Rautatieasemalla

Eilinen kävelylenkki herätti taas monenlaista ajatusta. Rautatieaseman edessä joukko "kristinuskon saarnaajia" olivat pystyttäneet tällaisen laulu /puhepisteen tuodakseen esiin asiaansa. Mukana oli myös joukko turvapaikanhakijoita joista ainakin osa oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Minulle ojennettiin flyeri jonka otin vastaan. Pikaisella vilkaisulla totesin että kristinuskon perusasioita ei flyerissa juurikaan mainittu vaan aihe oli enemmänkin rivien välistä luettavissa jonkin sortin ideologiseksi toiminnaksi. Analyyttisenä kaverina jäin tuota tekstiä miettimään ja päätin hetken seurata tämän joukon toimintaa. Lauluja laulettiin ja puheita pidettiin.

Kristinuskoisena ja rippikoulun käyneenä minä en juurikaan yhteneväisyyksiä näistä lauluista ja puheista siihen uskonnon opetukseen jonka minä olen saanut löytänyt. Voihan se olla etten vaan ymmärtänyt koska olen vain tällainen tavallinen kaduntallaaja enkä niin sanottu herätyksen saanut uskovainen. Päätin aloittaa pienen keskustelun kahden turvapaikkahakijan kanssa jotka minulle flyereita antoi. Kutsun heitä tässä nyt vaikka Mortiksi ja Vertiksi koska en enää muista heidän oikeita nimiään. Molemmat olivat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Molemmat olivat entisiä muslimeja joita oli alkanut kristinusko ja jumala siinä käsityksessä kuin se meille aukeaa koskettamaan syvästi. Näin minulle kerrottiin. On väärin tuomita joku ihmisryhmä sen takia että yksi tästä ihmisryhmästä tekee rikoksia. Mutta onko oikein hyväksyä koko ihmisryhmä vain yhden henkilön tekemästä henkilökohtaisesta muutoksesta joka meidän yhteiskunnassa ja arvomaailmassa katsotaan oikea-arvoiseksi? Mortti ja Vertti tuntuivat aidosti olevan asiansa takana. Näinkin epäileväinen ja tarkkaileva henkilö kuin minä jopa uskoin tuon kaiken. Olen katsonut tätä maailmaa yli 50 maan kantilta, monissa niissä olen myös asunut pidempiäkin aikoja. Nähnyt olen paljon hyvää ja vielä enemmän pahaa. Muutamalla sota-alueella käyneenä ja elämää joskus myös muurien sisältä maailmaa todenneena olen oppinut huomaamaan vedättäjät jo kaukaa. Minulle ihmisten hyvyys ei ole itsestään selvä asia vaikka paljon on heitä jotka aidosti ovat hyviä ihmisiä. En silti ole kyyninen tai tuomitse ketään ilman että he olisivat sen mielestäni ansainneet. Minulla on oikeus muodostaa mielipiteeni juuri niin kuin haluan ja jos joku ei mielestäni ole ansainnut luottamustani on siihen syy. Uskoin siis Mortin ja Vertin tarinaan. Olihan Mortti ja Vertti minua katsoneet suoraan silmiin ja antoivat vähintääkin luotettavan kuvan itsestään. Myyntityötä koko elämäni tehneenä tiedän että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, diili on diili ei vasta silloin kun nimet on sopimuksessa vaan silloin kun rahat on tilillä. Jäimme rouvan kanssa hieman syrjemmälle seuraamaan tätä kyynelvirtaa tuottavaa toimintaa. Ei mennyt kauaakaan kuin sain todeta olevani jälleen oikeassa. Samalla kuin osa joukosta jakoi flyereita keskittyivät toiset huuteleemaan ja kirmaamaan pikkutyttöjen ja ohikulkevien naisten perässä tavalla jota # metoo kampanjan itkuslouganeilla voisi kutsuisi seksuaaliseksi häirinnäksi. Huomasin että käytös oli täysin toista kuin silloin jos joku oli tätä Jeesukseen uskovan joukon toimintaa seuraamassa.

Naurettiin ja jopa eleillä selän takana pilkattiin hyväuskoisia suomalaisia jotka jäivät tätä nyyhkytarinaa kuuntelemaan. Peräjälkeen tuli paikalle uusia flyerinjakajia toisten poistuessa paikalta. Mieleen tuli että tässä vaihdettiin vuoroja, kun yksi lopetti tuli toinen "Mortti" tilalle. Olisin mielelläni uskonut että kaverukset Mortti ja Vertti olisivat saaneet oikeasti kokea herätyksen mutta jouduin pettymään. Poistuin paikalta ja heitin flyerit roskakoriin, niin tekivät muuten myös Mortti ja Verttikin.