Miksi et ottaisi rescue-koiraa?

Oon jo ottanut. Kohta täällä on useita jotka kertoo kuinka vaarallisia ja sairaita rescuekoirat ja -kissat on.

Haluan tietää mitä koira on "syönyt". Tunnetulta, vastuulliselta kasvattajalta iloisen perhekoiran pentu. Ei tarvitse ihmetellä, mitä traumoja tai vaivoja sillä on. Taudit oma lukunsa ulkomaisten koirien osalta.

Suomessa on kodittomia koiria ihan riittävästi, niitä ei tarvitse raahata ulkomailta vaan siitä syystä että pääsee kehuskelemaan kaikille miten on hyvä ihminen onkaan. Taudeista nyt puhumattakaan.

Kaikki te rescue-koirien omistajat olette tukeneet pentutehtailua ja katukoirien huonoja oloja. Toivottavasti olette ylpeitä itsestänne.

Voisin ottaakin ellei rescue-koirien sopimukset olisi ihan naurettavia. Et käytännössä koskaan tule omistamaan rescue-koiraa, koska koiran luovuttava taho saa päättää kaikesta ja kytätä halutessaan häiritsevästikin koiran uutta ”omistajaa”.

Meinasin otsikkoosi vastata, että koska mulla on jo :D Mutta siis joo, en ole hankkimassa koiraa ja siten en kuulunutkaan kysymyksesi kohderyhmään.

Mulla on käynyt hyvä tuuri rescue-koirani kanssa, mutta kaikilla ei käy. Näillä koirilla voi olla käytösongelmia, arkuutta ja pelkoa, vaikeuksia sopeutua muihin koiriin, muihin lemmikkieläimiin tai lapsiin.  Jotkut ovat kovia haukkumaan ja sen vuoksi eivät sovi kotiin, jossa on seinän takana naapureita. Koska useimmiten ei ole mitään tietoja, mitä rotuja näissä koirissa on, voi olla vaikeaa arvioida koiran käyttäytymistä rodulle luontaisten tapojen perusteella. Itse ajattelen, että rescue-koiran ei tulisi joutua vaihtamaan omistajaa montaa kertaa vaan kun koiran ottaa, pitäisi löytyä sekä osaamista että voimia pärjätä koiransa kanssa siitäkin huolimatta, että tapaus voi olla äärimmäisen haastava. Oma rescue-koirani on nyt jo neljännellä omistajallaan ja mullekin sen piti tulla vain tilapäisesti kiireelliseen sijoitukseen, mutta jo muutaman päivän päästä päätin, että koira saa jäädä meille. 

Kun ottaa lemmikin vain itsekkäistä syistä, on luonnollista, että halutaan priimaa. Meillä on rescue-koira, ja kesti yli vuoden saada se luottamaan ihmisiin ja siihen, ettei sitä satuteta.

Haluan pennun, jonka voin opettaa pienestä. Jollekin ikänsä kadulla asuneelle koiralle voi olla vaikea opettaa enää esim. sisäsiisteyttä. Toki sääliksi käy raukkoja.

En halua antibioottiresistenttejä bakteerikantoja kotiini. Toiseksi, haluan omistaa rotukoiria koska harrastan ja kilpailen niiden kanssa.

Monia syitä:

- järjestöjen tiukat sopimusehdot, joilla ei kuitenkaan ole juridista pitävyyttä

- huonosta hoidosta ja vääränlaisesta ruokavaliosta aiheutuneet piilevät sairaudet ja kehityshäiriöt, mahdollisesti arvaamaton käytös ja pelkotilat

- Säälin hylättyjä koiria, mutta tällainen rescue-koirien pelastaminen ulkomailta suomalaisten järjestöjen varoilla ei ole kestävää tukea eikä kokonaisuudessaan varmaan paranna ongelmaa.

Se on vähän kuin päästäisi pakolaisen kotiinsa, -maailma ei siitä somene.

Joo, ymmärrän miksei kaikki halua. Sieltä voi tulla oikeasti ihan millainen koira tahansa ja onhan se oikea savotta saada pahimmillaan traumatisoituneesta koirasta kelpo murre. 

