Aloitin uuden ketjun
Tämä meidän " pikku" parisuhdekriisi sai aikaan niin pitkän ketjun, että päätin kertoa kuulumisia aloittamalla uuden keskustelun:)
Ensin hieman " seli seli" ja " mutta kun" -osastoa, eli ajattelin vastata joihinkin aikaisempiin kommentteihinne. Joku vastanneista kehotti pareja ensin tutustumaan toisiinsa ja rakentamaan vankan parisuhteen ennen lapsien hankintaa. Meillä yhteiseloa on takana vajaat 10v ja lapsia ehdittiin toivoa muutama vuosi ennen kuin niitä siunaantui eli perhe-elämää ja lasten kasvatusta ehdittiin suunnitella hyvinkin paljon. Ja hyvinhän se meillä sujuikin ensimmäiset pari vuotta, molemmat oltiin tosi sitoutuneita perheeseen!
Toinen asia, eli mies ei ole tuomassa sukulaisiaan (tai ketään muutakaan) tänne suomeen. Hän sanoo järjestävänsä sisaruksiaan muualle eurooppaan toisten sisarusten ja sukulaiden luokse.
Ja vielä, ongelmana meillä ei ole se, etteikö mies puhuisi asioista kanssani. (Hayfa muistaakseni tätä epäili :)) Kyllähän me keskustellaan paljonkin. Emme vain pääse asioista yhteisymmärrykseen.
Nyt olemme siinä tilanteessa, että arki rullaa saman katon alla, lapset on onnellisia, me olemme sopineet olevamme eri mieltä matka-asiasta, mutta muuten pyrimme olemaan kunnioittavia ja rehellisiä toisiamme kohtaan. Eilen meillä oli taas todella mukava keskustelu, jossa yritimme puhdistaa ilmaa kummankaan suuttumatta. Pitkästä aikaa tuntui, että olemme jotenkin samalla aaltopituudella ja meillä oli yhteys toisiimme. Mies selvästi rentoutui ja alkoi avautua minulle, kun muistelin mihin hänessä alunperin rakastuin ja kerroin mitä siitä miehestä kaipaan tämänhetkiseen elämäämme. Hän sanoi olevansa edelleen se sama mies, mutta tietää itsekin, että se mies on ollut jossakin hukassa ja toivoo sen löytävänsä.
Uskoisin, että mies tulee kanssani puhumaan johonkin parisuhdeneuvontaan (kiitos hyvästä linkistä!!) olemme keskustelleet asiasta. Mutta menen kyllä vaikka yksinkin. Pääasia on saada tuulettaa ajatuksiaan jollekin, joka todella jaksaa kuunnella.
Kiitos tuestanne tässä vaikeassa tilanteessa! En tiedä miten olisin selvinnyt tähän asti ilman tätä " purkautumiskanavaa" ! :)
Teillä on jo niin pitkä yhteinen historia ja yhteiset kokemukset, että tuskin teistä kumpikaan haluaa kaikkea ensimmäisten vaikeuksien tullessa viskata menemään. Toivon miehellesi järjenvaloa ;) ja halua elämänlaatunne parantamiseen. Jos hänestä vielä sen verran puhtia löytyisi, niin etteköhän te saisi asiat pikku hiljaa järjestykseen.
Olisiko miehellesi työpaikan löytyminen ihan sula mahdottomuus? Saisi muuta ajateltavaakin oman itsensä ja sukunsa surkuttelun sijaan.
Voimia ja onnea matkaan :)