Vaihtoehtoinen elämäntapa

Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Demokritos (460-371 eKr.)

Pakko myöntää, että elämä on paljon helpompaa, kun pohtii tarvitseeko todella jotain mitä haluaa ja onko oikeasti syytä olla kateellinen naapurin autosta, hienommista vaatteista yms.

Konkreettisesti roskan tuotto, eli miten usein viet täyden roskapussin roskiin toimii hyvänä mittarina kun haluaa vähentää einesten ostamista ja vähentää muovijätettä. Ostamalla yksinkertaisia perusraaka-aineita roskaa tulee yllättävän vähän. Niin myös säästää luontoa.

Raha on lähes kaikessa kaiken pahan alku ja juuri. Ajatus vapaasta yhteisöstä, jossa olisi erilaisia ammatteja edustettuina ja vaihdanta perustuisi osaamisen, ei rahan, vaihtamiseen kiinnostaisi.

Yhteisön paikka tulisi olla jossain pohjoisessa, jossa on puhtaat vedet. Joethan virtaavat etelään ja sitä mukaan kaikki pohjoisessa tuotettu myrkky konsentroituu etelään, esimerkkinä lääkejäämät. Pohjoisessa on myös selvät vuodenajat.

Ihan onnistuu ilman suuria muutoksia tuo kulutuksen ja elämäntavan muutos.

Tässä maassa ei välttämättä ole ekologisinta muuttaa jonnekin jumalan selän taakse puulämmitteiseen hökkeliin. Kohtuullisen kokoinen asunto, johon hankkii elämiseen tarvittavat tarpeet, mutta ei enempää.

Se, että elää ekologisesti, ei tarkoita kurjuuden maksimointia.

Huonekalut hankitaan kerran. Ja kirpparit alkaa olla täynnä kuolinpesien sisältöä, mistä löytää ne puusta tehdyt huonekalut, joita voi maalata ja hioa ja verhoilla uudelleen. Siihen ei välttämättä edes tarvitse sähkötyökaluja - ja jos tarvitsee, voi kysellä lainaan.

On tosi hyvä pointti, että kierrätys ei välttämättä ole edes hyvä asia, jos halpaa roskaa laitetaan kierrätykseen sen sijaan että se olisi alunperinkin jätetty valmistamatta.

Pidä myös huolta terveydestäsi, syö hyvin. Vaikka olisihan se tietysti ekologista, jos kuolee ajoissa eikä jätä kasaa valmisaterioita, aikuisten vaippoja ja muuta kuonaa jälkeensä.

Kuluttamisen vähentäminen on tietysti ekologista. Moni vain päättää kulutusta vähentäessään lopettaa myös tuottamisen. Joku ne sosiaalipuolen menotkin kuitenkin maksaa. Ekohipitkin mielellään käyvät esimerkiksi lääkärissä.

Tajusin tuon jo kaksikymmentäviisi vuotta sitten, mutta ekoyhteisössä eläminen on mielestäni sellaista haihattelua, jossa asumistapa on epämukava, siis se yhteisöllisyys siinä häiritsi. En jaksa kaikenaikaa jakaa muille tai heidän kanssaan elämääni. Olen vain kautta linjan koittanut olla hankkimatta turhaa ja siis kyllä mä silti mukavasti elelen. Masennus on aiheuttanut sen, ettei jaksa kurjentaa elämäänsä edes maapallon takia, en saa siitä ajatuksesta, että en pahentaisi osaltani tilnnetta yhtään enempää kuin on pakko, tarpeeksi iloa. Ekosähköä on ja kierrätän jos jaksan. Jee.

Viime vuoden tammikuussa totesin, että ikää on reilusti yli 60 vuotta ja tavaraa on kertynyt. Päätin ostaa vain mitä tarvitsen ja myydä pois tarpeettomat tavarat. Sen jälkeen ostokseni ovat mahtuneet muovikassiin ja niistäkään kaikki eivät olleet välttämättömiä.  Ruokaa tietysti kuluu.

