Oliko miehestä hyötyä vai haittaa synnytyksessä?

Mieheni oli kyllä suuri apu ja tsemppari, ihanaa että oli mukana

Mun mies käpertyy nurkkaan pienimmästäkin stressistä tai "stressistä", ihan jo jos pitää tyyliin poistua kotoa. Hänestä oli aivan valtava apu synnytyksessä. Olin todella yllättynyt. Ponnistusvaiheessa (joka oli yhtä helvettiä) oli erittäin hyvin mukana. Aloin arvostaa häntä enemmän ihmisenä. Anna miehellesi mahdollisuus!

2 jatkaa vielä: Mies siis ensin ajatteli ettei tule saliin ollenkaan, mutta raskauden loppuvaiheessa jo muutti mieltään.

Kyllä minulle oli erittäin tärkeää että oli mukana. Siinä juuri ennen ponnistusvaihetta tulee vaihe jolloin usko loppuu ja siinä tarvitsin miestäni todella paljon. On myös hänelle hienointa mitä on kokenut vaikka välillä pelottikin ja tuntui ikävältä kun ei voinut tehdä enempää.

Ei siitä kai ihan hirveästi haittaakaan ollut, mut ei myöskään minkäänlaista tukea. Mies vaan lojui tuolissaan eikä osoittanut millään tavoin edes myötätuntoaan. Hän suorastaan pöyristyi, kun kätilöt kehottivat useaan otteeseen häntä tarjoamaan minulle juotavaa, kun itse en päässyt liikkumaan juotavien enkä muistanut juoda. Onhan se nyt ihan kohtuuton panos lapsen hankkimisessa, antaa tunnin välein vettä saatanallisissa kivuissa kärvistelevälle vaimolle. Tuolikik oli epämukava, eikä mies saanut nukuttua, jote hän oli pirun pahantuulinen. Eipä irronnut edes jutteluseuraa siis.

Riippuu miehestä. Minun mies istui koko ajan nurkassa puhelin kädessä. Eli ei siitä nyt apua ollut. Minä sinnittelin supistusten ohi ja mies otti selfieitä sillä aikaa ja selasi nettiä :D On se varmasti kiva olla mukana jos tsemppaa sinua.

Ei ollut haittaa eikä paljoa hyötyä minun tai synnytyksen kannalta. Hänelle ja vauvalle kuitenkin tärkeä kokemus, pesi vauvan, leikkasi napanuoran jne. Ylipäätään oli läsnä kun vauva syntyi ja pääsi kokemaan ensihetket.

Meillä kesti neljä päivää ja päätyi leikkaukseen kun muuten ei edennyt. Ei ne kätilöt seuraa pidä. Yksinäistä olisi ollut yksin. Ja lapsen synnyttyä jonkun piti sitä hoitaakin ja minä olin aivan liian kipeä siihen.

Kyllä miehestä oli ihan konkreetrista apua paljon. Hän tarjoili syötävää ja juotavaa aina kun pyysin, luki minulle ääneen juttuja netistä, laittoi lapsen synnyttyä viestejä isovanhemmille (itse en jaksanut yhtään), siivosi oksennustani ja auttoi vaihtamaan vaatteita... Lisäksi hän oli henkinen tuki. Tiesin että jos esimerkiksi henkilökunnan kanssa tulisi jostain asiasta erimielisyytyä (ei tullut) hän puolustaisi minua jne...

Miehen on hyvä nähdä konkreettisesti tilanne, joka johtaa seksielämän pysyvään muutokseen tai loppumiseen. On kuitenkin toinen osapuoli asiassa.

Tästä oli wt-mummon kommentti siinä Varasto-elokuvassa : "Mitä ne siellä tekee,katsoo vaan kun paikat repee."

Ota mukaan jos on lähteäkseen, mutta älä oleta että on välttämättä tueksi.

Saat kuitenkin selville kullanarvoista tietoa siitä miten elämänkumppanisi menettelee tiukassa tilanteessa.

Oma mies oli ihan kullanarvoinen! En olisi pärjännyt ilman häntä, sillä olin ihan sekaisin kivusta. Se yö oli synnytysosastolla vilkas, joten olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin. Synnytyksen jälkeen kätilöt kiittelivät miestä, miten hienosti hän jaksoi olla mukana.

