Miten saada 8lk "jonne" tajuamaan, että lukio todnäk olisi paras vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Älä missään tapauksessa ehdottele lukiota, ellei poika itse halua ja ellei hän ala viimeistään ensi kesänä osoittaa kypsymisen merkkejä.

Ei amikseen meno tarkoita, että pitää päättää yhtään mitään tulevasta urastaan! Se on ihan samanlainen kypsymispaikka kuin lukiokin, mutta sopii paremmin, jos ei ole opiskelumotivaatio huipussaan. Amislinjaa voi vaihtaa tai amiksen jälkeen voi jatkaa ihan toiselle alalle esim. ammattikorkean kautta. Silloin on yleensä jo järkeä vähän tullut päähän.

Lukio on nykyään tosi haastavaa ja vaatii ihan eri tavalla nuorelta itseohjautuvuutta kuin ennen. Siellä voi aika mennä ihan hukkaan, jos kurssit jäävät kesken tai tuloksena on pelkkiä vitosia. Jos ei poikaa novellianalyysien teko nappaa, niin turha on jaa käärmettä piippuun.

On muuten ihan sääntö, että ruotsin arvosanoille käy noin. Seiskan alun kymppiin riittää, että osaa laskea kymmeneen ja esitellä itsensä. Nyt kasilla on jo enemmän sanostoa ja varsinkin kielioppia. Ei se muinainen kymppi tarkoita, että poika olisi joskus joku tähti ollut ruotsissa.

Just näin. Amiksenkin jälkeen on ovet vielä auki. En tiedä onko lääkikseen asti mutta moniin muihin korkeakouluopintoihin.

Sympatiat ap:lle! Tiedän mistä puhut, koska yhden vastaavanlaisen poikasen kanssa olen nämä samat vedet kahlannut. Kun luovuin omasta lukio-pakkomielteestäni, tilanne helpottui. Helppoa se ei silti ollut, on ollut kipeä prosessi pikemminkin. Itse kävin lukion korkein arvosanoin ja kirjoitin monta ällää. Opiskelin pitkälle, eikä mieskään ole opintoja ihan vähälle jättänyt aikoinaan. Se, että oma jälkikasvu ei ole samansuuntaista, on ollut kova pala. Mutta elämä on opettanut meille tämän kautta sen, että pääsette ihan kaikille aloille opiskelu on tärkeää ja hienoa. Jokainen ammatillinen alakin tarvitsee fiksua porukkaa sisään eikä vain ajelehtijoita. Ja meidän pojathan siis pystyy! Kyse on vain siitä, että ikävaihe on sellainen kuin se on ja alisuoritus kympissä. Olemme tyytyväisiä, että poika valitsi ammatillisen koulutuksen. Siitä voi pyrkiä vaikka mihin vielä. Tai kehittää itseään usealla käytännön alalla. Se on kova valtti tänä päivänä, kun osaa tehdä ja hoitaa hommia. Kädentaidot kunniaan ja pakkolukioajatukset alas. Näin me pääsimme eteenpäin ja olemme pojasramme ylpeitä. Hän on löytänyt innon opintoihin ihan toisella tavalla kuin yläkoulussa.

...äh typot! Sorry.

Hei. Mulla on kans maailman laiskin teini. Riman ali pitää aina päästä. Opiskelu yläasteella oli yhtä tuskaa. Tuskailin kuules ihan samojen teemojen parissa kuin sinä nyt. Fiksuin päätös oli ettei poika mennyt lukioon. Hän haki ja pääsi kuin pääsikin datanomi-linjalle. Pääsi sinne koska sai ekstra pisteitä kun haki heti yläasteen jälkeen. Nyt poika on 17 v ja käy toista vuotta ko linjaa ja huolehtii aivan ITSE kaikesta opiskelusta. Pitää nykyään koulunkäynnistä kun se on käytännönläheistä eikä pelkkää pänttäämistä. Nyt jo haaveilee yliopisto-opinnoista armeijan jälkeen. Muutos on niin suuri etten olisi ikinä tätä vielä pari vuotta sitten uskonut. Mun pojan kohdalla olisi paras vaihtoehto ettei hakenut lukioon.

Ammatillisen koulutuksen suurten säästöjen myötä laatu on niin paskaa että jos lukupäätä yhtään on niin lukioon kasvamaan ja miettimään tulevaisuuden suuntaa. Hukkaan se ei ainakaan mene.

Lukio sitä ja lukio tätä. Ajat on muuttuneet paljon siitä, kun lukio oli ainut hyvä väylä. Vanhempien pitäis avata silmiään vihdoin!

Mullakin on kasiluokkalainen poika, joka on aina mennyt sieltä missä aita matalin. Välillä olen kokenut käyväni itse koulua kun opettajalta on tullut läksyistä muistutusta WIlmassa ja minun on pitänyt kuittailla päivittäin läksyvihkoja ja istua välillä pojan vieressä, että on oikeasti tehnyt jotain. Ja da-daa - puolisen vuotta sitten vaihtui kaverit ja nyt pojalla on ihan eri meininki. Kiitettäviä pitäisi nyt saada, että pääsee hyvään lukioon - sinne mihin paras kaveri tähtää.Olen ihan ihmeissäni. En siis osaa neuvoa mitään, enkä tiedä olisiko tämä muutos tullut ilman uusia kaveritakin. Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen ja toivon, että tämä jatkuisi. Kaverit vaikuttaa tosi paljon tossa iässä.

