Lastensuojelussa aiheuttanut lapsessa kamalan ahdistuksen.
Kävimme selvittämässä koulun tekemää ilmoitusta. Aiheettomaksi todettiin. Kun juttelivat lapsen kanssa kahden, niin lapsi oli ruvennut itkemään. Tädit vielä ilkeili ”no, oletpa sä herkkä” ja hymähtelivät ja pyörittelivät silmiään kun lapsi päästettiin käytävälle. Lapsi pelästyi niiden kohtelua.
Tapahtuneesta on jo jonkun aikaa ja lapsi pelkää mennä kouluun ja pelkää uutta ilmoitusta. Yöunet menneet lapselta ja myös meiltä vanhemmilta. Kertoo myös ahdistuksen oireista.
Lapsi on herkkä luonteeltaan ja murehtii paljon asioita.
Ennen ilmoitusta elettiin rauhallista tavallista arkea mutta nyt kaikki ihan sekaisin.
Kommentit (14)
Jonkinlaisen avun tarpeessa tuntuu lapsesi olevan.
Meillä palvelukartoituksessa huoli oli pääpainossaan siinä, että lapsi ei tapaa isäänsä (ihan syystä) ja että lapsella tuntuu olevan kova kaipuu isähahmoon. Niin kai, jos esitetyt kysymykset ovat juuri näitä "Oletko nähnyt isää koskaan? Mitä äiti on kertonut isästäsi? Onko elämässäsi miespuolisia henkilöitä mukana? "
Pystyy syyllistämään äitiä siitä, että suojelee lasta vahingolliselta henkilöltä. Kyllä, tein virheen kumppanin valinnassa 10 vuotta sitten, joten nyt pitäisi osata isäksi muuttua tai muuttaa vanha isä hyväksi!
Lasulla ei muuten mitään APUA ollut tarjota perheeseemme, vain huolta osoitettiin, stressattiin ja syyllistettiin.
Huh huh! Kuulostaa keskitysleirimenolta. Ei ihme että lapsi ahdistuu. Lasuväki saa tuhoakin aikaan se on nähty! Painajaismaista.
Kandee tehä testi. Haetaan kunnon hanko ja survotaan se sosiaalin ahteriin. Jos tulee itkua huutoa parkua on kyseessä apua tarvitseva ammattiinsa kykenemätön erityisherkkä tuleva kirjastotyöntekijä.
?
Voisko kuitenkin ajatella niin, että lapsesi olisi nyt varhaisen tuen tarpeessa? Lapsen resilienssiä voitaisiin kasvattaa nyt, kun ongelmat ja vastoinkäymiset ovat vielä pieniä. Toimintataerapia tai juttelut koulupsykologin kanssa voisivat tehdä hyvää. Älä vastusta tarjottua apua, niin lapsi näkee esimerkin kautta, että mitään pahaa ei ole tapahtunut ja pystyy itsekin rentoutumaan.
Kas, joku lastensuojelun uhrit ryhmästä tuli tänne meuhkaamaan sosiaalista.
Vierailija kirjoitti:
Kas, joku lastensuojelun uhrit ryhmästä tuli tänne meuhkaamaan sosiaalista.
Hih. Kaikkien kakka haisee😁
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlaisen avun tarpeessa tuntuu lapsesi olevan.
Öh, ehkä se lapsi on vaan herkkä ja säikähti vieraiden ihmisten henkilökohtaista tivaamista?
Kai tuollainen voi aktivoida lapsessa ison pelon että hänet viedään kotoa, erotetaan perheestä, vanhemmat joutuu vankilaan tai vastaavaa. Ei lapsi aina kykene ymmärtämään tai järkeistämään asiaa kuten aikuinen.
Lapsi menee varmasti sekaisin, jos äiti tekee kaikkensa osoittaakseen, että nyt on tapahtunut jotain kamalaa. Lapselle kannattaakin etukäteen kertoa, että pakkaa reppu valmiiksi, jos huonosti käy, joudut samantien sijaisperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sitten. jos lastensuojelulaitokseen lapsi joutuu, se vasta on mystistä. Lapsei kaksi eri taholla sijoituksessa olevaa lasta juttelivat siitä.
Ruokapöydässä ei saa nauraa. On myös paljon asioita, joita on pakko tehdä. Inhimillistä jaksamattomuutta ei hyväksytä, siitä seuraa rangaistus. On myös pakko keskustella ongelmista, vaikka teinistä ei kotioloissakaan aina se kiinnosta, ainkaan pakotettuna. Hehän ovat siellä sillä hetkellä kotonaan, miksihän se meno on monista tiukempaa kuin vankilassa,
Olen ollut aikoinaan yhdessä todella kivassa ja hyvässä lastensuojelulaitoksessa työssä, missä kaikki osapuolet viihtyivät. Niissä on suuriakin eroja , uskoisin, riippuen henkilökunnasta ja osaamisesta sekä lapsista ja lasten taustoista ja olosta.
Mutta parhaimmillaankin eivät ne kunnollista kotia korvaa. Ne ovat lastensuojelulaitoksia.
Pitäkää huolta lapsistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlaisen avun tarpeessa tuntuu lapsesi olevan.
Öh, ehkä se lapsi on vaan herkkä ja säikähti vieraiden ihmisten henkilökohtaista tivaamista?
Kai tuollainen voi aktivoida lapsessa ison pelon että hänet viedään kotoa, erotetaan perheestä, vanhemmat joutuu vankilaan tai vastaavaa. Ei lapsi aina kykene ymmärtämään tai järkeistämään asiaa kuten aikuinen.
Miten se lapsi tuollaista edes osaa pelätä?
Vierailija kirjoitti:
Voisko kuitenkin ajatella niin, että lapsesi olisi nyt varhaisen tuen tarpeessa? Lapsen resilienssiä voitaisiin kasvattaa nyt, kun ongelmat ja vastoinkäymiset ovat vielä pieniä. Toimintataerapia tai juttelut koulupsykologin kanssa voisivat tehdä hyvää. Älä vastusta tarjottua apua, niin lapsi näkee esimerkin kautta, että mitään pahaa ei ole tapahtunut ja pystyy itsekin rentoutumaan.
Ensin kirjatut ongelmat ovat pienia, sitten kirjatut ongelmat ovat hivenen suurempia. Kunnes seuraa etta niita kirjataan loppu iaksi.
Se milla kirjataan, se on sellaista mustetta etta se tuppaa lopulta nakymaan naytolla lopun ikaa, turha on nayttoa sitten pyyhekumilla pyyhkia, vaikka kovin itkettaa. Itku ei auta. Ei auta edes viha.
Kuolema sitten lopulta hyvittaa kaiken.
Kuulostiko surulliselta?
Siten se menee lastensuojelussa. Suojeleva muste. Suojelus. Kaiken hyvan alku..
*pakana*
Sitten. jos lastensuojelulaitokseen lapsi joutuu, se vasta on mystistä. Lapsei kaksi eri taholla sijoituksessa olevaa lasta juttelivat siitä.
Ruokapöydässä ei saa nauraa. On myös paljon asioita, joita on pakko tehdä. Inhimillistä jaksamattomuutta ei hyväksytä, siitä seuraa rangaistus. On myös pakko keskustella ongelmista, vaikka teinistä ei kotioloissakaan aina se kiinnosta, ainkaan pakotettuna. Hehän ovat siellä sillä hetkellä kotonaan, miksihän se meno on monista tiukempaa kuin vankilassa,