Lue keskustelun säännöt.
Siskoni on kuuluisa ja minä jään jatkuvasti varjoon, vaikka tekisin mitä :(
07.12.2017 |
En kaipaa julkisuutta, vaan tasa-arvoista kohtelua omalta perheeltäni ja suvultani, kun tapaamme. Aina joulun aikaan tämä korostuu, kun perhe ja suku viettää enemmän aikaa yhdessä. Sisko on tähti, jolta kysytään, mitä kuuluu, miten jaksat, miten ehdit. Ihastellaan vuoden saavutuksia ja kerrotaan, että oli nähty sisko telkkarissa ja lehdissä ja wau mikä puku oli siinä yhdessä naistenlehdessä jne. Minulta kukaan ei kysy mitään.
Olen omalla alallani ihan kohtalaisesti menestynyt, mutta eipä meitä kukaan haastattele lehtiin tai kysy joutavia telkkarissa. Eikä tarvitsekaan! Olen ylpeä itsestäni ja tekemisistäni, omasta perheestäni ja omista saavutuksistani. En ole kateellinen siskollleni.
Harmittaa vain se, ettemme ole mitenkään tasa-arvoisessa suhteessa, jos olemme samassa tilassa. Olen näkymätön, harmaa ja yhdentekevä. Tämä korostui eilen itsenäisyyspäiväjuhlissa, joiden jälkeen oma lapseni kysyi minulta miksei kukaan kysynyt minulta mitään. Tuli itku. Oma lapseni huomasi, että täti oli parrasvaloissa, minä en saanut edes tädilläni istumapaikkaa olohuoneessa, vaan istuin kuin pikkulapsi tyynyllä :(
Ja turha arvailla kuka olen, ei asuta Suomessa. Sisko taitaa olla sitä paitsi Suomessa aika tuntematonkin.
Kommentit (24)
Kyllä sä vaikutat olevan kateellinen siskolleni- hänen saamastaan perheen huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole tyytyväinen. Siskosi joutuu kantamaan tuota pikkujulkkiksen taakkaansa, se on oikeastaan aika rasittavaa. Sinä et joudu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä vaikutat olevan kateellinen siskolleni- hänen saamastaan perheen huomiosta.
*siskollesi
Vierailija kirjoitti:
Luulisi tuollaiseen tottuvan niin, ettei nyt juhlissa ihan sentään itkeä tarvitse.
Epätasa-arvoiseen kohteluun ei totu, eikä pitäisikään tottua. Itku tuli vasta kotona. Kiitos myötätunnosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä vaikutat olevan kateellinen siskolleni- hänen saamastaan perheen huomiosta.
Toivoisin, että huomio jakaantuisi normaalisti ja tasa-arvoisesti kaikkien perheenjäsenten kesken. Voisin kysyä tädiltäni kuulumisia, serkultani, enoltani ja he voisivat vastavuoroisesti kysyä minulta. Nyt tilanne on se, että kaikki istuvat siskoni lähellä ja pommittavat häntä kysymyksillä ja kehuvat maasta taivaisiin. Kenelläkään muulla ei ole merkitystä.
Siskoni selvästi nauttii näistä hetkistä. Onhan hän itse halunnut julkisuuteen, nauttii saamastaan huomiosta.
Yhtenä jouluna vääntäydyin kaksiviikkoisen vauvan kanssa yhteiseen jouluun suvun keskelle näyttäytymään puolen tunnin ajon päähän. Luulin, että joku olisi ollut kiinnostunut. Vielä mitä. Siskon uusinta saavutusta siellä ihasteltiin ja kehuttiin. Minä sanoin moi, imetin ja lähdin pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä vaikutat olevan kateellinen siskolleni- hänen saamastaan perheen huomiosta.
Toivoisin, että huomio jakaantuisi normaalisti ja tasa-arvoisesti kaikkien perheenjäsenten kesken. Voisin kysyä tädiltäni kuulumisia, serkultani, enoltani ja he voisivat vastavuoroisesti kysyä minulta. Nyt tilanne on se, että kaikki istuvat siskoni lähellä ja pommittavat häntä kysymyksillä ja kehuvat maasta taivaisiin. Kenelläkään muulla ei ole merkitystä.
