Mitä mieltä perhetyöntekijöistä?

Itse olin perhetyöntekijän kanssa tekemisissä ja oma kokemukseni oli enemmän kuin huono.

Eläkeikää lähestyvä nainen kyseli kaiken mun elämästä, menkoista, seksisuhteista yms vaan että pääsis raportoimaan ne eteenpäin ja jos en kertonut, olin vaikea ja yhteistyöhaluton. Kysymykset saatto olla luokkaa ”kuinka usein käyt suihkussa kun sulla on menkat, miten usein vaihdat alusvaatteet” vaikka olinkin ihan normaali tervejärkinen teini, joka oli myös tosi tarkka ulkonäöstään kaikilla osa-alueilla. Oli tosi hyödyttävää perhetyötä..

Ei mitään apua. Eivät saa tehdä mitään konkreettista, josta voisi olla apua. Ylimääräinen riesa ja täydellisen turha kuluerä yhteiskunnalle.

Meillä oli ihan hyvä kokemus perhetyöntekijästä. En tullut kysyneeksi koulutuksesta.

Kotikaupungissani perhetyöntekijät ja kotiapu ovat erikseen. Perhetyöntekijä ei vahdi lasta tai tee kotitöitä. Kotiavun työntekijät ovat sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Onko ollut apua ja millaista jos on?

Millä koulutuksella tuossa työssä toimitaan?

Ei heillä taida olla psykologian tai sosiologian opintoja käytynä? Onko kyseessä se aikaisempi kodinhoitaja-koulutus vai mikä ihme?

Nykyään koulutuksena sosionomi AMK tai sosiaaliohjaaja/kasvattaja.

Opintoihin kuuluu psykologiaa ja sosiologiaa.

Käynnit ja käyntien sisältö on paljon perheestä kiinni. Koululaisten kanssa läksyjen tekoa. Vauvaperheen arjessa apuna ensimmäisinä viikkoina. Voi sisältää ihan konkreettista siivousta ja ruoanlaittoakin vaikka usein tässä ollaan apuna lisäkäsiparina.

Jotkut käyvät kouluaamuisin ovella asti, jotta kouluvastainen teini kannustetaan kouluun.

Kaikkea mahdollista.

Kai se on kiinni työntekijän persoonsasta kokeeko perhe saavansa avun. Kun löytyy yhteinen tavoite mihin perheen arjessa pyritään, niin apua koetaan saavan. Jos kotiin tuleminen ärsyttää jo valmiiksi, voi ulkopuolisen ihmisen omaan kotiin tulo ärsyttää eikä apua koeta saavan. Parhaansa perhetyöntekijät kuitenkin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin perhetyöntekijän kanssa tekemisissä ja oma kokemukseni oli enemmän kuin huono.

Eläkeikää lähestyvä nainen kyseli kaiken mun elämästä, menkoista, seksisuhteista yms vaan että pääsis raportoimaan ne eteenpäin ja jos en kertonut, olin vaikea ja yhteistyöhaluton. Kysymykset saatto olla luokkaa ”kuinka usein käyt suihkussa kun sulla on menkat, miten usein vaihdat alusvaatteet” vaikka olinkin ihan normaali tervejärkinen teini, joka oli myös tosi tarkka ulkonäöstään kaikilla osa-alueilla. Oli tosi hyödyttävää perhetyötä..

Tuollainen on kyllä varmasti todella loukkaavaa. Varmaan riippuu siitä minkälainen työntekijä sattuu olemaan. Sellainen tunkeileva uteliaisuus on ahdistavaa. Jos alkaa tenttaaminen sellaisista asioista, jotka on hallussa ja aina samat kyselemiset. Sekin alkaa syömään, kun aletaan aikuista ihmistä pitää jonain idioottina. Sitten kun ei haluta kaikkea kertoa niin jo muuttuu yhteistyökyvyttömäksi tai ties miksi. Noitten kanssa kannattaa ollakin vähän varuillaan ja tehdä selväksi mitä apua haluaa ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin perhetyöntekijän kanssa tekemisissä ja oma kokemukseni oli enemmän kuin huono.

Eläkeikää lähestyvä nainen kyseli kaiken mun elämästä, menkoista, seksisuhteista yms vaan että pääsis raportoimaan ne eteenpäin ja jos en kertonut, olin vaikea ja yhteistyöhaluton. Kysymykset saatto olla luokkaa ”kuinka usein käyt suihkussa kun sulla on menkat, miten usein vaihdat alusvaatteet” vaikka olinkin ihan normaali tervejärkinen teini, joka oli myös tosi tarkka ulkonäöstään kaikilla osa-alueilla. Oli tosi hyödyttävää perhetyötä..

Ne kysymykset taitavat olla jonkun muun kuin tämän perhetyöntekijän keksimiä. Tarkoituksena on kartoittaa tilannetta perheen hyvinvoinnin osalta ja hygienia on yksi siihen liittyvistä asioista. Mä ymmärrän, että tuollaiset kysymykset voivat tuntua liian henkilökohtaisilta ja jopa loukkaavilta, mutta tuskinpa tämä perhetyöntekijä oli kysymyksiä omasta päästään keksinyt. 

Opiskelin aikoinaan hoitoalalle ja meillä oli lista asioista, jotka nk omapotilaasta piti kartoittaa. Yhtenä kohtana oli perheen ongelmat (oli naistentautien ja synnytysten jakso). Mulle sattui omapotilaaksi nainen, joka oli naimisissa, hyvät tukiverkostot, vastasyntynyt (esikoinen)  oli terve, perheellä hyvä taloudellinen tilanne jne. Kerroin jo ohjaajallenikin, että minusta tällä mun omapotilaallani ei ollut mitään ongelmia. Ohjaajani vain totesi, että kaikilla on jotain ongelmia ja lähetti mut takaisin potilaan luokse. Potilaskin alkoi jo pikkaisen ärsyyntyä uteluihini kunnes lopulta sanoin, että mun pitäisi tähän hoitosuunnitelmaan saada EDES JOTAIN ongelmia tai en pääse kurssista läpi. Potilasta alkoi naurattaa ja sitten yhdessä pohdittiin, että mikä ongelma siihen keksittäisiin. Lopulta hän keksi, että heillä on pienikokoinen koira ja joskus miehen on lähdettävä niin aikaisin aamulla töihin, ettei mies ehdi viemään koiraa ulos. Ja siitä saatiin ongelma eli miten tämä potilas pystyy niinä aamuina käyttämään koiran vastasyntyneen vauvan kanssa ulkona.