Tällä palstalla erottuu niin kirkkaasti kypsymättömien, ehdottomien ja mustavalkoajatteluun taipuvaisten parikymppisten ajatusmaailma versus neli-/viiskymppisten kirjavampi ajattelumaailma.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikki ovat yhtälailla negatiivisiä ja ilkeitä. Millä Suomeen saataisiin vähän mukavampi ilmaisuilmasto? Asia kuin asia, henkilö kuin henkilö aina löydetään se negatiivinen kulma asiaan.

Helpoin ratkaisu olisi alkaa tuomaan kivannäköisiä ja hymyileväisiä naisia Filippiineiltä. Parissa sukupolvessa ilkeät ja rumat suomalaisnaiset kuolisivat sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikki ovat yhtälailla negatiivisiä ja ilkeitä. Millä Suomeen saataisiin vähän mukavampi ilmaisuilmasto? Asia kuin asia, henkilö kuin henkilö aina löydetään se negatiivinen kulma asiaan.

Helpoin ratkaisu olisi alkaa tuomaan kivannäköisiä ja hymyileväisiä naisia Filippiineiltä. Parissa sukupolvessa ilkeät ja rumat suomalaisnaiset kuolisivat sukupuuttoon.

Kannatan tätä ajatusta!

T: suomalainen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikki ovat yhtälailla negatiivisiä ja ilkeitä. Millä Suomeen saataisiin vähän mukavampi ilmaisuilmasto? Asia kuin asia, henkilö kuin henkilö aina löydetään se negatiivinen kulma asiaan.

Helpoin ratkaisu olisi alkaa tuomaan kivannäköisiä ja hymyileväisiä naisia Filippiineiltä. Parissa sukupolvessa ilkeät ja rumat suomalaisnaiset kuolisivat sukupuuttoon.

Kannatan tätä ajatusta!

T: suomalainen nainen

Luonne filippiiniläisillä on kiva, mutta että ulkonäkökin....öh....

Miten minulle tulee tästä aloituksesta vahvat Ikis-vibat?

Ap on hyvä esimerkki ihmisiä lokeroivasta, mustavalkoisesta ajattelusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä esimerkki ihmisiä lokeroivasta, mustavalkoisesta ajattelusta.

Ja sinä pari-kolmekymppisestä ihmisestä. No, edestäsi löydät. 😉

Vierailija kirjoitti:

Ihan viime vuosina olen todella sisäistänyt ja todennut sen että vanhemmissa ihmisissä asuu viisaus. Eli kuuntele oikeesti mitä se äiti, isä, mummo, pappa jne sanoo sulle.

Omasta mielestään ovat toki aina oikeassa, mutta kovin vanhoillisia ja suvaitsemattomia esim. seksuaalivähemmistöjen suhteen. Ja muutenkin vähän pihalla nykymaailmasta.

Äitini soitti tohkeissaan pari viikkoa sitten ja kertoi että serkkuni on homo. Mitä sitten? Ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Yhtä hölmöltä tuntuisi, jos äiti soittaisi ja kertoisi että toinen serkku on hetero. Olkoon minun puolestani, ei se minulle kuulu.

Lisäksi jotenkin huvittavaa, kun luulevat aidosti tietävänsä miten yli 30-vuotiaan pitäisi elää ja katsovat asiakseen sen vielä kertoa minulle. Jätän omaan arvoonsa tuollaiset kommentit. Enköhän minä parhaiten tiedä mitä elämältäni haluan.

Kyllä mä nelikymppisenä tunnistan aiemman, nuoremman itseni monista todella tiukista asenteista, joita nuorempien kommenteissa on. Toisaalta pelkästä kommentista ei useimmiten pysty päättelemään ikää, eli kyse lienee ihmisen perusluonteesta, johon kuuluu myös tietty oppimiskyky tai sen puute. Jos yksilö on fiksu ja saa riittävästi elämänkokemusta, oppii vanhemmiten kyseenalaistamaan omia aiempia luulojaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta nykyisissä parikymppisissä on kansainvälistymisen ja sosiaalisesti hyväksytymmän monimuotoisuuden ansioista aiempia sukupolvia keskimäärin näkemyksellisempää ja avaramielisempää porukkaa.

Pähkinänkuoressa: henkisesti kypsymättömiä mustavalkoajattelijoita löytyy tasan tarkkaan joka ikäluokasta.

Tuo kansainvälisyyden autuaaksi tekevä vaikutus on yksi niistä luuloista, jotka ihmisestä karisevat kun ehdit elämässäsi sitten lopulta olla tarpeeksi tekemisissä muiden kulttuurien edustajien kanssa. Ihmiset ovat kaikkialla suunnilleen samanlaisia ja konservatiivisuutta on muualla keskimäärin jopa enemmän kuin täällä.

