Millainen ihminen sopii lähihoitajaksi ja millainen EI sovi alalle?

Sanoisin että lähihoitajan ei tule omata paljoa kunnianhimoa urallaan, muuten voi katkeroitua

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka pitää koko ajan tekemisestä ei niinkään suunnittelemisesta ja organisoimisesta. Se on lähihoitajan esimiehen tehtävä ja lähihoitajan ei pidä joutua käyttämään aikaansa sellaiseen.

Olen eri mieltä. Suunnitelmallisuutta korostetaan opinnoissa ihan syystä. Kiireessä varsinkin organisointikyvyt ovat välttämättömyys, ei voi jatkuvasti kysellä muilta mitä mun pitäis nyt tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että lähihoitajan ei tule omata paljoa kunnianhimoa urallaan, muuten voi katkeroitua

Tästäkin olen hieman eri mieltä, mutta omaa jaksamista voi helpottaa jos osaa sivuuttaa ulkopuolisten epäoikeudenmukaisen arvostelun ja tietämättömien pinttyneet stereotypiat. Keskittymään työhönsä välittämättä suoranaisesta halveksunnasta ja antamaan ihmisille anteeksi heidän turhautumisensa terveydenhuoltoon.

Itse oon hoitajaksi valmistunut 2012 ja siitä asti ollut hoitajana ja vieläpä samassa paikassa hoitamassa vanhuksia. Ite pidän itseäni hyvänä hoitajana ja toki asukkaat kehuvat myös.

On totta, että juuri suurta kunnianhimoa ei tässä työssä kannata olla, varsinkin jos on vanhusten kanssa.

Mulle työn suurimpia helmiä työssä on hyvin pienet asiat. Se, että joku asukas on onnellinen kun ehdin heille pitämään vaikkapa ilmapallojumppaa tai viedä ulkoilemaan. Tai jos oon saanu papiljotit ja ne on saanu nätin kampauksen. Tai jos asukas jaksaa kävellä rollaattorilla pitkän matkan ja on silmin nähden iloinen saavutuksestaan. Tai jos asukas on onnellinen nähdessään minut.

Tykkään tekemisestä, vihaan kaikkea suunnittelua ja organisointia ja minun onneksi tässä työssä sitä on vähän. Pomot hoitaa ne. Päivät menee nopeasti.

Olen itse melko suurpiirteinen ihminen, mutta omia inhokkeja hoitotyössä on lääkkeiden jaot ja haavahoidot.

Olen rauhallinen, empaattinen, introvertti ja tulen hyvälle tuulelle jos asukaskin saa iloa. Olen myös melko kunnianhimoton, vähään tyytyväinen. En ole kuitenkaan liian empaattinen, se kävisi raskaaksi.

Pitää olla ihmisläheinen, oikeasti. Itse menin lähärikouluun luullen olevani, mutten sitten ollutkaan tarpeeksi, tajusin tämän harjoitteluiden aikana. Kaikki rispekti lähäreille, siinä duunissa tarvitaan empatiaa ja kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon hoitajaksi valmistunut 2012 ja siitä asti ollut hoitajana ja vieläpä samassa paikassa hoitamassa vanhuksia. Ite pidän itseäni hyvänä hoitajana ja toki asukkaat kehuvat myös.

On totta, että juuri suurta kunnianhimoa ei tässä työssä kannata olla, varsinkin jos on vanhusten kanssa.

Mulle työn suurimpia helmiä työssä on hyvin pienet asiat. Se, että joku asukas on onnellinen kun ehdin heille pitämään vaikkapa ilmapallojumppaa tai viedä ulkoilemaan. Tai jos oon saanu papiljotit ja ne on saanu nätin kampauksen. Tai jos asukas jaksaa kävellä rollaattorilla pitkän matkan ja on silmin nähden iloinen saavutuksestaan. Tai jos asukas on onnellinen nähdessään minut.

Tykkään tekemisestä, vihaan kaikkea suunnittelua ja organisointia ja minun onneksi tässä työssä sitä on vähän. Pomot hoitaa ne. Päivät menee nopeasti.

Olen itse melko suurpiirteinen ihminen, mutta omia inhokkeja hoitotyössä on lääkkeiden jaot ja haavahoidot.

Olen rauhallinen, empaattinen, introvertti ja tulen hyvälle tuulelle jos asukaskin saa iloa. Olen myös melko kunnianhimoton, vähään tyytyväinen. En ole kuitenkaan liian empaattinen, se kävisi raskaaksi.

Vaikutat ihanalta hoitajalta, tuollaisia pitäisi olla enemmän :)

Olen itsekäs rahanahne siksi sovin hyvin

Itse jouduin te-toimiston karenssin uhalla lähihoitajaksi opiskelemaan, jäätyäni yt-neuvoitteluissa työttömäksi, pitkältä uraltani 55-vuotiaana. En sovi alalle, en omaa hoivaviettiä, pakkokoulutus oli pakko käydä. Teen pätkätöitä vanhusten parissa vaikka, välillä työttömänä. En vihaa vanhuksia, mutta vihaan työpaikkoja, joissa ei pysty tekemään töitä kunnolla. Miksi meidät keski-ikäiset pakoitetaan hoitoalalle, vaikka emme sovi alalle? Te-keskuksen syy, että alalla on epäsopivia ihmisiä.

