Miten kukaan uskaltaa hankkia lapsen?

Jotkut uskaltavat, jotkut eivät ja se on ihan ok. Jokaisen tulee arvioida omia kykyjään ja voimiaan. Mitään helppoa hommaa lasten kasvattaminen ei ole. Ei se kaikille sovi. Joillekin sopii ja se on ok. Joillekin tapahtuu vahinko ja lapsi annetaan adoptioon tms. ja jotkut yrittävät lasta kymmeniä vuosia saamatta sitä. Se ei aina kaikille ole tarkoitettu.

Itse en uskalla, pelkään että alkaisin katua lasta, joten parempi olla kokonaan ilman.

Lapsen voi aina antaa huostaanottoon. Esim. jos muutaman kerran tukistaa lasta ja unohtaa mennä lääkäriajalle niin huostaanotto on käytännössä varma.

Itse asiassa nykyään on aika yleinen asenne, että lapsi on "kertakäyttötavaraa", se voidaan koska tahansa ottaa huostaan ihan vain vahingon tai väärinkäsityksenkin seurauksena. Sen takia ei pidä suunnitella mitään kovin pitkäaikaista tulevaisuutta lapsen kanssa tai jäädä itkemään perään.

Aivan turha pelätä asioita, joiden todennäköisyys on pieni ja joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Ne asiat, joihin pystyy vaikuttamaan, kannattaa tietysti hoitaa parhaansa mukaan.  Vammaisuuksia pystyy tutkimuksilla selvittämään etukäteen ja synnyttäminen on Suomessa turvallista verrattuna moneen moneen muuhun maahan. Lasten kanssa oppii pärjäämään ja heistä on toki työtä ja vaivaa, mutta toisaalta valtavasti iloa. Ei pidä kuunnella liikaa velojen ja viherpiipertäjien valitusta ja syyllistämistä; me suomalaiset emme todellakaan ole se porukka, joiden pitää lopettaa lisääntyminen, jotta pallo pelastuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan turha pelätä asioita, joiden todennäköisyys on pieni ja joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Ne asiat, joihin pystyy vaikuttamaan, kannattaa tietysti hoitaa parhaansa mukaan.  Vammaisuuksia pystyy tutkimuksilla selvittämään etukäteen ja synnyttäminen on Suomessa turvallista verrattuna moneen moneen muuhun maahan. Lasten kanssa oppii pärjäämään ja heistä on toki työtä ja vaivaa, mutta toisaalta valtavasti iloa. Ei pidä kuunnella liikaa velojen ja viherpiipertäjien valitusta ja syyllistämistä; me suomalaiset emme todellakaan ole se porukka, joiden pitää lopettaa lisääntyminen, jotta pallo pelastuisi. 

Todennäköisyys on ehkä pieni, silti hyvin mahdollinen. Itse en ikinä tekisi lasta kokeilumielessä että katotaan mitä tästä tulee, mielummin jätän tekemättä.

Itsekkyys. Minä haluan. Minäminäminä. Ei ole mitään väliä onko varaa kasvattaa lasta tai aikaa tai kiinnostusta. Se vaan on pakko tehdä kun sitä haluaa.

Onko lapsi terve? Onko sille enää työpaikkoja? Onko sen vanhuudessa yhtä surkea vanhustenhoito kuin nykyään? Onko maailmassa liikaa ihmisiä? AIVAN SAMA. MINÄ haluan tehdä lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan turha pelätä asioita, joiden todennäköisyys on pieni ja joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Ne asiat, joihin pystyy vaikuttamaan, kannattaa tietysti hoitaa parhaansa mukaan.  Vammaisuuksia pystyy tutkimuksilla selvittämään etukäteen ja synnyttäminen on Suomessa turvallista verrattuna moneen moneen muuhun maahan. Lasten kanssa oppii pärjäämään ja heistä on toki työtä ja vaivaa, mutta toisaalta valtavasti iloa. Ei pidä kuunnella liikaa velojen ja viherpiipertäjien valitusta ja syyllistämistä; me suomalaiset emme todellakaan ole se porukka, joiden pitää lopettaa lisääntyminen, jotta pallo pelastuisi. 

Todennäköisyys on ehkä pieni, silti hyvin mahdollinen. Itse en ikinä tekisi lasta kokeilumielessä että katotaan mitä tästä tulee, mielummin jätän tekemättä.

Mitä sitten ylipäänsä uskallat elämässä tehdä? Tuskin mitään.

Montakohan samaa avausta täällä jo on? Eikö spämmäys ole kielletty säännöissä? Käykö täällä jotain pelkkiä autisteja, joita ei kiinnosta keskustella kuin yhdestä aiheesta?

Joo hyvä ap ettet hanki lasta, se olisi varmaan samanlainen yhden asian jankkaaja kuin sinäkin.