Tosi hyvä ketju! Samojen juttujen kanssa painitaan täällä. Yhtä pihalla nuori kuin äitikin, ap:n kirjoitus voisi olla omasta kynästäni. 

Onko yläasteikäisille olemassa jotain "ammatinvalintatestejä", joiden avulla voisi hahmottaa edes suuntaa, mitä haluaisi opiskella? 

Tietääkö kukaan, onko joissain amislinjoilla mahdollisuus opiskella kieliä? Nyt yläasteella opiskelee neljää kieltä, mutta jostain ihmeen syystä lukio on ehdoton ei.

Olenkin miettinyt, mistä syrjäytyneet nuoret miesääliöt tulevat. Aloittajan sukurauhasista.

No kasiluokkalaisella on vielä reilu vuosi aikaa päättää mihin jatkaa, ja se on pitkä aika nuoren kypsymiselle. Ei kannata stressata vielä kasilla. Ysillä ehtii numeroitakin nostaa jos keksii sen että mihin oikeasti haluaa. Ammattilukio on nykyään paras vaihtoehto joka avaa kaikki ovet mihin vaan ja on kuitenkin se ammattikin hankittuna samalla, voi mennä välillä töihinkin ja jatkaa opiskelua myöhemmin. 

Anna ap sen pojan olla rauhassa vuoden verran, sanot vaan että jos hän alkais pikkuhiljaa miettiä mielessään erilaisia vaihtoehtoja mitä tykkäisi tehdä "isona" ja jos sellainen löytyy, siihen kannattaa tutustua vähän tarkemmin, pyrkiä vaikka työharjotteluun alalle.

Toki ysilläkin monet pojat on vielä ihan lapsia, ja on liikaa vaadittu päättää mihin menee, sellaisille on kymppiluokat ja starttivalmennukset ok.

Ap 8-luokka on kaikista haastavin yläasteella koska siihen mennessä kaikilla yleensä murkku täydessä vauhdissa ja pojilla varsinkaan ei ole tuossa vaiheessa mitään kiinnostusta koulunkäyntiin. Loppusyksyn ysillä heräävät ja sitten tuleekin kiire korottaa numeroita.

t entisen murkun äiti

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä ketju! Samojen juttujen kanssa painitaan täällä. Yhtä pihalla nuori kuin äitikin, ap:n kirjoitus voisi olla omasta kynästäni. 

Onko yläasteikäisille olemassa jotain "ammatinvalintatestejä", joiden avulla voisi hahmottaa edes suuntaa, mitä haluaisi opiskella? 

Tietääkö kukaan, onko joissain amislinjoilla mahdollisuus opiskella kieliä? Nyt yläasteella opiskelee neljää kieltä, mutta jostain ihmeen syystä lukio on ehdoton ei.

Miksi lukio on ei? Jos kielet kiinnostaa, niin lukio tai kauppis on varmaan se reitti, ja ammattilukio on paras, lukee vaikka ylioppilaaksi ja merkonomiksi samalla, saa todella hyvät lähtökohdat mihin vaan, tradenomiopinnot menee vasemmalla kädellä sen jälkeen, kansainväliseen kauppaan ym. Mun tytär kävi ammattilukion ja oli heti ekana vuonna kuukauden työharjoittelussa Liettuassa, sitten oli vielä Englannissa ja Intiassa kuukaudet opiskelujen aikana, sitten meni "välivuodeksi" aupairiksi eurooppaan ja sitten tradenomiopintojen aikana vuoden vaihdossa Ranskassa..  Tytär on matkustellut paljon, asunut eri maissa ja osaa kieliä, aikoo ulkomaille töihin kun nyt keväällä valmistuu, kutsuu itseään maailmankansalaiseksi.

Mitä vittua sillä lukiolla tekee? 3-vuotta joutavaa paskaa jonka jokainen normaaliälyinen voi lukaista wikipediasta, jos tietoa kaipaa. Eihän lukiotodistuksella pääse enää edes töihin kuten ennen vanhaan pääsi esim. suoraan viinakauppiaaksi Alkoon.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavinta ja raivostuttavinta tässä on se, ettei poika ole tyhmä tai penaalin tylsin kynä, ei tosiaankaan. Mutta yhdistelmä murrosikä ja tuo persoona tuntuu olevan varsin vaikea..

ap

Meidan vanhin saman moinen.

Luultavasti amikseen, linjalle josta voisi kuvitella tyollistyvan tulevaisuuteen. Peltiseppa, putkimies tai metallimies. 

Lukio olisi ajan hukkaa. 

Sikali omasta nuoruudestani kaksi ihan fiksua jatti koulun siihen ysiluokalla. Toinen on nyt eraan ammattikorkean rehtori ja toinen on telakan ISON nosturin kuski.