No sä et voi ketään pakottaa huomioimaan itseäsi, joten sulla on kaksi vaihtoehtoa. Koita päästä asian yli, hyväksy sukulaisesi sellaisina kuin ne on, ja jatka kyläilyä siskosi varjossa. Tai voit olla hyväksymättä, ja lopettaa kyläilyt ja yhteydenpidot, jos ne kerran ahdistaa sua noin kovasti. Toisia sä et voi muuttaa, oman käytöksesi voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen. Siskosi joutuu kantamaan tuota pikkujulkkiksen taakkaansa, se on oikeastaan aika rasittavaa. Sinä et joudu.
Mä niin komppaan tätä.
Mua ahdistaisi tuollaisessa perheessä jo pelkästään se, että omia kuulumisiaan ei voi kertoa ennenkuin joku niitä kysyy. Tulee ihan mieleen joku koululuokka, jossa opettaja kysyy ja oppilaat vastaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa on yksi oman genrensä pikkujulkkis ja pikkusiskot kyllä pitävät tehokkaasti julkkiksen jalat maassa. Ovat luultavasti hänen menestyksestään ylpeitä, mutta eivät kadehdi.
Onhan se ihan luonnollista, että suku kyselee kuulumisia siltä ensin, jota harvoin tapaa, mutta ei tietysti pitäisi ketään jättää ulkopuolelle. Itse en ole osannut tätä "julkkista",( jonka vaippojakin olen aikoinaan vaihtanut) kohdella sen kummemmin kuin hänen siskojaankaan. Siskot ovat jonkinlainen "terrible two" ja pitävät kyllä huomion saannissa puolensa.
Oletko superstara Heidi Niemisen sisko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu, että olette koko suku tätejä, enoja ja serkkuja myöten muuttaneet ulkomaille ja vielä samaan maahan ja siellä puolen tunnin ajomatkan päähän toisistanne. Mutta kiva tietysti niin. :)
Suorituskeskeisten ihmisten ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksit sitten tällaisen jutun, kun katselit Almaa ja Annaa telkkarista.
Zero.
Älä nyt, kuulemma parasta, mitä lapselleen voi antaa, on sisarus!
Tulitko itse kyselleeksi muiden paikallaolijoiden kuulumisia?
Joskus paikalla oleva pikkujulkkis vaan hoitaa keskustelunavaajan roolia. On helppoa small talkata aiheista jotka ovat vaikkapa lehdistä tuttuja.
Muiden tilanteesta ei voi olla niin varma. Saattaa tökerösti kysellä urakuulumisia työttömäksi jääneeltä tai perhekuulumisia juuri eronneelta.
En ymmärrä miksi edes vaivaudut paikalle jos kukaan ei ole kiinnostunut sinusta kuitenkaan? Sukulaisia/perhettä et voi valita, niiden kanssa ei myöskään ole pakko olla tekemisissä. Hanki ympärillesi ihmisiä jotka arvostavat sinua, ihan vain lapsesikin takia! Jos jatkat kyläilyä, sinun on vain pakko hyväksyä että näin tämä tulee todennäköisesti aina menemään.
Moneltako sinä kysyit, mitä kuuluu, miten jaksat? Itkikö muut, joilta kuulumisia ei kysytty?
Mä en kyllä oikein ymmärrä miten tämä voi olla ongelma, jos on itse tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä. Jotkut työt vaativat julkisuutta, jolloin ihminen on sitten julkisuudessa. Mun työni ei, joten en ole. Ei se tee musta sen huonompaa tai mun työstä vähemmän arvokasta.
Jossain määrin ymmärrän kateuden jos toinen on omilla ansioillaan menestynyt taiteilija. Se on varmaan monen haave mutta harvat siinä onnistuvat. Mutta jos on joku juontaja/toimittaja niin se on vaan työ siinä missä muutkin.
Toki sukulaisesi voisivat olla tasapuolisempia...mutta toive siitä, että lapsuudenperhe/suku olisi kaikin puolin järkevä ja asiallisesti käyttäytyvä on ymmärrettävä, mutta useimmille ihmisille täyttä utopiaa.
Luulisi tuollaiseen tottuvan niin, ettei nyt juhlissa ihan sentään itkeä tarvitse.