Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Olihan se nyt sentään reilumpaa ottaa etukäteen puheeksi, että käykö lahjattomuus aikuisten kesken kuin jättää vain ostamatta. Kai ap sanoit siihen, että olisi kiva tunnelman takia edes jotain pientä?

Ja haudalla käymiseen: Voit varmaan itse / halukkaiden muiden aikuisten kanssa mennä sinne hautausmaalle illalla, varmaan ymmärrät ettei pikkulapsia voi sinne kovin myöhään viedä. 

Kaikki on erilaisia, mutta mua silti vituttaa tämä ihme perhehelvetti mihin monet ajavat itsensä aivan tahallaan. Kaikki ovat velkaa kasvattajilleen. Ei tietenkään jos kasvattajat ovt tehneet fyysisesti hirveitä asioita tai parjanneet henkisesti ollessasi lapsi. Muuten kyllä.

Olisiko taustalla joku rohkea isoäiti, joka kertoisi oman näkemyksensä tästä asiasta?

Näköjään moni jo aikuinen lapsi (ilman omia lapsia) kokee ettei vanhemmat enää välitä heistä, miten teillä on?Tunnistatko ilmiön? Teetkö sinäkin vahingossa niin että lapsellinen jälkikasvusi vie kaiken huomiosi jouluna?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.

Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.

Lapseni eivät kärsi, koska arvostavat joulussa muitakin asioita kuin niitä lahjoja. Meidän perheessä muutenkin tärkeämpiä muut kuin kaupalliset arvot. Sinun on varmasti mahdotonta sitä ymmärtää.

Uskovainen/lahkolainen vauhdissa? Voi sinua raukkaa jos sinulla ei ole varaa lasten lahjoihin. Ajattelitko olevasi "parempi" ihminen tämän nk ideologiasi myötä? Olet varmasti niitä, jotka ovat myös "ympäristöystävällisiä". Sinulla kun ei ole varaa omaan autoon, saati kahteen:D Köyhät kyykkyyn. Meillä lapset rakastavat joululahjoja!

Mä haluaisin nähdä miltä noin tyhmä ihminen näyttää.. -Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.

Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...

Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.

Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?

Eiköhän sinun olisi aika tehdä niinkuin iteltä parhaalta tuntuu, oli työkaverit mitä mieltä tahansa tai perheesi.

Et saa kultaa, etkä kunniaa muiden mieliksi elämisestä.

Samaa mieltä. Työkavereille olen joskus valehdellut sinkkuaikoina että sukulaisilla on tullut käytyä tai kavereiden kanssa juhlittua vaikka oikeasti makasin monta päivää sohvalla telkkaria katsellessa pyhinä tai lomilla. Eikä niillekään tarvitse raportoida oman yksityiselämän jokaista liikettä. Ei vaan viitti erottautua liikaa porukasta kun ne akat kuitenkin juoruaa sitten selän takana. Nykyään onneks miehen kanssa voi tehdä yhdessä asioita.

Kyllä taas on tehty ongelmat :D mene veljesi kanssa yöllä sinne hautausmaalle ja ota tabletti mukaan jolta katsot lapsille sopimattomia jouluohjelmia!

Pitkä ketju, enkä jaksa vastata läheskään jokaiseen ajatuksia herättäneeseen viestiin. Haluaisin silti kysyä teiltä perheellisiltä, ettekö lainkaan välitä lapsettomista sisaruksistanne? Vaikka ette itse päättäisikään tehdä joulusta pelkkää lasten juhlaa, mahdollistatte sen kumminkin vanhemmillenne. Ap:n ja monien muiden tilanne tuntuu todella surulliselta, kaikki viedään mutta mitään ei anneta takaisin. Valuuko empatia, rumasti sanottuna, lapsen mukana alapäästä ulos, vai miten tämän ilmiön voisi selittää?

Perheelliset täällä komppaa omaa etuoikeuttaan kaikkeen, lasten varjolla. Puhutaan sinkkujen änkeävän valmiiden patojen äärelle, vaikka mitä muuta perheelliset tekevät, vieläpä isommalla lössillä.

