PPH vai PÄIVÄKOTI? Asialliset perustelut, ei tappelua tai väittelyä

Päiväkotiin en halunnut lastani suurten ryhmien ja laitosmaisuuden takia ja pph:sta tuli vähän huonot kokemukset, kun kaikki riippuu niin hoitajan persoonallisuudesta. Kaikki on yhden hoitajan varassa.



Ryhmiksessä työskentelee useita perhepäivähoitajia yhdessä. Yksikkö on pieni ja kodinomainen, mutta ryhmäjuttuakin syntyy jo, kun lapsia on vajaat kymmenen. Eri-ikäiset lapset toimivat samassa ryhmässä ja tunnelma on tuttu ja turvallinen.



Ryhmis on kompromissi näiden kahden jutun väliltä.

Mulla on kokemusta vain yhdestä hoitomuodosta ja se on ryhmis. Siinä on jotenkin yhdistyneet pph:n ja päiväkodin hyvät puolet. Siis pienehkö ryhmä, mutta ryhmä kuitenkin. Lapset hyvin tuntevat ja aktiiviset tädit ja kodinomainen tunnelma, muttei kuitenkaan kenenkään koti.

Tädit ovat yksityisyrittäjiä, joten myös taloudelliset paineet johdattavat hyvään työtulokseen.

Lapsemme on nyt vaille kolme. Veikkaan että muutaman vuoden päästä hänelle sopii paremmin päiväkoti isommalla ryhmäkoolla.

Ja miksi päiväkoti?

Lapseni puheterapeutin ja toimintaterapeutin suosituksesta päiväkoti olisi paras lapselleni. Ap:n kanssa muutenkin pitkälti samoilla linjoilla. Kurja puoli päiväkodissa on kuitenkin se, että jatkuvasti ollaan kipeänä kiertävien pöpöjen takia. (nytkin sairaslomalla)

Jos tiedät jonkun hyvän pph:n niin ehdottomasti sinne (parhaimmillaan yksilöllistä lastenhoitoa lapsen tarpeisiin vastaten), mutta jos et tunne heitä yhtään ja tiedä toimintatapoja, niin sitten veisin päiväkotiin (kylläkin vähemmän yksilöllistä mutta ainakin standardit toimintatavat).

Saahan pph:n tavata ennen hoitosopimuksen tekemistä ja hänestä voi etukäteen kysellä muiden hoidettavien lasten vanhemmilta. ja tapaamisessa näkee miten lapsi häneen suhtautuu. Jonkun viisivuotiaan laittaisin sitten jo päiväkotiin, pienemmälle se hulina voi olla liikaa ja elämä vaikka sit sen pph:n miehenkin kanssa rauhallisempaa...

en pidä ajatuksesta että lapseni on vain yhden aikuisen varassa koko päivän eli jos kemiat ei synkkaa tai pph alkaa käyttäytyä lastani kohtaan jotenkin syrjivästi lapsella ei ole muita aikuisia joiden puoleen kääntyä.

Päiväkodissa kaikki ei ole niin yhdestä aikuissuhteesta kiinni.

Perhepäivähoitaja siksi, että lapsi saa yksilöllisempää ja kodinomaisempaa hoitoa.



Meillä on lapset menneet hoitoon, kun ovat olleet 10 kk ja 1.5 vuotta. Molemmat ovat olleet perhepäivähoitajalla. Meillä on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri, koska lapset ovat viihtyneet hyvin ja hoitajat ovat olleet todella mukavia.



Kerran olen vaihtanut hoitajaa, koska lapsi ei halunnut sinne mennä ja hoitaja oli omasta mielestänikin jotenkin outo. Ilmoitin perhepäivähoidonohjaajalle, että etsii uuden hoitopaikan pojalle. Hän ymmärsi asian hyvin ja sanoi, että hoitopaikka pitääkin vaihtaa, jos lapsi ja vanhemmat eivät ole tyytyväisiä.