Kun otin koiran, mulla oli lapset melko pieniä. Halusin siksi minimoida riskit käytöshäiriöistä ynnä muusta. Nyt lapset ovat jo teinejä ja voisin rescueta harkitakin. Tosin olisin hyvin tarkka siitä mistä ja minkä järjestön kautta sen tuotan. Nyt vaan ongelmana on se että olen täysin rakastunut tiettyyn rotuun (jota mun nykyinen koira on) enkä ehkä pysty harkitsemaan mitään muuta koiraa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaakin ellei rescue-koirien sopimukset olisi ihan naurettavia. Et käytännössä koskaan tule omistamaan rescue-koiraa, koska koiran luovuttava taho saa päättää kaikesta ja kytätä halutessaan häiritsevästikin koiran uutta ”omistajaa”.

Sepä se. Koko prosessista on tehty ihan mielettömän vaikea, joka ei ainakaan kannusta tulevia koiranomistajia.

Nykyisin löytyy niin monenmoista kodinvaihtajaa ihan oman maan rajojen sisäpuolelta, joten se sopiva koira löytyy läheltäkin. Jos näin ei olisi, valitani osuisi ennemmin ulkomaalaiseen kodittomaan kuin vartavasten minulle teetettyyn kotimaiseen kasvattiin. Itselläni on kuitenkin haussa seurakoira, ei työ- tai näyttelykaveri.

Omani löysin läheiseltä tarhalta. Pikkuinen 14-vuotias russelisekoitus. Aivan yhtä hieno kaveri kuin ne muut kasvattajalta tulleetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaakin ellei rescue-koirien sopimukset olisi ihan naurettavia. Et käytännössä koskaan tule omistamaan rescue-koiraa, koska koiran luovuttava taho saa päättää kaikesta ja kytätä halutessaan häiritsevästikin koiran uutta ”omistajaa”.

Sepä se. Koko prosessista on tehty ihan mielettömän vaikea, joka ei ainakaan kannusta tulevia koiranomistajia.

Nykyisin löytyy niin monenmoista kodinvaihtajaa ihan oman maan rajojen sisäpuolelta, joten se sopiva koira löytyy läheltäkin. Jos näin ei olisi, valitani osuisi ennemmin ulkomaalaiseen kodittomaan kuin vartavasten minulle teetettyyn kotimaiseen kasvattiin. Itselläni on kuitenkin haussa seurakoira, ei työ- tai näyttelykaveri.

Omani löysin läheiseltä tarhalta. Pikkuinen 14-vuotias russelisekoitus. Aivan yhtä hieno kaveri kuin ne muut kasvattajalta tulleetkin.

Suomesta löytyy kylläkin kodittomia koiria hyvin harvoin, ja ne mitä on tarjolla ovat tyypillisesti ongelmakoiria tai sitten metsästyskoiria, jotka eivät ole soveltuneet tarkoitukseensa. Ei läheskään kaikilla ole resursseja sellaisen ottamiseen. Kuten ei toki rescuekoirankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaakin ellei rescue-koirien sopimukset olisi ihan naurettavia. Et käytännössä koskaan tule omistamaan rescue-koiraa, koska koiran luovuttava taho saa päättää kaikesta ja kytätä halutessaan häiritsevästikin koiran uutta ”omistajaa”.

Sepä se. Koko prosessista on tehty ihan mielettömän vaikea, joka ei ainakaan kannusta tulevia koiranomistajia.

Nykyisin löytyy niin monenmoista kodinvaihtajaa ihan oman maan rajojen sisäpuolelta, joten se sopiva koira löytyy läheltäkin. Jos näin ei olisi, valitani osuisi ennemmin ulkomaalaiseen kodittomaan kuin vartavasten minulle teetettyyn kotimaiseen kasvattiin. Itselläni on kuitenkin haussa seurakoira, ei työ- tai näyttelykaveri.

Omani löysin läheiseltä tarhalta. Pikkuinen 14-vuotias russelisekoitus. Aivan yhtä hieno kaveri kuin ne muut kasvattajalta tulleetkin.

Suomesta löytyy kylläkin kodittomia koiria hyvin harvoin, ja ne mitä on tarjolla ovat tyypillisesti ongelmakoiria tai sitten metsästyskoiria, jotka eivät ole soveltuneet tarkoitukseensa. Ei läheskään kaikilla ole resursseja sellaisen ottamiseen. Kuten ei toki rescuekoirankaan.

