Onko normaalia 9 -vuotiaan käytöstä?
Tyttö puki aamulla kenkiä jalkaan ja toisen kengän vetoketju ei mennyt kiinni loppuun asti, jäi n. puoli senttiä auki. Tästä tyttö alkoi itkemään ja melkein myöhästyi koulusta tämän takia, kun ei voinut lähteä vetoketju "auki". Koitin laittaa kiinni, mutta se ei vaan yksinkertaisesti mennyt enempää. Kun sanoin, että nyt vaan täytyy lähteä kouluun, tyttö lähti itkien ja ovet paukkuen. En tiedä mitä olisi käynyt, jos en olisi sattunut olemaan kotona. Olisiko jäänyt vain eteiseen itkemään ja tuhertamaan kengän kanssa.
Tämän tapaisia tilanteita on nykyään todella paljon. Itku ja kiukku tuntuu tulevan melkein mistä vain. Eivät liity kaikki kouluun lähtemiseen. Tytön ja opettajan mukaan lasta ei kiusata koulussa ja tykkää kyllä koulusta.
Onko tämä jotain esiteinin tunnekuohuja vai pitäisikö tässä huolestua? Esikoinen kyseessä niin ei aiempaa kokemusta.
Kommentit (8)
Ei ole tottunut vastoinkäymisiin. Sun pitää tottutta siihen, ettei kaikki aina mene täydellisesti.
Kyllä varmasti sinuakin suututtaisi jos kenkä ei menisi kiinni ja olisi kiire. Empatia auttaa. Ostakaa kengät jotka toimii.
Meillä samanikäinen tyttö ja on kyllä samanlaista, tuo olisi voinut olla meiltä. Veikkaan syyksi jotain ikään liittyvää, ei ole pumpulissa kasvanut eli pettymyksiä on kyllä ollut tarjolla.
Tytöllä taitaa olla murrosikä alkamassa. Hormoonit tekevät toisista todella herkkiä ja tunteet heittelevät.
Olisi hyvä puhua tytölle jo nyt tulevista muutoksista, rintojen kasvu, karvoitus, kuukautiset ja seksi.
Kuulostaa tutulta. Meillä 10v. raivoava tyttö. Itse olen laittanut esipuberteetin piikkiin. Niin erilaiseksi muuttunut tämän syksyn aikana. Voimia!
Ihan normaalia, lapsella on stressiä, ja se kyllä menee aikanaan ohi lempeydellä. Tähän aikaan vuodesta väsyttää. Kun lapsi itkee pikkuasioista, niin tarvitsee tukea ja lämpöä ja vakuuttelua että asiat on kunnossa. Eikä todellakaan ole kyse mitään ihmeen murrosiästä ja rintojen kasvamisesta puhuminen ei nyt oikein tähän liity.
Joo vois tapahtua meilläkin, varsinkin nuo aamut on tosi räjähdysalttiita.
Kyllähän aikuisellekin käy niitä "tämäkin vielä en jaksa enää" -tilanteita, mutta koska olemme aikuisia osaamme hoitaa ne jo vähän kypsemmin emmekä saa itkupotkuraivaria vaikka harmittais niin että savu korvista nousee.
Meillä pidän sitä siis normaalina, mutta jollakin toisella se voi toki olla poikkeavaakin. Tosin lapsillehan saattaa tulla myös sellainen murrosikää ennakoiva myrskyvaihe.
Äidiltään oppinut vastoinkäymisten käsittelyn.