Jos mietitään lahjoja perheen aikuisten lasten kesken, yleensä tenavien lahjominen avustaa vanhempia, poistaa tarvetta hankkia jotain heille. Eli yksi saa avustusta ja muut voivat jäädä lehdelle soittelemaan. Vaikka puhutaan aikuisista ihmisistä (ilmeisesti nuorista sellaisista) voi ja saakin lapsuuden perhe olla edelleen tärkeä yhteisine perinteineen maailman tuulissa, kun omaa perhettä ei vielä ole.

Ällöttää tämä perheellisten ihmisten itsensä nostaminen, toki lapsenlapset ovat ilo ja tärkeitä, mutta niin pitäisi omien lastenkin olla, iästä riippumatta ja kaikilla perhepiirissä soisi olla huomioitu olo ja tilaa olla osa sitä samanvertaisena. Itse lapsellisena huomioisin myös sisarukseni ja olisin iloinen, että ovat lasteni elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Kissatpöydällenosta kirjoitti:

Ihmettelempä vaan,miksi nämä lapsettomat sisaret tai veljet eivät koskaan viitsi nähdä sitä vaivaa ja järjestää vanhemmilleen tai sisarensa/veljensä lapsiperheelle ihanan jouluaaton . Vuosi toisensa jälkeenämä ns sinkut änkeää valmiiseen jouluun,vaikka säälistäkin kutsuttuna.Olisi oikeus ja kohtuus tehdä jutut vuorojouluin ja kutsua hyvissä ajoin ne ,joiden jouluihin on itse aiemmin mennyt. Ne sitten tulee ,ketkä haluaa,ilmoittaen hyvissä ajoin.Eikä se ole loukkaantumisen paikka .jos joku ei syystä tai toisesta tule.

Miksi pitäisi, eihän ne lapsiperheetkään kotonaan mitään järjestä? Kertaakaan en ole ollut sisarusteni luona jouluna.

Toisekseen, tässäpä taas tyypillinen itsekkään perheellisen ehdotus. Maksaahan se toki sulle saman verran kestitä pöydässäsi yhtä sinkkua, kuin sille sinkulle kestitä pöydässään koko sun suurperhettä. Not. Perheellisten mielestä se on aina reilu jako, että heidän perheensä saa yhdeltä ihmiseltä viisi lahjaa, ja vastineeksi he antavat sille ihmiselle yhden lahjan.

Järjestä joulu yhdessä sisarustesi kanssa. Jakakaa kustannukset nuppiluvun mukaan. Tai viettäkää joulu ihan itseksenne.

Taas kiitin luojaani, että omat lapseni eivät ole tuollaisia pihejä nihilistejä, joille äidin pitää vielä kuolinvuoteeltaankin järjestää ja maksaa joulut. Mulla on kerrankin mahdollisuus lähteä talvella  YKSIN ulkomaille. Ja arvaapa mitä? Kukaan lapsistani ei edes halua, että käyttäisin lomareissuun suunnittelemani rahat heidän jouluunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt mullekkin! Jätetään nyt lahjat huomiotta. Mutta koko joulun ohjelma oli ap.lle sopimaton ja joulu piloilla. Jos paikalla on nyt vaikka 10 aikuista, miten ihmeessä se saadaan järjestettyä niin, että joulun vietto on juuri jokaista miellyttävä ohjelmineen ja sen aikatauluineen?

Se nyt ainakin olisi hyvä alku, että Kaija-täti saisi katsoa telkkarista jouluohjelmia, vaikka sisaruksillaan onkin lapsia. Siis oikeesti, eikö ne jouluohjelmat nyt yleensä ole koko perheen ohjelmia? En muista että niissä päivällä tulevissa ohjelmissa olisi paljonkaan gorea tai seksiä. :D

Ja että Kaija-Täti saa ottaa pari lasia punaviiniä siinä illan mittaan ilman kauhistelua ja silmienpyörittelyä siitä että pienet lapset näkevät.

Olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla jonkun 70-85 vuotiaan isoäidin kommentti - rehellinen sellainen - että tosiaan - näinhän sitä on menty - vain sen perheellisen lapsen ehdoilla - ehkä se sinkkulapsi on kipuillut hylkäämistään ja siitä on voitu saada vaikkapa syy - että nojoo, se nyt on niin vaikea ihminen tms - ja se perheellinen lapsi toki lyö varmasti vttä myllyyn, että niinhän se on ja kyllä se hänelle kelpaa - ehkä kieli pitkällä jo sitä perintöäkin kytäten, koska kaikki joulutkin menevät hänen mielensä mukaisesti ja hän kokee olevansa omassa ja isoäitinsäkin mielessä se ''hyvä'' lapsi, vaikka ovat harjoittaneet julmaa hylkäämistä sinkkuveljeään/sisartaan kohden ehkä vuosikymmeniä.

Löytyyköhän koskaan sellaista itsereflektoivaa isoäitifiguuria, joka kykenisi aitoon vuoropuheluun ja tarkastelemaan omia motiivejaan ja käytöstään. Eikä aina syyllistettäisi niitä yksin jääneitä - syystä tai toisesta - elämään pettyneitä. Ja moniin moniin menetyksiin.

Joulu kyllä korostaa irvokkaasti niitä yksinjääneitä sinkkutalouksia - eikä aina pitäisi puhua vain niistä yksinäisistä vanhuksista - vaikka toki heitäkin on ja paljon. Traagista aikaa monelle kaiken kaikkiaan. Kun ei edes kortilla moni jaksa enää muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, semmoinen ehdotus vielä, että voisivathan ne lapset leikkiä vaikka toisessa huoneessa, jos eivät kerran koko iltana mitään muuta tee, kuin leiki. Ne, joita kiinnostaa, voi mennä sinne ovensuuhun katselemaan niitä hymyillen. Muut voivat keskustella keskenään, katsoa televisiota tai mitä vaan.

Hyvä ehdotus! Tuskin lapsetkaan haluavat olla ihan koko päivää tai iltaa kaiken huomion ja ihailun kohteena? Jossain vaiheessa voisi sitä huomiota siirtää niihin aikuisiinkin ja antaa lastenkin olla hetki rauhassa lelujensa kanssa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa että lapset voivat siirtyä hiukan sivummalle leikkimään, jos tila on vaikka rajallinen.

Vierailija kirjoitti:

Järjestä joulu yhdessä sisarustesi kanssa. Jakakaa kustannukset nuppiluvun mukaan. Tai viettäkää joulu ihan itseksenne.

Taas kiitin luojaani, että omat lapseni eivät ole tuollaisia pihejä nihilistejä, joille äidin pitää vielä kuolinvuoteeltaankin järjestää ja maksaa joulut. Mulla on kerrankin mahdollisuus lähteä talvella  YKSIN ulkomaille. Ja arvaapa mitä? Kukaan lapsistani ei edes halua, että käyttäisin lomareissuun suunnittelemani rahat heidän jouluunsa. 

Eli sun lapset ei halua nähdä sua jouluna? Uskon kyllä, jos näin kerran sanot.

Meillä äiti haluaa nähdä meidät kaikki, ja me haluamme nähdä äidin, ja toisemme. En ehkä ole koskaan piffannut perheelleni joulua luonani (asun kaukana, joten eivät he suostuisi tulemaankaan), mutta teen kaikenlaisia palveluksia ympäri vuoden, joita itselleni ei tehdä, joten mielestäni MINÄ en ole mitään velkaa. Perheeliset sisarukseni voisivat ehkä hieman katsoa peiliin... Äitiä hyödynnetään aika paljon lapsenvahtina ja äiti järkkää heidän isoille perheilleen joulun joka vuosi. Minä maksan sen itseni ja puolisoni saaman aterian takaisin kaikenlaisena talkooapuna ja tietokonetukena, toisin kuin sisarukseni, joilla ei koskaan ole lasten takia aikaa ja kykyä mihinkään.

Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...

Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?

Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestä joulu yhdessä sisarustesi kanssa. Jakakaa kustannukset nuppiluvun mukaan. Tai viettäkää joulu ihan itseksenne.

Taas kiitin luojaani, että omat lapseni eivät ole tuollaisia pihejä nihilistejä, joille äidin pitää vielä kuolinvuoteeltaankin järjestää ja maksaa joulut. Mulla on kerrankin mahdollisuus lähteä talvella  YKSIN ulkomaille. Ja arvaapa mitä? Kukaan lapsistani ei edes halua, että käyttäisin lomareissuun suunnittelemani rahat heidän jouluunsa. 