Tunnen reilusti 20-30-vuotiaita ja reilusti +45-vuotiaita. Voin täysin rehellisesti sanoa, että molemmissa ryhmissä on lähes yhtä paljon jäykkiä ja mustavalkoisia ihmisiä. Koulutusasteen en voi itse todeta vaikuttavan näihin kyseisiin ominaisuuksiin, tosin en tunne hirveän montaa matalasti koulutettua ihmistä.

Nuoremmilla on ne omat mielipiteet, jotka vaihtelee. Niistä pidetään meteliä ja niiden takana seistään. Asioille ollaan aika avoimia yleisesti, ja kaikesta halutaan ottaa selvää. Some ja muuttuva maailma on tämänikäisten ympäristö, joten ääntä pidetään enemmän ja mielipiteet ovat joskus jyrkkiä. Asiat ja puheenaiheet ovat esillä kaiken aikaa. Tieto on käsillämme sekunnissa. Mielipiteisiin vaikuttaa arvot, jotka joillain myöhemmin muuttuu, joillain ei. Kaikille ei nimittäin käy mitään erityistä elämän aikana.

Keski-ikäiset ja tämän iän ylittäneet taas ovat jo muodostaneet mielipiteensä aikoja sitten, ja niistä ei pidetä meteliä. Ei oikein sanota mihinkään mitään, vaan ollaan rauhassa. Silti ajattelumaailma on melko jäykkä ja periaatteessa mustavalkoinen, sillä he olettavat oppineensa elämästä jo tarpeeksi, ja olettavat tietävänsä kaiken. Oikeastihan maailma muuttuu edelleen koko ajan, ja vanha tieto ja näkemykset romuttuvat. Ja kaikille ei tapahdu samoja asioita elämässä, välttämättä koskaan. En tiedä esimerkiksi ketään niin uudistusten vastaista ihmistä, kuin monet päälle 50-vuotiaat. Heillä ei ole mitään kunnollisia perusteluja, vaan he ovat syvällä sisimmässään vain jotain mieltä, koska ovat. Selittävät, kuinka nuoret vain höpöttävät omiaan, koska ovat nuoria. Tämä on jotenkin niin tyypillistä. Tietty pinnallisuus korostuu nuorissa, ja häviää ajan myötä, mutta tämä ei yksin tee nuorista mustavalkoisia ja hölmöjä.

Sitten molemmissa ryhmissä on niitä, jotka ovat luonteeltaan analyyttisiä ja viisaita, ei vain tunteilla ajattelevia. Hyväksyvät uutta tietoa, ja perustelevat kantansa. Tämä tässä on se avaintekijä, ei automaattisesti ikä. Toki ikä tuo plussansa, esimerkiksi ihmissuhdeasioissa ja arvoissa. Mutta monilla arvot ovat jo valmiiksi pysyviä, ja ne ei aina hirveästi muutu.

Mielestäni niin kauan kun osaa perustella kunnolla kantansa asioihin, on ihminen järkevä eikä mustavalkoinen.

Terveisin nuori

Vierailija kirjoitti:

Tunnen reilusti 20-30-vuotiaita ja reilusti +45-vuotiaita. Voin täysin rehellisesti sanoa, että molemmissa ryhmissä on lähes yhtä paljon jäykkiä ja mustavalkoisia ihmisiä. Koulutusasteen en voi itse todeta vaikuttavan näihin kyseisiin ominaisuuksiin, tosin en tunne hirveän montaa matalasti koulutettua ihmistä.

Nuoremmilla on ne omat mielipiteet, jotka vaihtelee. Niistä pidetään meteliä ja niiden takana seistään. Asioille ollaan aika avoimia yleisesti, ja kaikesta halutaan ottaa selvää. Some ja muuttuva maailma on tämänikäisten ympäristö, joten ääntä pidetään enemmän ja mielipiteet ovat joskus jyrkkiä. Asiat ja puheenaiheet ovat esillä kaiken aikaa. Tieto on käsillämme sekunnissa. Mielipiteisiin vaikuttaa arvot, jotka joillain myöhemmin muuttuu, joillain ei. Kaikille ei nimittäin käy mitään erityistä elämän aikana.

