Jos lapsi on esim. päiväkodissa, raaskiiko sitä koskaan vapaapäivinä enää mihinkään hoitoon laittaa?

Jokainen päättäköön itse. Minä en aikanani raaskinut ja parisuhde on karikolla.

Jos vaikka kerran kuussa laitatte lapsen yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi hoitoon, niin ei ole paha. Siitä saa kuitenkin kunnolla ylimääräistä potkua parisuhteeseen.

Siis miksi se saa noin pahasti joidenkin nutturat kiristymään:) Mitä pahaa siinä on, jos lapset voivat välillä nauttia esim. isovanhempiensa seurasta ihan ilman vanhempia?

sun lapsi sairastaa niin paljon aloitettuaan päiväkodissa, että ei niitä täysiä 5 päivän hoitoviikkoja tule vielä vuoteen eli hyvin voit laittaa lauantaina lapsen hoitoon.

mutta toisaalta, parisuhde voi elää hyvin myös perheessä. Ei meidän elämämme ole pelkkää lastenhoitoa silloinkaan kun lapset ovat mukana, me puhumme kokoajan toisillemme aikuisten juttuja(kin). Ja illalla kun lapset nukkuvat, me käperrymme sohvalle sylikkäin punaviinilasin kanssa ja vietämme " parisuhdeaikaa" . Meillä on mennyt hyvin jos puolitoista vuosikymmentä...

mua kiinnostaisi tietää, mikä se " hoito" on, mihin kaikki täällä lapsensa laittavat. Me ei olla käyty vuosikausiin kahdestaan yhtään missään, mikähän on mahtanut mennä pieleen, kun ei meillä mitään hoitoja ole nähty eikä kuultu.

Jos päiväkoti ei lauantaisin huoli lasta.

eihän sitä viikottain tarvi tehdä.



Me käymme tosi harvoin yhdessä missään. Lapset menevät nukkumaan aikaisin ja nukkuvat jo kahdeksalta. Siinä on vielä neljä tuntia yhteistä aikaa kotona! Syömme hyvin, juomme viiniä, pelaamme jotain, katsomme leffaa jne.

Joskus kun menemme johonkin ulos, niin eipä se ole yhdessäolon laatua nostanut. Oletteko te muut samaa vai eri mieltä?

Esim. meillä isovanhemmat ottavat mielellään lapsemme (4v tyttö) luokseen mm. yökylään. Oikein itse pyytävät ja näin antavat meille mahdollisuuden hoitaa parisuhdettamme.

Ei voi minun mielestäni väittää, että hyvä parisuhde vaatii aina kahdenkeskistä aikaa. Toiset pärjäävät ilmankin. Tietysti jos oma parisuhde sitä vaatii, kannattaa pyrkiä järjestämään, ettei parisuhde sitten mene pilalle.



Meillä mummut katsovat lapsia, jos haluamme käydä ulkona syömässä tms.

Meillä ainakin illat menee ensin lapsen kanssa touhutessa, ja kun lapsen saa vihdoin sänkyyn (nukahtaa vasta joskus kymmenen maissa), mä ainakin oon niin poikki, että syön iltapalaa, katson vähän telkkua ja meen nukkumaan. Nyttemmin mies on lisäksi viikot töissä ulkopaikkakunnalla, joten viikolla ei ole mitään tsänssejä hoitaa parisuhdetta.



Pojallamme (2-v.) on isovanhempiinsa erittäin läheinen suhde, ja kyllä osaa jo itse muistuttaa, jos ei ole tarpeeksi usein heitä nähnyt. Menee oikein mielellään välillä mummolaan hoitoon. Sinällään on totta, ettei pelkkä ulkona käynti miehen kanssa parisuhdetta voi pelastaa, mutta kyllä meille tekee hyvää joskus olla ihan kahdestaankin ja jutella aikuisten asioita. Ja tätä teemmekin n. kerran kuussa tai tarpeen vaatiessa tai jos siltä vaan tuntuu.

helppoa jättää vielä 2h hoitoon, että saa hommat hoidettua.

Vierailija:

Ei voi minun mielestäni väittää, että hyvä parisuhde vaatii aina kahdenkeskistä aikaa.

Kun kotona vietetty yhteinen aika ei käy parisuhteen hoitoon sitten millään =)

Minä tarkoitan yhteisellä ajalla sitä, että ollaan ihan kahdestaan ilman lapsia. Kotona tämä on harvoin mahdollista, jos lapset eivät mene aikaisin nukkumaan ja jos vanhemmat eivät valvo myöhään.

Tietenkin, jos lapsi laitetaan hoitoon, voidaan olla siellä kotona viettämässä laatuaikaa.

Jännältä tuntuu, että suhde pärjää täysin ilman kahdenkeskistä aikaa. Mutta jos se jollakin toimii, niin mikäs siinä sitten.

Vierailija:

Vierailija:

Ei voi minun mielestäni väittää, että hyvä parisuhde vaatii aina kahdenkeskistä aikaa.

Kun kotona vietetty yhteinen aika ei käy parisuhteen hoitoon sitten millään =)

yhteistä aikaa on välillä (toooosi harvoin) yritetty ottaa. Mutta yleensä meillä on ollut tylsää ja väsyttävää, kotona on kivempaa.

Kyllä meilläkin tekee erittäin hyvää olla välillä miehen kanssa ihan vain kahdestaan. Huolehtia vain toisistamme..

Lapset ajoissa nukkumaan niin jää hyvinkin 3-4tuntia aikaa olla kahdestaan ennen nukkumaan menoa. Aikuiselle riittää hyvin 7tunnin yöunet joten jos kuudelta on herätys niin voi hyvin valvoa sinne lähemmäksi puolta yötä!



Meillä vietetään joka ilta " laatuaikaa" miehen kanssa. Pidetään leffa iltoja, tehdään ruokaa, saunotaan ja nautitaan toistemme seurasta.

Onko siis teidän mielestänne niin, että kotona ei voi viettää iltaisin sitä yhteistä aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen?



Kysymys siis tarkoitettu heille, joiden lapset menevät ajoissa nukkumaan. Esim. ennen yhdeksää.

..toki jää kahdenkeskistä aikaa. Mutta eihän silloin voi lähteä esim. leffaan, ulos syömään, retkelle, kalastamaan, kesällä veneilemään jne. Me ainakin nautimme toisistamme silloin tällöin ihan kodin ulkopuolella.

Mieheni ja minun intressit vapaa-ajan harrastusten suhteen ovat kovin erilaiset. Minä käyn taidenäyttelyissä ja teatterissa kun mieheni käy jääkiekko-otteluissa ja golfaamassa. Kerran vuodessa käymme yhdessä jommankumman valitsemassa tapahtumassa ja muuten käymme erikseen. Baarissa kännäily ei ole kummankaan mieleen ja lapsemme osaavat käyttäytyä ruokaravintolassa niin hyvin, että heidän kanssaan on nautinto käydä niissä.

Meillä siis parasta yhteistä aikaa on kotona oleilu ja sitä voi harrastaa iltasella, kun lapset nukkuvat.