Lue keskustelun säännöt.
Ero vai ei Vol.2
29.11.2017 |
Kakskytä vuotta yhteistä elämää takana ja kaksi lasta. Ihastuin vaimoni nokkeluuteen , älyyn, rakastavuuteen niin itseäni kuin muita kohtaan sekä valtavaan hyvän näkemiseen. Elämä ei ole ollut aina juhlaa vaikka kaikkea on ollut. Vastoinkäymisiä on mahtunut tähän liittoon kaksi kertaa, joista toinen oli olla lopullinen. Silloin tästä isosta kriisistä vielä noustiin vaikeuksien kautta mukavaan yhteiseloon. Nyt huomaan elävämme kolmannessa kriisissä ja mikä pahinta, koko perusasia on solmussa samallalailla kuin kahdessa aikaisemmassa tapauksessa. Seksielämää ei enää juurikaan ole ollut yli vuoteen kuin jokunen satunnainen kerta. Ei läheisyyttä, kosketusta, keskusteluja kaikista maailman aiheista, ei ns. yhteisiä kiinnostuksen kohteita mitä aina aikaisemmin oli ja mihin vaimossani ihastuin ja rakastuin. Nykyelo on ollut suurinpiirtein niin että vaimo makaa sohvalla sanaakaan sanomatta jossain somessa viihtyen ja joidenkin kanssa viestitellen?. Talouden kyllä pitää hienosti yllä ja hoitaa kodin juoksevat isot ja pienet asiat, kotona kun on. Tästä ei siis valittaminen riipu. Tästä suoriutuu sitten iltoimilleen joka jatkuu somen melskeissä. Tätä siis ollut jo pitkälti toista vuotta. Itseäni voin ruoskia sillä että kuppia kuluu jonkin verran enemmän kuin laki sallisi mutta vaikka juomisen tunnenkin olevan ongelma niin jostain kumman syystä sitä teen. Välillä juon tylsyyteen, välillä suruun ja tyhjään oloon, lähes päivittäin ajattelen että pitäisi lopettaa. Riitoja ei tästä juomisesta päällisinpuolin näytä olevan vaikka tiedänkin varmasti mielessäni että toista asia vituttaa. Rahaa ja aikaa tämä harrastus tietty vie mutta mielestäni aikaa olisi vaimollekkin mikäli näin haluaisi. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa joten esteitä minkään asian suhteen ei tarvitsisi olla. Elämä on vain niin vitun tylsää että ei tiedä itkiskö vai nauraisko.
Kommentit (3)
jatkuu...
20v on pitkä aika ja pitää sisällään paljon. Elämää pitäisi olla kuitenkin vielä reilusti tuon verran jäljellä joten mietin että kannattaisiko nyt elää kahdenkymmenen hiirenä eletyn vuoden jälkeen yksi leijonana ja katsoa vain mihin elämä vie. Tuleeko jokeri vai pata kakkonen. Helvetti tätä elämää!!!
Sitten eräänä päivänä jonkun vittuilupuuskan rouvaltani saatuani avauduin asiasta että tutkailen nyt elämääni uusin silmin ja että siihen ei tällaiset kuviot tule mahtumaan, mahdollisia asuntoja tms. pidän tässä silmällä jne jne. Uutta ihailijaani en maininnut koska ns. mitään mainittavaa nyt ei ehkä kuitenkaan ole, vielä.
Seuraavana päivänä naiseni oli kuin muuttunut nainen. Oli kiehnäystä ja päiväviestittelyä tyyliin miten menee etc. Oli ruokatiedusteluja ja ei ollut somea 24/7, halusi katsoa leffaa eikä mennä yksin nukkumaan vaikka olin viimeisen puolivuotta sohvalla kuorsannutkin. Pannakkin olisin saanut ja paninkin, seksi oli hyvää mutta jotenkin se sielukkuus oli kadonnut, hyvä kun seisoi. Tuntui jotenkin epäoikeudenmukaiselta että asioista joista olen kärsinyt pitkään, on päästy eroon yhdellä pyyhkäisyllä ja kaikki on hyvin kuin ihmemaassa. Ei ongelmaa, ei minkäänlaista. Asia jota ei ollut olemassakaan. Mitä V****a?
Nyt tämä asia vasta vituttaakin, en pysty mielessäni antamaan asiaa anteeksi ja tämä uusikin juttu tuli koettua ennen asioiden "korjaantumista" eli ajukoppa on pahasti hakoteillä. Jatkanko vanhassa?, hyppäänkö uuteen?, dokaan itteni hengiltä?, koitanko raitistua ja löytää jonkun kolmannen Afroditen puhtaalta pöydältä vai olisko vielä joku vaihtoehto?.
