Onko jonkun lapsi aloittanut viulunsoiton syksyllä? Mitä hän on oppinut syksyn aikana? Ja lapsen ikä?

Eipä nuo pienet opi paljon mitään. Edestakaisin vedellään vapailla kielillä ja yritetään saada joku rytmi soittamiseen ja mukana voi olla myös vaikka laulua väliin. Voin luvata että vielä keväälläkään ei soitto kuulosta muulta kuin vingutukselta ellei kotona oikeasti tehdä paljon töitä ja lapsi jaksa keskittyä tekemiseen todella hyvin.

Omani aloitti 7-vuotiaana ja oppi syksyn aikana viulun perusotteiden lisäksi soittamaan vapailla kielillä ja myös ensimmäiset sormilla soitettavat kappaleet. Jouluna soitti tuiki-tuiki-tähtönen -tyyppisiä helppoja ensikappaleita. Kävi soittotunnilla kerran viikossa 45 min ryhmätunti + harjoitteli kotona n. 10 min/päivä.

Mitä nuorempana aloitetaan, sitä kauemmin menee perusmotoriikan harjoitteluun. Toisaalta on myös hyvä, jos perusasiat kuten jousen ote opetellaan kunnolla, niin ei tarvitse jatkossa korjailla väärin opittuja tapoja.

#2 jatkaa vielä. Olen käynyt useana vuotena pienten viulistien konserteissa ja joulukonsertissa moni syksyllä aloittanut soittaa vain vapaita kieliä. Viulu on haasteellinen soitin ja vaatii paljon työtä ennen kuin se soi kauniisti.

Miten kenenkään lapsi kestää sitä kamalaa meteliä korvan juuressa? Itsellä jäi harjoittelu lapsena siihen, etenkin kun en ymmärtänyt yhtään, mitä tavoiteltiin. Jonkun olisi pitänyt älytä kertoa, että se paha ääni muuttuu paljon kivammaksi kun jaksaa tutkia, miten se paranee.

Perinteisellä metodilla en ihmettele, jos ei opi juurikaan mitään, itsekin lopetin puolen vuoden jälkeen lapsena, ku; oli niin tylsää. Oma lapseni osasi nelivuotiaana jo soittaa puolen vuoden jälkeen erilaisia rytmejä ja vapaiden kielien lisäksi soittaa myös vasemman käden sormia käyttäen yksikertaisia pieniä kappaleita. Mutta hän aloittikin suzukilla. Mitä olen musiikkiopistossa käynyt kuuntelemassa perinteisellä metodilla aloittavia niin aika huonot on tulokset. Kuusivuotias kohtuullisenkin lahjakas osaa puolen vuoden jälkeen soittaa suzukilla jo useita kappaleita käyttäen kaikkia vasemman käden sormia.

Mutta toki soittaminen vaatii ihan aikuisten oikeasti päivittäisen harjoittelemisen vanhemman avustamana, jotta tuloksia saadaan. Viulu ei ole helppo soitin.

Lisätään vielä, että jousen opettaminen puolen vuoden ajan kuusivuotiaalle ei ole järkevää. Vaihtaisin opettajaa, tuolla tavalla ei synny tuloksia, poikkeuksena tietysti, jos lapsella on jonkinlainen kehitysviivåstymä, mutta muuten ei ole toimivaa opetusta,

Vierailija kirjoitti:

Perinteisellä metodilla en ihmettele, jos ei opi juurikaan mitään, itsekin lopetin puolen vuoden jälkeen lapsena, ku; oli niin tylsää. Oma lapseni osasi nelivuotiaana jo soittaa puolen vuoden jälkeen erilaisia rytmejä ja vapaiden kielien lisäksi soittaa myös vasemman käden sormia käyttäen yksikertaisia pieniä kappaleita. Mutta hän aloittikin suzukilla. Mitä olen musiikkiopistossa käynyt kuuntelemassa perinteisellä metodilla aloittavia niin aika huonot on tulokset. Kuusivuotias kohtuullisenkin lahjakas osaa puolen vuoden jälkeen soittaa suzukilla jo useita kappaleita käyttäen kaikkia vasemman käden sormia.

Mutta toki soittaminen vaatii ihan aikuisten oikeasti päivittäisen harjoittelemisen vanhemman avustamana, jotta tuloksia saadaan. Viulu ei ole helppo soitin.

Aika harva ehtii puolessa vuodessa Ikiliikkujaan asti. 

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä esim 6-vuotiaan lapsen pitäisi oppia syksyn aikana? Tietysti kaikki on erilaisia oppijoita, mutta haen lähinnä sitä mitä opettaja on hänelle opettanut?

Onko normaalia että meillä on opeteltu lähinnä jousen otetta?

On todellakin normaalia koska soittajan ryhti sekä jousen ote ovat olennaisia asioita viulunsoitossa. Eihän soittamisesta tule mitään jos ei sisäistä jousen otetta heti alussa. Jos ei osaa pitää jousta kuten kynää kuuluu viulusta vain kriiks krääks.