Meillä kai eletään suht ekologisesti. Asutaan maalla, mutta ei "kaukana kaikesta", vaan juuri pienehkön kunnan keskustan ulkopuolella, eli kaupat ja koulut + miehen työpaikka pyöräily/kävelymatkan päässä. Minä teen töitä pääasiassa kotona. Talossa ei ole hukkaneliöitä ja meillä on maalämpö, siinä lämpiää käyttövesikin. Katolla on aurinkopaneelit. Yksi auto on, mutta sen käyttö on melko vähäistä, koska ei pahemmin huvikseen ajella ja reissuihin pyritään yhdistämään monta asiaa, eli jos menemme sukulaisen häihin 300 km:n päähän, niin samalla tehdään kesälomareissu. Lentomatkailua ei harrasteta ollenkaan. Junalla kuljetaan pidemmät matkat, jos suinkin mahdollista.

Ostetaan mahdollisimman vähän uutta tavaraa, vanhat korjataan ja ostetaan käytettynä (esim. luistimet, monot, sukset, pyörät, vaatteita, huonekalut). Ei ole turhia kodinkoneita, kuten tiskikonetta, kuivausrumpua, mikroa, telkkaria. Sauna lämpiää puulla, keittiössä on leivinuuni ja puuliesi, jota ahkerasti käytetään. Polttopuut ovat jätepuuta, latvuksia ja tuulenkaatoja. Viljat jauhetaan kotimyllyllä.

Ruuasta kasvatetaan mahdollisimman iso osa itse, ostetaan luomua ja kotimaista, kaksi perheestä syö riistaa ja kalaa, kolme on kasvissyöjiä, maitotuotteita käytetään melko vähän ja kananmunat tulee omasta kotikanalasta. Luonnosta kerätään marjat, sienet, villivihannekset. Osan säilön kuivaamalla, suolaamalla, hapattamalla ja kellarissa juurekset.

Vanhoista vaatteista muodistan ja tuunaan uusia, puran neuleita ja suoristan langat ja kudon uudelleen. Napit otan talteen ja käytän uudelleen, vanhoista verhoista teen esim. hameita ja laukkuja, tyynynpäällisiä. Kudon vanhoista vaatteista myös räsymattoja.

Jätteet lajitellaan, roskisjätettä meillä syntyy kohtuullisen vähän, jäteauto käy 4 kertaa vuodessa. Meillä on myös kompostikäymälä ja puutarhajätteet myös kompostoidaan.

Terveyttä hoidetaan luonnonmukaisesti, lääkkeitä ei ole tarvinnut käyttää juuri ollenkaan, kukin lapsi on saanut ehkä muutaman särkylääkkeen elämänsä aikana. Meilä ei miehen kanssa ole tarkoitus alkaa käyttämään mitään säännöllistä lääkitystä ja jos jokin sairaus tulee, joka on kuolemaksi, niin se on sitten niin, eipä olla kuormittamassa tätä palloa liian kauan, toivottavasti.

Mihinkään kommuuniin en halua muuttaa, mutta joku ekokylä kiinnostaa. 

Vähemmän on enemmän kirjoitti:

Minua on alkanut mietityttämään tämä jatkuva kuluttaminen. Ja oikeastaan koko länsimainen elämäntapa, jossa yksityisomistaminen on valtatrendi.

Onko joku teistä tehnyt radikaalin elämänmuutoksen? Vähentänyt materiaalista kuluttamista, muuttanut kommuuniin, ekoyhteisöön?

Haluaisin kuulla kokemuksia. Uskon että olisin paljon onnellisempi vähemmän materian keskellä. Täysin tämä ei toistaiseksi onnistu, kun kasvavalle lapselle joutuu ompelemaan/hankkimaan vaatteita ja kenkiä.