Keski-ikäiset ja tämän iän ylittäneet taas ovat jo muodostaneet mielipiteensä aikoja sitten, ja niistä ei pidetä meteliä. Ei oikein sanota mihinkään mitään, vaan ollaan rauhassa. Silti ajattelumaailma on melko jäykkä ja periaatteessa mustavalkoinen, sillä he olettavat oppineensa elämästä jo tarpeeksi, ja olettavat tietävänsä kaiken. Oikeastihan maailma muuttuu edelleen koko ajan, ja vanha tieto ja näkemykset romuttuvat. Ja kaikille ei tapahdu samoja asioita elämässä, välttämättä koskaan. En tiedä esimerkiksi ketään niin uudistusten vastaista ihmistä, kuin monet päälle 50-vuotiaat. Heillä ei ole mitään kunnollisia perusteluja, vaan he ovat syvällä sisimmässään vain jotain mieltä, koska ovat. Selittävät, kuinka nuoret vain höpöttävät omiaan, koska ovat nuoria. Tämä on jotenkin niin tyypillistä. Tietty pinnallisuus korostuu nuorissa, ja häviää ajan myötä, mutta tämä ei yksin tee nuorista mustavalkoisia ja hölmöjä.

Sitten molemmissa ryhmissä on niitä, jotka ovat luonteeltaan analyyttisiä ja viisaita, ei vain tunteilla ajattelevia. Hyväksyvät uutta tietoa, ja perustelevat kantansa. Tämä tässä on se avaintekijä, ei automaattisesti ikä. Toki ikä tuo plussansa, esimerkiksi ihmissuhdeasioissa ja arvoissa. Mutta monilla arvot ovat jo valmiiksi pysyviä, ja ne ei aina hirveästi muutu.

Mielestäni niin kauan kun osaa perustella kunnolla kantansa asioihin, on ihminen järkevä eikä mustavalkoinen.

Terveisin nuori

Kiitos sinulle, että toit näkökulmasi esille. Voi kunpa saisimme lukea tällaisia pohdintoja enemmänkin tällä palstalla.

t. tukevasti kolmekymppinen

En jotenkin ymmärrä, mitä aloituksessa haetaan.

Jos itse ajattelen negatiivisesti vaikka jostain nuoresta yh-äitiydestä näin 24-vuotiaana, miksi se tekee musta mustavalkoisen? Mielipiteeni on, että tekisin kaikkeni, jotta musta ei tulisi koskaan yh-äitiä tai ennenaikaista äitiä, ja jos näin käy, on se vahinko, johon tulee mukautua sitten silloin. Se vaan tarkoittaisi todella rankkaa reittiä mulle, ja teen kaikkeni, jotta vältyn siltä. Tiedostan toki, että näin voi käydä, sillä mitä tahansa voi käydä. Ja yli 30-vuotiaana tämä kaikki olisi mulle varmaan ihan okei, kun olisi eri elämäntilanne ja kunnon työ. Mitä tahansa voi sattua, ja kyllä nuori tämän tietää. Nuoren puhetapa on vaan äärimmäinen, ei välttämättä ajatusmaailma. Käytän itse ilmaisuja "ihan kaikki muutkin" ja "ihan aina" ja "ei ikinä", sillä niin olen jotenkin oppinut puhumaan. Tämä ehdoton puhetapa vähenee iän myötä kyllä.

Mielipiteissä on lisäksi nuorella mukana usein enemmän tunteita, kuin vanhemmalla, joka on jo kokenut vaikka mitä. Siksi nuo jyrkältä kuulostavat mielipiteet.

Tiedän kyllä, mistä iän myötä tulevasta viisastumisesta puhutaan, sillä olen sitä itsekin ehtinyt kokea tähän ikään mennessä jonkun verran. Silti kiistän sen väitöksen, että ihminen on viisas ja oikeilla jäljillä ajatusmaailmaltaan vasta keski-iän paikkeilla.

Jokaisessa ikävaiheessa on eri todellisuus. Nelikymppisen todellisuus on eri, kuin parikymppisen. Eri asiat voivat kaataa maailman. Nelikymppinen voi saada vahingossa vaikkapa lapsen, ja sopeutua siihen, kun hänellä on jo tasaisempi elämä. Joku parikymppinen ei voi edes harkita vauvan pitämistä, ja se kaataa sen hetkiset suunnitelmat ja saattaa pilata vaikkapa koulunkäynnin. Eri elämäntilanne saa ihmisen suhtautumaan täysin erilailla, ja arvostamaan ihan eri asioita. Kun nuori sanoo, ettei ikinä haluaisi olla jotain: hän tarkoittaa, ettei juuri siinä elämänvaiheessa voisi mitenkään kestää jotain asiaa. Kyllä hän ymmärtää, että vanhemmiten prioriteetit vaihtuu. Ja että jos jotain odottamatonta tulee eteen, siihen joko sopeudutaan tai sitten asialle tehdään jotain.

Vanhana ja kaiken kokeneena on vaan niin hyvä huudella, kuinka nuoren ei pitäisi välittää asioista liikaa ja olla niin ehdoton, kun ei ymmärretä, että tämä on täysin eri tilanteessa, kuin joku lapset saanut ja uraansa jo luonut 40-vuotias, jolle juuri itselleen asiat järjestyivät elämässä ihan hyvin.