LÄhihoitajat ovat kuulemma keskimäärin ylivelkaantuneita. Palkka on työyhteisössä suhteellisen alhainen, mutta useimmat lähihoitajat eivät ole kovin älykkäitä, joten kuvittelevat, että heidänkin täytyy ostaa uusi auto, ok-talo ja vuosittainen Thaimaan-matka. Sit loppuu rahat. Eli jos opiskelee alalle, kannattaa muistaa, että työpaikan kahvipöydässä ei oikeasti tarvitse säännöllisin väliajoin esitellä safarikuvia tai uutta mersua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pääsevät opiskelemaan lähäriksi. Kaikki.

Se jos jokin on huolestuttavaa.

Aloitin juuri lähihoitajaopinnot. Luokallamme on monenlaisia ja monenikäisiä ihmisiä, monenlaisista taustoista, fiksua ja mukavaa porukkaa. MUTTA: On myös muutama, joilla on selvästi jotain keskittymisongelmaa ja ehkä jotain muutakin... Eivät tunnu osaavan mitään eivätkä tunnu tietävän mistään mitään, eivät kuuntele ohjeita. Eivät osaa käyttää tietokonetta, eivät osaa hakea tietoa, eivät tunnu osaavan edes kirjoittaa kunnolla. Puhetta ja mielipiteitä riittää, mutta yleensä ne eivät liity mitenkään opetettavaan aiheeseen. Ryhmätöissä nämä ihmiset lähinnä siipeilevät, koska heillä ei ole mitään järkevää sanottavaa aiheeseen: heillä menee aika lähinnä juttujen kertomiseen ja hölöttämiseen, ja se vähänkin järkevä anti menee jollain tavalla aiheen vierestä eli ei tuo työhön mitään. 

Olen suoraan sanottuna vähän huolissani tästä. Miten tuollaiset ihmiset voivat ikinä valmistua, ja miten heille voi muka antaa mitään vastuullisia työtehtäviä? Miten he ovat onnistuneet pääsemään edes opiskelemaan? En todellakaan haluaisi olla juuri kuvaamani ihmistyypin hoidettavana. 

Lähihoitajaksi opiskelemaan ei pääse kuka tahansa eikä tutkintoa saa suoritettua kuka tahansa. Mahdollisia työpaikkoja on paljon. Suuntautumisvaihtoehtoja on paljon.  Riippuu työpaikasta tarvitseeko tehdä fyysistä työtä tai olla tekemisissä eritteiden kanssa. Opiskeluaikana täytyy käydä läpi myös vaipanvaihdot, pesut ym. Älyä työ vaatii paljon ja stressinsietokykyä. Huolellinen täytyy olla ja pystyä tekemään myös haastavia hoitotoimenpiteitä. Vaikka olisit töissä päiväkodissa, koulutuksen perusteella pidetään selvänä, että juuri sinä hoidat kroonisesti sairaat lapset. Pistät, mittaat, lasket, katetroit, otat suuren vastuun.  Työ on parhaimmillaan antoisaa ja sopivasti haasteellista.

Itsekäs, ahne, epähygieeninen

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekäs rahanahne siksi sovin hyvin

Mt-ongelmia sulla ainakin on!

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajina ja sairaanhoitajina on paljon ihmisiä jotka eivät lainkaan sovi alalle.

Itse nostaisin tärkeimmäksi piirteeksi joka lähihoitajalla tarvitaan seuraavat:

- Taito kuunnella potilasta

- Vastuullisuus, huolellisuus ja tarkkuus siitä että ei tee virheitä lääkehoidossa yms. (Ei suurpiirteisille ja "jos nyt sinnepäin" -ihmisille)

- perusterveys kunnossa, ettei sairastele kaikista potilaiden tarttuvista taudeista

Lääkehoitovirheitä tulee kokeneille akuuttihoitajillekjn siitä syystä että työtahti on jossain aivan jäätävä. Ei niitä kukaan tahallaan tee.

Vierailija kirjoitti:

LÄhihoitajat ovat kuulemma keskimäärin ylivelkaantuneita. Palkka on työyhteisössä suhteellisen alhainen, mutta useimmat lähihoitajat eivät ole kovin älykkäitä, joten kuvittelevat, että heidänkin täytyy ostaa uusi auto, ok-talo ja vuosittainen Thaimaan-matka. Sit loppuu rahat. Eli jos opiskelee alalle, kannattaa muistaa, että työpaikan kahvipöydässä ei oikeasti tarvitse säännöllisin väliajoin esitellä safarikuvia tai uutta mersua.

Ja sun kandeis syödä kiltisti ne lääkkeesi, niin ehkä pääset vielä jopa mukaan työelämään.

Mutta aika toivottomaltahan tuo vaikuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse oon hoitajaksi valmistunut 2012 ja siitä asti ollut hoitajana ja vieläpä samassa paikassa hoitamassa vanhuksia. Ite pidän itseäni hyvänä hoitajana ja toki asukkaat kehuvat myös.