Totta kai se onnistuu, jos vaan haluaa. Sä et vain halua, koska sä haluat päästä mahdollisimman helpolla. Vaihtoehtoiset elämäntavat vaativat aina oman vaivansa eikä susta ole selvästi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän on enemmän kirjoitti:

Minua on alkanut mietityttämään tämä jatkuva kuluttaminen. Ja oikeastaan koko länsimainen elämäntapa, jossa yksityisomistaminen on valtatrendi.

Onko joku teistä tehnyt radikaalin elämänmuutoksen? Vähentänyt materiaalista kuluttamista, muuttanut kommuuniin, ekoyhteisöön?

Haluaisin kuulla kokemuksia. Uskon että olisin paljon onnellisempi vähemmän materian keskellä. Täysin tämä ei toistaiseksi onnistu, kun kasvavalle lapselle joutuu ompelemaan/hankkimaan vaatteita ja kenkiä.

Totta kai se onnistuu, jos vaan haluaa. Sä et vain halua, koska sä haluat päästä mahdollisimman helpolla. Vaihtoehtoiset elämäntavat vaativat aina oman vaivansa eikä susta ole selvästi siihen.

Ihme vihoitteleva kirjoitus. Totta kai siitäkin tulee nauttia, ei ihminen sentään niin järjenvastainen ole, että eläisi tavalla, josta ei nauti. Ellei ole pakko. Ekohipit nauttivat tavoistaan, tai ainakin heidän ois parasta, etteivät katkeroidu.

Oma kokemus yhteisomistamisesta on valitettavasti se, että jaettua vastuuta ei ole. Jos joku tarvike on yhteinen, on aika hankala löytää sitä, joka ottaa asiakseen huoltamisen ja korjaamisen. Yhdessä ollaan kyllä valmiita ostamaan, koska silloin kustannukset ovat pienet, mutta sen jälkeen levitellään käsiä ja ihmetellään, miksei "joku" tee mitään. Tai ollaan valmiita lainaamaan muilta, mutta ei välttämättä ymmärretä, että lainaaminen pitäisi jotenkin korvata.

Yksityisomistuksen ja yhteisöllisyyden eron näkee vertaillessaan tavallista asunto-osakeyhtiötä ja vuokrataloa. Toisesta huolehditaan, koska siihen on joka vuosi varattu tietty summa ja jokainen omistaja joutuu maksumieheksi. Toinen saa rauhassa rapistua, koska asukkaita ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä vuokratalo näyttää. Hehän eivät joudu maksamaa siivousta tai uudelleenmaalausta.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus yhteisomistamisesta on valitettavasti se, että jaettua vastuuta ei ole. Jos joku tarvike on yhteinen, on aika hankala löytää sitä, joka ottaa asiakseen huoltamisen ja korjaamisen. Yhdessä ollaan kyllä valmiita ostamaan, koska silloin kustannukset ovat pienet, mutta sen jälkeen levitellään käsiä ja ihmetellään, miksei "joku" tee mitään. Tai ollaan valmiita lainaamaan muilta, mutta ei välttämättä ymmärretä, että lainaaminen pitäisi jotenkin korvata.

Yksityisomistuksen ja yhteisöllisyyden eron näkee vertaillessaan tavallista asunto-osakeyhtiötä ja vuokrataloa. Toisesta huolehditaan, koska siihen on joka vuosi varattu tietty summa ja jokainen omistaja joutuu maksumieheksi. Toinen saa rauhassa rapistua, koska asukkaita ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä vuokratalo näyttää. Hehän eivät joudu maksamaa siivousta tai uudelleenmaalausta.

Tuo sinun vuokratalo analogia kusee pahasti. Usein sitä vuokrataloa hoitaa iso alan yritys tai vastaava toimija. Itse kiinteistöön kohdistuvat korjaukset hoidetaan ammattimaisesti ja mietitään kiinteistön elinkaarta kokonaisuutena.

Nimenomaan sekalaisen seurakunnan johtamissa asunto-osakeyhtiöissä on näitä pahoja laiminlyöntejä. Sattuu olemaan sopiva määrä saitoja eläkeläisiä talossa niin siinä jätetään kattoremontti tekemättä. Ei ajatella pitkän ajan kustannuksia vaan halutaan säästää tässä ja nyt. Samaten jos joku on vuokrannut eteenpäin sen asuntosa. Varmasti yrittää kampittaa jokaikisen remontin talossa.