Nimenomaan niitä kodinvaihtajia on palstat pullollaan ja jatkuvasti tulee lisää, niin ikävää kuin se onkin. Toki on paljon metsästyskoiria ja ongelmatapauksia, mutta myös niitä tuiki tavallisia murreja ja mustejakin, joista syystä tai toisesta on jouduttu luopumaan. Itselläni oli valinnanvaikeus edessä, kun niitä mukavia koiria oli niin monta tarjolla, mutta vain yhdelle oli tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaakin ellei rescue-koirien sopimukset olisi ihan naurettavia. Et käytännössä koskaan tule omistamaan rescue-koiraa, koska koiran luovuttava taho saa päättää kaikesta ja kytätä halutessaan häiritsevästikin koiran uutta ”omistajaa”.

Sepä se. Koko prosessista on tehty ihan mielettömän vaikea, joka ei ainakaan kannusta tulevia koiranomistajia.

Nykyisin löytyy niin monenmoista kodinvaihtajaa ihan oman maan rajojen sisäpuolelta, joten se sopiva koira löytyy läheltäkin. Jos näin ei olisi, valitani osuisi ennemmin ulkomaalaiseen kodittomaan kuin vartavasten minulle teetettyyn kotimaiseen kasvattiin. Itselläni on kuitenkin haussa seurakoira, ei työ- tai näyttelykaveri.

Omani löysin läheiseltä tarhalta. Pikkuinen 14-vuotias russelisekoitus. Aivan yhtä hieno kaveri kuin ne muut kasvattajalta tulleetkin.

Suomesta löytyy kylläkin kodittomia koiria hyvin harvoin, ja ne mitä on tarjolla ovat tyypillisesti ongelmakoiria tai sitten metsästyskoiria, jotka eivät ole soveltuneet tarkoitukseensa. Ei läheskään kaikilla ole resursseja sellaisen ottamiseen. Kuten ei toki rescuekoirankaan.

Nimenomaan niitä kodinvaihtajia on palstat pullollaan ja jatkuvasti tulee lisää, niin ikävää kuin se onkin. Toki on paljon metsästyskoiria ja ongelmatapauksia, mutta myös niitä tuiki tavallisia murreja ja mustejakin, joista syystä tai toisesta on jouduttu luopumaan. Itselläni oli valinnanvaikeus edessä, kun niitä mukavia koiria oli niin monta tarjolla, mutta vain yhdelle oli tilaa.

No ei ole ”palstat pullollaan”. Jos saataville tuleekin harvoin joku ongelmaton pienehkö koira, ottajia on jonossa varmaan satakunta.

Siksi koska olen allerginen koirille, kissoille ja jyrsijöille.

Jos joku kuvittelee ongelman poistuvan rahtaamalla koiria paikasta toiseen, erehtyy kyllä aika pahasti. Se tyhjiö täyttyy hyvin pian, ja on tuolla etelässä ihan yleinen tapa. 

En todellakaan ota ulkoimailta tuotua, Mutta näitä kodinvaihtajia minulla on ollut jo neljä ja voisin sen viidennenkin vielä ottaa. Hyviä koiria ja loppuun asti hoidettiin, mutta ikä teki tehtävänsä, joten nyt ei ole kuin yksi pennusta asti talossa ollut.

Koska olen sitä mieltä että kodittomat koirat miljoonien katukoirien maissa tulisi ensisijaisesti lopettaa. Kun kanta saataisiin jollain tavalla hallittavalle tasolle, voitaisiin sen jälkeen näitä tapauksia auttaa. Maasta toiseen kuljettaminen on rahan ja energian tuhlausta, ongelma ei sillä postu. Ne miljoonat koirat kärsivät siellä edelleen ja synnyttävät lisää kärsijöitä (toki monia kastroidaan ja hyvä niin).

T. Henkeen ja vereen koiraihminen

On suunnilleen tyhmin mahdollinen ajatus, jonka ihminen voi keksiä, lähteä kuljettamaan aikuista koiraa maasta toiseen lemmikiksi. Samaa luokkaa sen kanssa, että lennättäisi jonkun elävän hummerin päivälliseksi. Niin tyhmää, että en yksinkertaisesti pysty prosessoimaan sitä. Ja sitten nämä pösilöt vielä ylpeilevät sillä. Ihan käsittämätöntä.