Meillä lapsi aloitti 4-vuotiaana. Jouluun mennessä oltiin harjoiteltu viulun osien ja kielten nimet, kumartaminen ja viulun antaminen opettajalle ja vastaanottaminen takaisin, viulun asento ja kannattelu leualla, jalkojen asento soitttoasennossa, jousikäden rakennus, viulukäden ranteen asento kopasta kiinnipitäen ja paikka 1. asemassa, vapailla kielillä rytmejä, veto- ja työntöjouden ero, 1-3 sormilla soittaen variaatiorytmejä ensin lyhyillä jousilla ja sitten pidemmillä, kielenvaihdot a-e ja e-a.

Kyse on kuitenkin kuusivuotiaasta, kyllä sen ikäiset kaikki suzukialoittajat, mitä olen nähnyt ovat jo soittaneet pikkukappaleita, ei tokikaan ikiliikkujaan asti, mutta onhan siinä välissä aika monta kappaletta ja monet opettajat soitattaa alussa ekstrakappaleita. Puoli vuotta pelkkää jousityöskentelyå ilman viulukåden sormia on jokoopettajan saamattomuutta, harjoittelun laiskuutta tai huono opetusmetodi.

Kuinka paljon aloittajan lapsi harjoittelee aloittjan valvomana? Joka ikinen päivä pitää harjoitella, paitsi jos on kovassa kuumessa, mutta nuhaisena ja väsyneenä ja kyllästyneenä myös.

Aloittajan kanattaa myös kysyä opettajalta, mitkä ovat aina seuraavat tavoitteet. Mitä pitää osata ennen kuin päästää; eteenpäin. Auttaa huomattavasti, jos vanhempi hahmottaa, mikä on homman ajatus,

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että soittamisen pitää olla suurimmaksi osaksi kivaa. Ei noin pienten tarvitse puurtaa, vaan soittaminen saa olla hauskaa. Aikuinen sitten lempeästi tökkii eteenpäin ja kannustaa harjoittelemaan. Edistys voi olla välillä hidasta, välillä nopeaa, eikä sillä ole niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on kuitenkin kuusivuotiaasta, kyllä sen ikäiset kaikki suzukialoittajat, mitä olen nähnyt ovat jo soittaneet pikkukappaleita, ei tokikaan ikiliikkujaan asti, mutta onhan siinä välissä aika monta kappaletta ja monet opettajat soitattaa alussa ekstrakappaleita. Puoli vuotta pelkkää jousityöskentelyå ilman viulukåden sormia on jokoopettajan saamattomuutta, harjoittelun laiskuutta tai huono opetusmetodi.

Kuinka paljon aloittajan lapsi harjoittelee aloittjan valvomana? Joka ikinen päivä pitää harjoitella, paitsi jos on kovassa kuumessa, mutta nuhaisena ja väsyneenä ja kyllästyneenä myös.

Ikiliikkujassa tulee 4. sormi ja sanoit, että puolessa vuodessa soitetaan kaikilla sormilla. Päätä nyt.

Onko aloittaja tunnilla mukana?

Tämä on vähän sama, kun kaverini kertoi, että baletissa tehtiin "pelkkää nilkan ojentelua koko vuosi", mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Lapsi vaan voi kokea asiat näin.  "Se matikka oli pelkkää kertotaulua" tai "aina vaan virkattiin patalappuja".

Tässä on erilaisia koulukuntia. Osa opettajista ei tosiaankaan päästä eteenpäin ennen kuin jousen asento ja muut vastaavat jutut ovat kohdallaan. Vaikka ymmärränkin sen, että alussa opittuja virheitä on vaikea korjata myöhemmin, niin minusta tuo ei ole kovin järkevää, sillä on myös tärkeää, että lapsen into säilyy.

Mutta on tosiaan ihan normaalia, että lapsi soittaa ensimmäisen vuoden jouluna vain vapaita kieliä. Lapsen innon säilyttämisen kannalta se ei minusta kuitenkaan ole paras metodi. Säännöllinen, jokapäiväinen harjoittelu kotona on tosi tärkeää. Kysymys on taidoista, jotka kehittyävät vain tarpeeksi tiheällä toistolla. On paljon parempi harjoitella 5 minuuttia joka päivä kuin puoli tuntia kaksi kertaa viikossa.

Suzukia toteutetaan eri tavalla riipuen opettajasta, oma poikani sai nelossormen käyttöön jo ennen ikiliikkujaa, nuoteissakin nelonen on merkitty vaihtoehtoiseksi jo aikaisemmassa vaiheessa.

Mutta pointti ei nyt liene se, että on onko kolme vai neljå viulusormea vaan että ylipäänsä on ne sormet jo käytössä. Jos opettaja on hyvä ja lapsi harjoittelee joka päivä valvotusta vanhemman kanssa ja on yli kuusivuotias niin onhan se kummallista, jos ei päästä edes sormiin, vaan pelkkää vapaata kieltä puoli vuotta. Kyseessä ei kuitenkaan ole nelivuotias aloittaja.

Ei viulunsoiton opettelussa kannata tuossa vaiheessa ottaa vielä edes hirveästi "tavoitetta". Kunhan soitto pysyy juurikin kivana ja jaksaa tunneilla käydä. Se on aika suuri asia, jos halutaan jatkaa harjoittelua pidempään.

T. Tyttö, joka aloitti soiton 5 vuotiaana ja jatkoi hampaat irvessä soittoa 13 vuotta.