Sellaisen asian olen tässä vuosien mittaan huomannut, että hieman vanhemmat hoitajat ovat olleet ainakin meidän tapauksessamme parempia. Heidän omat lapsensa ovat jo muuttaneet pois kotoa ja heillä myös hermot kestävät paremmin pieniä lapsia.

ryhmä on pieni ja hoitajalla paremmin aikaa keskittyä pienen lapsen tarpeisiin.



Isomman lapsen laittaisin ryhmäperhepäiväkotiin tai päiväkotiin. Ryhmiksessä etuna pienehkö ryhmä, päiväkodissa enemmän samanikäisiä lapsia.

Kuinka moni kotiäiti kokoajan on kovin aktivoiva? Lasten tärkein työ on leikki ja parhainta, jos voivat tehdä sitä kivalla pikkuporukalla. Pph:n tärkein tehtävä on valvoa leikkiä ja huolehtia lasten perustarpeista. Hetki päivässä olisi hyvä lukea satuja tai runoja ja joskus vähän leikkiä lasten kanssa. Nykylasten mielikuvitus ja sitkeys on tosi surkeaa, koska aikuiset organisoi koko ajan toimintaa. Aikaisemmin lapset saivat leikkiä ja olla keskenään ilman aikuisen sörkkimistä ja ihan fiksuja ihmisiä tuli! Sellaisia, jotka jaksavat keskittyä ja istua paikallaan...



Muuten tuosta " mies vahtii" -jutusta. Riippuu tapauksesta, mutta ei se välttämättä huonokaan ole. Minä olin lapsena hoidossa, jossa mies vahti kahta pienempää päiväunilla, kun me pari isompaa oltiin hoitajan kanssa ulkoilemassa. Ihan luonteva ratkaisu, eikä kukaan sitä paheksunut. Jospa se teidän naapurin hoitaja käy hakemassa jotain tärkeää kaupasta lasten nukkuessa ja mies vahtii sen ajan nukkumista. SO? Älkää olko noin tarkkoja...

seuraava vaihtoehto olisi ollut ryhmis ja sitten koti ja sitten vasta päiväkoti.



Tuttu, tuntemani ja hyvä perhepäivähoitaja on mielestäni paras vaihtoehto kohtalaisen pienelle lapselle, joka tarvitsee syliä, hoitoa enemmän kuin varsinaista kasvatusta tai koulutusta, turvaa siten että on vähemmän lapsia ja vähemmän aikuisia, kodinomainen ympäristö jne.



Tässä tapauksessa ja minun näkökulmasta perhepäivähoito on minulle hallittavampi vaihtoehto. Ok, en koskaan voi tietää mitä hoidossa todella tapahtuu, mutta lapsi osaa puhua ja hänestä näkee ja huomaa. Hallittavuutta luo, että minä ja lapsi olemme tekemissä yhden aikuisen kanssa, ei vaihtelevan määrän koulutettuja ja tekisi mieli sanoa kylmiä aikuisia.



Samoin pystyin valitsemaan hoitopaikkaa myös hieman tarkkailemalla hoidossa olevia lapsia. Tällä hoitajalla lapset ovat kurissa. Tämä viestii mielestäni siitä, että hoitaja on hyvä ja hänellä on auktoriteettia ja myös siitä, että lapsilla on perusasiat kunnossa kotona. Näen myös hoitajan tapaa kieltää, kehua ja kasvattaa ja pidän siitä.



Lastenhoidossa en varsinaisesti arvosta koulutusta. Toisaalta perhepäivähoitajamme jatkuvasti kouluttaa itseään ja on ilman yliopistokoulutusta erittäin fiksu ihminen. Siitä on viitteitä, että yliopistokoulutus ei ole tällä alalla eduksi. Tietynlainen kyynisyys, tylsyys ja kypsyminen näkyvät hoitajista läpi, odotetaan jotain hehkeää ja vastassa onkin arki. Ikä ei näytä tekevän hyvää hoitajille lainkaan. Ehkä lasten ollessa isompia vaihdan päiväkotiin. Hoitajissa on myös paljon persoonia, joista en pidä, enkä erityisesti heidän asenteistaan vanhempia ja lapsia kohtaan.



Niin ja minulla on korkeakoulutus ja ilman hyvää hoitopaikkaa en mene töihin