Jos joku sielunkumppani vois virtuaalisesti illalla juoda mun kanssa muutaman kaljan ja pohtia asiaa järkevällä tasolla niin olisin kiitollinen.
Mxx
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olipas siinä tarinan tynkää :D Kokeile sitä toista naista jos yhtään kiinnostaa, eihän SE käytössä kulu, paranee vaan ;) Mitä siinä kotona kökit ja ryyppäät jos et jaksa enää katella sen saman naisen naamaa jota oot katellut niin kauan, ja kyllä, monesti se vaihtamalla paranee! Kerran täällä vaan eletään :D
jatkuu...
Nyt sitten jokin aika sitten satuinkin törmäämään ihmeelliseen itseäni aavistuksen verran vanhempaan naiseen jonka karisma ja säteily sulatti kiinnostuksen napajään. Aikaisemmin ei mulla ns. mielenkiintoa muihin naisiin ole ollut vaikka tarjontaa kylläkin. Lähinnä mielessäni olen naureskellut asialle. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Tämä nainen teki aloitteen ja lähestyi hyvin vähäeleisen eroottisella tavalla ja sivistyneen korrektisti että jäin kuuntelemaan mitä sanottavaa hänellä olisi. Tapaaminen oli lyhyehkö kepillä sohaisu ampiaispesään ja jotenkin se sai "Rumble Been" väräyttämään siipiään. Tämän jälkeen tapasimme muutamia kertoja satunnaisesti ja ennaltasuunnittelematta. Jokin kohtalo jos sellaista olemassa onkaan sai asiat syntymään tai sitten toinen vain osasi ennalta lukea toista kuin avointa kirjaa ja ajoittaa itsensä tälle reitille. Joka tapaamisella huomasin vajoavan aina yhden metrin syvemmälle tämän seireenin mukaan. Se mikä asiasta tekee entistä vaikeamman on se että erittäin moni ns. ominaisuus on samassa linjassa vaimoni kanssa ja lähestyminenkin siitä syystä jotenkin oudon helppoa. Jotenkin en ikinä uskonut että voisi olla joku toinenkin näillä ominaisuuksilla varustettuna. Vaimooni en ulkonäön puolesta niinkään ihastunut vaan noihin aikaisemmin maihittuihin juttuihin, eikä hän nyt tietysti enää vuosien saatossa tyttömäisemmäksi ole muuttunut mutta loisto tyyppi silti. Myöskään en ole sellainen ihminen joka kauneutta tavoittelee ja kuten totesin niin kauniitakin naisia olisi matkalleni halutessa mahtunut jos toki rumiakin mutta kun se aivotoiminta ei ole kohdannut. En pidä itseäni minään George Clooneynä vaan pikemminkin isona helposti lähestyttävänä hiukan outona juttuseurana. Kuitenkin joku noita naisia usein luokseni ajaa juttelemaan. Nyt tapaamani nainen on kuitenkin fyysisesti täydellinen vastakohta vaimoni kanssa lähes joka suhteessa, mutta ei kuitenkaan välttämättä mikään kaunotar, voisin sanoa joidenkin mielestä jopa pelottavankin oloinen. Kuitenkin mussa jokin vaan kolahtelee enkä enää oikein saa häntä mielestäni. Viestittelyä on alkanut jonkin verran ilmaantua ihailijaltani, mutta olen saanut vielä itse suuremmat tunteet pidettyä pois ja taka-alalla. Nainen on sanonut ettei ole hakemassa itselleen uutta ukkoa ja nuorempi lapsista tulee asumaan vielä jonkin aikaa kotonaan. Kuitenkin vitsaili että vuonna 2020 karkauspäivänä aikoo kokeilla saako hamekankaan. Itsekkään en tästä elämästä ja elämäntavoista johtuen haluasi lähteä ympäristöä mädättämään turhilla seikkailuilla mutta se laulu karikoilta kuullostaa vaan niin mukaansavievältä. Naista on ole vielä oikein lyhyiden tapaamisten aikana saanut elämästään avautumaa, niin ja minun elämästäni ei juurikaan kiinnostusta ole ollut muutoin kuin että tietää minun aviossa elävän. Asiahan voi olla loppujen lopuksi niinkin että lopulta päädyn jonkin narsistin hiirennakiksi nuolemaan haavoja luu kädessä. Jotenkin asiasta ja naisen salaperäisyydestä johtuen jonkinlainen kilikello soittaa mutta en tiedä miksi. Ehkä se on tämä arvoituksellisuus joka ruokkii asiaa.