Epätasa-arvoinen kohtelu perheessä
Onko perheessänne suosittu yhtä sisarusta eniten? Saako eniten huomiota/kaiken huomion? Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (6)
Edelliseen jatkan, että hän on aikuisenakin se, johon käytetään kaikki resurssit. En oikein tajua, miksi vanhempani hankkivat muita lapsia alun alkaenkaan.
Sisarukselleni osteltiin vaatteita, maksettiin ajokortti ja jopa auto. Minä sain maksaa omani työnteolla (ulkopuolisella) teinistä lähtien. Aikuisena hänelle on kuskattu ruokakasseja ja varmaan annettu ihan suoraan rahaakin. Hänen lapsiaan on hoidettu ilmaiseksi siinä kun minun on täytynyt maksaa !! vanhemmilleni lasteni hoidosta. No en hirveästi ole tätä palvelua käyttänyt. Mm. syystä, ettei minun lapseni ole yhtä hyviä kuin sisarukseni lapset.
Vierailija kirjoitti:
Sisarukselleni osteltiin vaatteita, maksettiin ajokortti ja jopa auto. Minä sain maksaa omani työnteolla (ulkopuolisella) teinistä lähtien. Aikuisena hänelle on kuskattu ruokakasseja ja varmaan annettu ihan suoraan rahaakin. Hänen lapsiaan on hoidettu ilmaiseksi siinä kun minun on täytynyt maksaa !! vanhemmilleni lasteni hoidosta. No en hirveästi ole tätä palvelua käyttänyt. Mm. syystä, ettei minun lapseni ole yhtä hyviä kuin sisarukseni lapset.
Ai niin vielä lisäyksenä, ettei hänen myöskään koskaan tarvinnut tehdä mitään kotitöitä, mutta minun täytyi ja silti haukuttiin laiskaksi. Kun joskus uskaltauduin huomauttamaan vanhemmilleni olin vain kateellinen kuulemma. Ulkopuolisetkin ihmettelivät miten olen niin kateellinen... Jotkut kyllä lopulta tajusivat pelin hengen, varsinkin tuon auton oston jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sisarukselleni osteltiin vaatteita, maksettiin ajokortti ja jopa auto. Minä sain maksaa omani työnteolla (ulkopuolisella) teinistä lähtien. Aikuisena hänelle on kuskattu ruokakasseja ja varmaan annettu ihan suoraan rahaakin. Hänen lapsiaan on hoidettu ilmaiseksi siinä kun minun on täytynyt maksaa !! vanhemmilleni lasteni hoidosta. No en hirveästi ole tätä palvelua käyttänyt. Mm. syystä, ettei minun lapseni ole yhtä hyviä kuin sisarukseni lapset.
Miksi tätä on alapeukutettu, vai kalahtiko omaan nilkkaan?
Vanhimalle siskolle hommattin aina kaikki. En oikeastaan koskaan kuullut hänen pyytävän mitään, mutta oli pelit ja vehkeet sähköpianosta poniin. Autot, pyörät jne.
Voisin kirjoittaa asiasta kirjan verran tekstiä, mutta ahdistavin ja kauaskantoisin asia lapsuudesta on ollut se, että en ole itse saanut oikein mitään ilman kamalaa vänkäämistä ja perustelua ja lopuksi vetoamista, että kun x:lläkin. Sitten tuhahdusten ja huolestuneiden ilmeiden (sellainen syyllistävä ei-meillä-olisi-varaa katse) saattelemana sai jotain, ja puoliksi jäi sitten paha mielikin.
En koe olleeni koskaan ihmisenä minkään arvoinen itseni vuoksi. Ei ole tullut lapsuudesta kokemusta, että joku olisi tiennyt, että minä vaikka pidän puutarhakasveista. Ja että joku päivä minua olisi kotona odottanut sellainen. Nöyryytyskertoimena oli myös se, että tuo kaiken saanut isosiskoni oli ikään kuin yleisönä jos jotain tahtoi pyytää. Hän yleensä oli mukana tuhahtelemassa pyynnöilleni ja ylimielisenä toteamassa, että ei todellakaan jne.
On jotenkin sellainen olo, että ei ole kasvanut samassa joukkueessa, vaan yksin muita vastaan.