Poikkeuksia toki löytyy molempiin suuntiin. Eikä voi vertailla keskenään kalliita omistusasuntoja ja halvimpia kunnan vuokrakasarmeja. Täytyy olla vertailukelpoiset kiinteistöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus yhteisomistamisesta on valitettavasti se, että jaettua vastuuta ei ole. Jos joku tarvike on yhteinen, on aika hankala löytää sitä, joka ottaa asiakseen huoltamisen ja korjaamisen. Yhdessä ollaan kyllä valmiita ostamaan, koska silloin kustannukset ovat pienet, mutta sen jälkeen levitellään käsiä ja ihmetellään, miksei "joku" tee mitään. Tai ollaan valmiita lainaamaan muilta, mutta ei välttämättä ymmärretä, että lainaaminen pitäisi jotenkin korvata.

Yksityisomistuksen ja yhteisöllisyyden eron näkee vertaillessaan tavallista asunto-osakeyhtiötä ja vuokrataloa. Toisesta huolehditaan, koska siihen on joka vuosi varattu tietty summa ja jokainen omistaja joutuu maksumieheksi. Toinen saa rauhassa rapistua, koska asukkaita ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä vuokratalo näyttää. Hehän eivät joudu maksamaa siivousta tai uudelleenmaalausta.

Tuo sinun vuokratalo analogia kusee pahasti. Usein sitä vuokrataloa hoitaa iso alan yritys tai vastaava toimija. Itse kiinteistöön kohdistuvat korjaukset hoidetaan ammattimaisesti ja mietitään kiinteistön elinkaarta kokonaisuutena.

Nimenomaan sekalaisen seurakunnan johtamissa asunto-osakeyhtiöissä on näitä pahoja laiminlyöntejä. Sattuu olemaan sopiva määrä saitoja eläkeläisiä talossa niin siinä jätetään kattoremontti tekemättä. Ei ajatella pitkän ajan kustannuksia vaan halutaan säästää tässä ja nyt. Samaten jos joku on vuokrannut eteenpäin sen asuntosa. Varmasti yrittää kampittaa jokaikisen remontin talossa.

Poikkeuksia toki löytyy molempiin suuntiin. Eikä voi vertailla keskenään kalliita omistusasuntoja ja halvimpia kunnan vuokrakasarmeja. Täytyy olla vertailukelpoiset kiinteistöt.

Mikä ihmeen kiinteistön elinkaaren kokonaisuus aiheuttaa sen, että vuokrataloissa saa rikkoa ikkunoita, kaiteita jne. ja tuhria seinät, mutta asunto-osakeyhtiöissä noin ei saa tehdä tai jos tekee, niin joutuu maksumieheksi?

Totta kai se onnistuu, jos vaan haluaa. Sä et vain halua, koska sä haluat päästä mahdollisimman helpolla. Vaihtoehtoiset elämäntavat vaativat aina oman vaivansa eikä susta ole selvästi siihen.[/quote]

Mukavaa että joku randomi-tyyppi 'diagnosoi' minut 😂 Aloitin tämän keskustelun. Tuskinpa haluan elämässäni helpolla päästä, kuluttaminen on se helppo vaihtoehto. Ja olen jo aloittanut kulutuksen vähentämisen. Ompelen/korjaan vaatteeni. Suosin kirpputoreja, jos jotain pitää ostaa. Kierrätys- no se on jo itsestään selvyys.

Kaupunkiympäristössä (on asioita, joiden vuoksi maalle muutto ei onnistu lähimpään 10 vuoteen) pakostakin näkee kulutushysterian ainakin näin joulun alla. Itse en siihen mukaan lähde.

Elämä on valintoja, kulutuksen vähentäminen voi olla kivikkoinen tie mutta myös vapauttavaa.