Eli sun lapset ei halua nähdä sua jouluna? Uskon kyllä, jos näin kerran sanot.

Meillä äiti haluaa nähdä meidät kaikki, ja me haluamme nähdä äidin, ja toisemme. En ehkä ole koskaan piffannut perheelleni joulua luonani (asun kaukana, joten eivät he suostuisi tulemaankaan), mutta teen kaikenlaisia palveluksia ympäri vuoden, joita itselleni ei tehdä, joten mielestäni MINÄ en ole mitään velkaa. Perheeliset sisarukseni voisivat ehkä hieman katsoa peiliin... Äitiä hyödynnetään aika paljon lapsenvahtina ja äiti järkkää heidän isoille perheilleen joulun joka vuosi. Minä maksan sen itseni ja puolisoni saaman aterian takaisin kaikenlaisena talkooapuna ja tietokonetukena, toisin kuin sisarukseni, joilla ei koskaan ole lasten takia aikaa ja kykyä mihinkään.

Tottakai haluavat. Ja vietämmekin joulua yhdessä. Ja minä järjestän sen joulun. Mutta ei mun tarvitse käyttää lomamatkaan varaamiani rahoja aikuisten lasteni joululahjoihin. Riittää, että ostan joululahjat lapsenlapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...

Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?

Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?

Eli lapseton aikuinen on omasta mielestään samassa asemassa kuin joku taapero tai kouluikäinen? Oikeasti? Pitää saada saman verran kuin sisarusten lapset tai muuten vetää itkupotkuraivarit? 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai haluavat. Ja vietämmekin joulua yhdessä. Ja minä järjestän sen joulun. Mutta ei mun tarvitse käyttää lomamatkaan varaamiani rahoja aikuisten lasteni joululahjoihin. Riittää, että ostan joululahjat lapsenlapsille. 

Jos sulla on sekä lapsettomia että perheellisiä lapsia, olet siis tehnyt sen päätöksen, että tuet vain osaa lapsistasi rahallisesti, ja loput saa haistaa pitkän paskan. Mitäs eivät ole tehneet lapsenlapsia sinulle.

Ap, tee juuri niin kuin itsestäsi on hyvä. Joulu on kerran vuodessa ja ainakin tulkitsin kirjoituksesi siten, että haluat ihan muuta kuin tuo tunnelma sinulle antaa. Minulle ei ole mitään väliä muitten ajatuksilla. Olen pari joulua ollut yksin kotona ja katsonut kaikkea kivaa telkusta juoden kaupan glögiä ja poltellen kynttilöitä.

Ja tällä sivustolla voi sitten piipahtaa juttuseuraa halutessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...

Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?

Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?

Eli lapseton aikuinen on omasta mielestään samassa asemassa kuin joku taapero tai kouluikäinen? Oikeasti? Pitää saada saman verran kuin sisarusten lapset tai muuten vetää itkupotkuraivarit? 

Joulumieltä vaan sullekin. Pukkaako ressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...

Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?

Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?

Eli lapseton aikuinen on omasta mielestään samassa asemassa kuin joku taapero tai kouluikäinen? Oikeasti? Pitää saada saman verran kuin sisarusten lapset tai muuten vetää itkupotkuraivarit? 

Ei siinä kyllä niin lukenut, sä tulkitsit ihan omiasi. :D

Lapsilla on kuitenkin aina tarve tulla vanhempien taholta kohdelluksi reilusti ja edes jokseenkin tasapuolisesti. Jos toiselle annetaan kaikki ja toiselle ei mitään, on selvää että se ilman jäänyt kokee tulleensa kohdelluksi epäreilusti.

Lapsena kyse on siitä että on väärin jos toinen saa 2 suklaapalaa ja toinen 3. Aikuisena se toleranssi on isompi, mutta silti täysin epäreilu kohtelu tuntuu aina väärältä. Eli jos annat toiselle paljon, anna toiselle edes vähän. Sinäkin jotenkin katsot tätä tosi yhdeltä kantilta, aikuiset sisarukset kuitenkin näkevät toisen perheineen usein "yksikkönä" ja perheellisestäkin isovanhempien välittäminen lapsenlapsista, tuntuu siltä että isovanhemmat välittävät tästä aikuisesta lapsestaankin.