näkymätön, harmaa ja yhdentekevä. Tämä korostui eilen itsenäisyyspäiväjuhlissa, joiden jälkeen oma lapseni kysyi minulta miksei kukaan kysynyt minulta mitään. Tuli itku. Oma lapseni huomasi, että täti oli parrasvaloissa, minä en saanut edes tädilläni istumapaikkaa olohuoneessa, vaan istuin kuin pikkulapsi tyynyllä :(
Ja turha arvailla kuka olen, ei asuta Suomessa. Sisko taitaa olla sitä paitsi Suomessa aika tuntematonkin.
Kommentit (24)
Sisarukset on harvoin tasa-arvoisessa asemassa. Aina joku on suosikki. Yleensä suosikki on se jota avustetaan ja kannustetaan kaikin mahdollisin tavoin. Hänen roolinsa on sankari. Muiden rooli on palvelijan rooli.
Otan osaa, ap! Kuulostaa tosi kurjalta. Eikä ole edes mitään hyviä neuvoja asian johdosta.
Näinpä se menee, ensin kysellään sen julkkiksen kuulumiset ja koetetaan udella mitä on työn alla. Mun veli on laulaja ja joka tapaamisella suku pörrää ympärillä ja koittaa udella, että no milloin uusi levy ja laulappa joku uusi biisi. Veli on ottanut sen linjan, että utelias suku ei saa tietää yhtään sen enempää etukäteen, kuin kukaan muukaan.
Missä kirjoitin, että koko suku asuu täällä?
ap