Vasta eronneet - miten pystytty sopimaan kaiken sovussa?

Olemme eronneet mieheni kanssa kuukausi sitten. Mies hoiti käytännön eron todella rumasti, luimuili vastuusta, ei kertonut milloin tarkalleen muuttaa etc. Olimme lasten kanssa ihan pihalla kaikesta.

Nyt meillä on todella suuria ongelmia sopia mitään hänen kanssaan. Pääosin tietysti lasten tapaamisista. Mies haluaisi lapset (4,6,7) itselleen lähes joka ilta, välillä yhtä lasta kerrallaan, minä haluaisin säännölliset tapaamiset. En suostu siihen, että olen jatkossakin miehen lastenhoitaja. Mistään ei päästä sopuun.

Tämä on todella kuluttavaa, kun itse tietysti käy läpi eroa ja samalla pitäisi käyttäytyä aikuismaisesti lasten asioista sopien, joista ei päästä minkäänlaiseen järkevään yhteisymmärrykseen. Mies ei halua maksaa elareita, mutta ei myöskään halua täyttä vastuuta lapsista. Nyt asiat hoituvat niin, että minä edelleen pyöritän kaikkea, sovin kaikki lapsiin liittyvät menot/asiat.

Tuntuu, että tämä vastuunjakaminen (sana, jota meidän perheessä ei ennen tätä eroa ole edes kuultu..) ei onnistu millään. Minä koen, että jos en huolehdi lasten asioista, osa jää hoitamatta. Joka päivä löytyy jotain uutta sovittavaa, joudun olemaan päivittäin miehen kanssa yhteydessä, enkä oikeasti kestä sitä.

Aika sovittelijalle varattu, mutta alan olla itsekin jo niin sekaisin, etten tiedä, minkälaista tapaamissopimusta pitäisi ehdottaa. Aina vaan puhutaan lapsen parhaasta, mutta mikä on äidin paras, että tästä selviää ja tapaamiset rupeavat rullaamaan?

Miten te (riitaisissa väleissä) eronneet olette pystyneet hoitamaan nämä asiat? Kun lapset ovat noin pieniä, tuleeko tämä yhteydenpito exään oikeasti olemaan päivittäistä?