On totta, että juuri suurta kunnianhimoa ei tässä työssä kannata olla, varsinkin jos on vanhusten kanssa.

Mulle työn suurimpia helmiä työssä on hyvin pienet asiat. Se, että joku asukas on onnellinen kun ehdin heille pitämään vaikkapa ilmapallojumppaa tai viedä ulkoilemaan. Tai jos oon saanu papiljotit ja ne on saanu nätin kampauksen. Tai jos asukas jaksaa kävellä rollaattorilla pitkän matkan ja on silmin nähden iloinen saavutuksestaan. Tai jos asukas on onnellinen nähdessään minut.

Tykkään tekemisestä, vihaan kaikkea suunnittelua ja organisointia ja minun onneksi tässä työssä sitä on vähän. Pomot hoitaa ne. Päivät menee nopeasti.

Olen itse melko suurpiirteinen ihminen, mutta omia inhokkeja hoitotyössä on lääkkeiden jaot ja haavahoidot.

Olen rauhallinen, empaattinen, introvertti ja tulen hyvälle tuulelle jos asukaskin saa iloa. Olen myös melko kunnianhimoton, vähään tyytyväinen. En ole kuitenkaan liian empaattinen, se kävisi raskaaksi.

Vaikutat ihanalta hoitajalta, tuollaisia pitäisi olla enemmän :)

Valitettavasti taas sairaalaan eivät sovi ne, jotka eivät osaa suunnitella ja organisoida tai jotka ovat suurpiirteisiä. Kannattaa suuntautua siis sinne missä omat vahvuudet.

Tunnen myös lähihoitajan tuttavapiiristä. Tokaisi ettei tee yövuoroja eikä mitään kolmivuoroa. Häntä ei saa neuvoa, alkaa huutamaan jos yhtään kyseenalaistaa jotain mitä tehnyt. Harvinaisen läheisriippuvainen ihminen, joka ei osaa olla sekuntiakaan yksin. No ei ihmekään kun ei päässyt työharjoittelupaikkaan sijaistaa, vaikka paikka oli auki. Ihme nillittäjä.

37 jatkaa vielä sen, että tokaisun sanoi vaikka oli opintojen puolivälissä. Ihan kuin hänellä lapsellisella reppanalla olisi todella vara valita. Ei tuolla luonteella.

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin te-toimiston karenssin uhalla lähihoitajaksi opiskelemaan, jäätyäni yt-neuvoitteluissa työttömäksi, pitkältä uraltani 55-vuotiaana. En sovi alalle, en omaa hoivaviettiä, pakkokoulutus oli pakko käydä. Teen pätkätöitä vanhusten parissa vaikka, välillä työttömänä. En vihaa vanhuksia, mutta vihaan työpaikkoja, joissa ei pysty tekemään töitä kunnolla. Miksi meidät keski-ikäiset pakoitetaan hoitoalalle, vaikka emme sovi alalle? Te-keskuksen syy, että alalla on epäsopivia ihmisiä.

Tässä on perää. Työkkärissä lähihoitajakoulutusta suositellaan lähes kaikille persoonasta ja kiinnostuksenkohteista riippumatta. Epäilen, että tämä tulee vielä kostautumaan.

Huomauttaisin kuitenkin, että mielestäni hoivavietti ei ole hoitajalle mitenkään olennainen asia. Kaikki hoidettavat eivät herätä helliä tunteita, ja osa voi olla jopa sellaisia, joiden kanssa ei haluaisi olla tekemisissä. Minä opiskelen alaa, koska haluan työllistyä. Minulla on myös jonkinlainen halu auttaa ihmisiä ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta hoivaviettini kohdistan ihan muihin asioihin.

Sellainen, joka haluaa ja jaksaa tehdä fyysisesti ja henkisestikin raskasta työtä pienellä palkalla.

Silti aina ollaan vuorovaikutuksessa potilaan kanssa, jotka hoitolaitoksissa ovat sairaita. Pitää olla sellaista tietynlaista rempseyttä, mutta myös kykyä olla empaattisesti hiljaa, ja havaita potilaan kaipaama rooli salamannopeasti. Tarvittaessa myös omaa toimintatapaa on kyettävä muuttamaan.

Se, joka kaipasi kulutusmyönteisiä hoitajia, ei ole tajunnut kahta asiaa. 1) Kaikkein eniten luksusta kuluttavat vähätuloiset ja todella hyvätuloiset. Keskituloisilla ei ole tarvetta elää yli varojensa. 2) Perusterve työikäinen on lähihoitajan kanssa tekemisissä vain päiväkodissa tai kun on itse sairaalahoidon tarpeessa. Vaikka edellisellä viikolla olisi vielä vetänyt täydessä meikissä englanninkielistä kokousta jakkupuvussa töissä, seuraavalla viikolla voikin olla se infektio-osaston "viiskakkonen" (=potilaspaikan numero) rasvaisissa hiuksissa ja sairaalan yöpuvussa. Onneksi lääkärikin on vaan väljässä t-paidassa ja lyhyissä ja lakattomissa kynsissä.