Kolmas kerta kolmen vuoden aikana työttömänä....

Nyt alkaa pää hajota.... aina tähän aikaan vuodesta, pimeää ja synkkää ja ahdistus ja voimattomuus tässä tilanteessa. Kolme vuotta sitten sain yt-neuvottelujen seurauksena lähtöpassit, tietysti marraskuussa. Viime vuonna jäin työttömäksi lokakuussa, firma lopetti toimintansa. Nyt olen taas työtön, lopetin itse työt koeajalla. toinen vaihtoehto olisi ollut loppuunpalaminen, työpaikka oli niin kamala että voin siellä koko 5 kk todella pahoin, en nukkunut jne. Ensin oli helpotus, nukuin paremmin yöni, olin niin lopussa. nyt on kk kulunut, paikkoja on auki, yhteen haastatteluun olen päässyt, mutta ahdistus kasvaa. Työtilanne näyttää paremmalta kuin vuosi sitten ( enemmän on paikkoja auki ) mutta töistä ei mitään takeita. Ahdistaa, oksettaa, itkettää. Pelottaa ne kieltävät vastaukset ( joo, tiedän pakko vaan hakea ) - viime vuonna hain lähes 100 paikkaa ennenkin sain tuon paikan joka meinasi viedä terveyteni. Olen korkeakoulutettu, mutta yli nelikymppinen. Tsempatkaa mua... kyyneleet vaan valuu pitkin silmiä, en meinaa saada hakemuksia edes näpyteltyä. Ahdistaa, pelottaa tämä työttömyys, jälleen kerran, pelottaa että en saa enää ikinä töitä. Itsetunto nollissa.