Voiko rumaa miestä rakastaa?

Hohhoijaa. Huono trolli, ei kukaan pariudu omasta mielestään ei-viehättävän ihmisen kanssa.

No mulla oli nuorena huono itsetunto ja luulin etten kelpaa kelleekään, otin sitten hänet JOKA oli minusta kiinnostunut. :( eli en trollaa. Naama on oudon näköinen, mutta vartalo on (oli) hyvännäköinen ja huumoriakin löyty(i)y.

ap

Ai mietit, sinun se tietää täytyy. Tietysti helppottaa lompakon/tilin vahvuus aika paljon.

Ehkä voi, jos mies on kuitenkin pitkä, jykeväleukainen ja matalaääninen.

Ruma mies ei ketään rakasta

Sen sydän on jo lopussa

Suihkuverhon takana leikkii kuollutta

Ruma mies ei ketään rakasta

Sen sydän on jo sokea

Suihkuverhon takana nukkuu leijona

voiko hah?

leukakysymys kirjoitti:

Ehkä voi, jos mies on kuitenkin pitkä, jykeväleukainen ja matalaääninen.

ei mitään näistä.. ehkä joskus matalaääninen.

Ei kai kukaan itselleen vastenmielisen ihmisen kanssa ole parisuhteessa? Miten joku kykenee siihen? Ulkonäköhän se on, mikä ensimmäiseksi viehättää.

Olisi tietysti mukavaa, jos osaisit antaisi arvoa miehen muille ominaisuuksille. En käy väittämään, etteikö ulkonäöllä olisi mitään vaikutusta, ainakaan niin kauan kun en kykene tai pysty näkemään kenenkään pään sisälle. Mutta itse miehenä toiveekkaana ajattelen, että ulkonäköön saatan ihastua mutta sisältöön sitten rakastua. Monesti alkuun rumemmaltakin vaikuttanut -nainen taikka mies- on tullut aikaa myöten ja paremmin tutustuttua muuttunut kauniimmaksi / -komeammaksi kuin, mitä hän ensi-silmäyksellä näytti. - Jos minä haluaisin, että kumppanini olisi ennen kaikkea kaunis ja siten rakastettava, niin minun ehkä kannattaisi harkita elävän enemmän ja vähemmän täydellisen ihmisen sijasta nukkea. - Samaa suosittelen harkitsemaan monelle muullekin, joille ulkonäkö parin valinnassa tulee ennen sisältöä. Enkä nyt väitä, etteikö miellyttävä luonne ja ulkonäkökin voisi mahtua ja elää samassa ruumiillistumassa. Sen sijaan väitän että kannattaa yrittää keskittyä enempi niihin asioihin, jolle voi itse jotain ja opetella hyväksymään ja tulemaan niiden kanssa, joille ei voi tai voi vain hyvin vähän. Jos kumppani on muutoin erinomaisen rakastettava ja luotettava yleisemmin erityisen kunnioitettava, niin miksi olla rakastamatta vain siksi, että hänen ulkonäkösnä ei ole ihan uusien odotusten mukainen.      

Määrittele rumuus. Mun mielestä kuuman näköinen mies on ihan satavarmasti jonkun toisen mielestä ruma.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan itselleen vastenmielisen ihmisen kanssa ole parisuhteessa? Miten joku kykenee siihen? Ulkonäköhän se on, mikä ensimmäiseksi viehättää.

Ulkonäkö voi olla ja usein onkin ensimmäinen asia joka saattaa viehätää tai sitten ei viehätä, mutta kannattaako ulkonäköä pitää tärkeinpänä asiana, joka kannattalee suhdetta?  Luulisi, että monissa suhteissa olisi hetkiä, jolloin toisen ulkonäkö saattaisi tuntua vähintäänkin tylsältä oli hän sitten minkä näköinen tahansa.    

Voiko rumaa naista rakastaa. Siinäpä kysymys?

Avasin tämän kuvitellen, että tässä teilataan aloittaja oikein porukalla, mutta ei :o Oma kumppanini on varmaankin yleisesti ottaen ruma (koska synnynnäinen epämuodostuma), mutta minulle äärettömän tärkeä ja rakas. Ei se rakkautta ensi silmäyksellä ollut, mikäli semmoiseen sattuu uskomaan. Ensi tapaamisella (tutustuimme siis netissä) vierähti kolmisen tuntia juttelua kahvilan terassilla ja siinä jo totesin, että kylläpä on mies jolla on samanlainen huumorintaju, hyvät jutut, kirpeitä mielipiteitä monista aiheista ja suorasukainen puhetapa. Siitä se sitten lähti :)