Mies valvoi kanssani melkein kaksi vuorokautta, hieroi selkää ja hartioita, auttoi Tens-laitteen kanssa, suihkutti ammeessa lämpimällä, piti sylissään ja silitti tukkaa, lauloi synnytyslaulua kanssani sekä hengitteli ja piti minut pystyssä ja liikkeessä läpi supistusvaiheen. Lopuksi nojasin häneen kun ponnistin. Kätilöt eivät välttämättä ole läsnä ja ehdi koko ajan, siksi tärkeää että joku pysyy rinnalla.

Oltiinkin yhdessä valmennuksissa harjoiteltu ja keskusteltu. Puhelimia tai nettiä ei kumpikaan käyttänyt salissa. En uskoisi että kukaan kylmiltään voi hypätä tukihenkilöksi, siihen pitää valmistautua. Lukea vaikka synnytyskirjoja yhdessä. Me saatiin hieno kokemus, josta kummallekan ei jäänyt traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä kai ihan hirveästi haittaakaan ollut, mut ei myöskään minkäänlaista tukea. Mies vaan lojui tuolissaan eikä osoittanut millään tavoin edes myötätuntoaan. Hän suorastaan pöyristyi, kun kätilöt kehottivat useaan otteeseen häntä tarjoamaan minulle juotavaa, kun itse en päässyt liikkumaan juotavien enkä muistanut juoda. Onhan se nyt ihan kohtuuton panos lapsen hankkimisessa, antaa tunnin välein vettä saatanallisissa kivuissa kärvistelevälle vaimolle. Tuolikik oli epämukava, eikä mies saanut nukuttua, jote hän oli pirun pahantuulinen. Eipä irronnut edes jutteluseuraa siis.

Ja miksi tällaisen ihmispaskan kanssa piti päästä lapsi tekemään? Miksi jotkut naiset ei yhtään katso onko miehestä isäksi vai ei?

Aika yhdentekevä juttu minulle. Olisi voinut olla poiskin. 

Itse ne kivut on kärsittävä ja ei siinä ulkomaailmaa edes oikein hahmota pahimmillaan. Alkuvaiheessa veteli ilokaasua ja hihitteli hilpeästi, mikä ärsytti. Antoi sentään maskin minulle, kun tarvitsin.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä kai ihan hirveästi haittaakaan ollut, mut ei myöskään minkäänlaista tukea. Mies vaan lojui tuolissaan eikä osoittanut millään tavoin edes myötätuntoaan. Hän suorastaan pöyristyi, kun kätilöt kehottivat useaan otteeseen häntä tarjoamaan minulle juotavaa, kun itse en päässyt liikkumaan juotavien enkä muistanut juoda. Onhan se nyt ihan kohtuuton panos lapsen hankkimisessa, antaa tunnin välein vettä saatanallisissa kivuissa kärvistelevälle vaimolle. Tuolikik oli epämukava, eikä mies saanut nukuttua, jote hän oli pirun pahantuulinen. Eipä irronnut edes jutteluseuraa siis.

Ja miksi tällaisen ihmispaskan kanssa piti päästä lapsi tekemään? Miksi jotkut naiset ei yhtään katso onko miehestä isäksi vai ei?

Ne eivät ole nirsoja niin kuin me sinkut. Oikeasti kun on ollut paskan miwhen kanssa niin toista ei halua.

Mun mies oli ekassa synnytyksessä lähinnä ärsyttävä joka harhautti vähän pelkoa. Oli siis hyödykäs. Kasteli otsaani myös kylmäkääreellä joka oli todella hyvän tuntuista jostain syystä ponnistaessa...en tiedä oliko se kätilön vai kenen idea.

Parissa muussa synnytyksessä mies on ollut lähinnä henkinen tuki, istunut vieressä ja kuunnellun jos olen jotain sanonut tai pyytänyt. Tuonut mehua, painanut kutsunappia jne. Hoitanut ihan käytännön asioita.

Ehdottomasti mukaan synnytykseen!!!