Pikkuinen Tille :(
Pikkuisella Ruotsalaisella 6kk Tillellä on harvinainen ihosairaus, joka johtaa vauvoilla aina kuolemaan. Tämä pikkuinen tulee elämänsä loppuun minä hetkenä hyvänsä ja hänen äitinsä päiväkirjaa voi seurata:
http://www.familjeliv.se/krypin/therese6699/dagbok.php
Tämä kosketti minua kovasti. Taas kerran voi todeta, että ei anneta pienten asioiden masentaa elämässä. Hyvää kevättä kaikille!
Kommentit (8)
pikkuinen Tille on hengissä? Ruotsin kieltä en ymmärrä yhtään mutta luin Tillestä iltasanomista(tai lehdestä). Todella koskettavaa luettavaa, itku tuli väkisinkin! Kyllä täytyy taas kerran kiittää siitä että oma lapseni on terve!
Tille oli herännyt vielä tähän päivään. Tillen voimakas elämänhalu on yllättänyt kaikki. Tänään perhe saa keskustelutukea psykologilta.
Olen herkkä itsekin ja riipaisee sydämestä lukea hänestä, mutta en halua olla sokea sille, että pahojakin asioita tapahtuu maailmassa. Itse asiassa tekee välillä hyvää itselle laittaa asioita parempaan perspektiiviin. Itse olen enemmänkin nolona siitä, että kuinka pienestä tulee usein maristua. Tuo tarina on niin surullinen ja kamala, että se tuntuu melkein uskomattomalta. Tille on mielessäni harva se hetki. Ei monesti ole minuun näin joku juttu kolahtanut, en voinut olla lähettämättä Tillelle korttia. Itkenyt olen minäkin, niin väärältä tuo tuntuu. Toivon, ettei hän tunne kipua valtavasti ja kuten perhekin sanoo, hänen poismenonsa tulee olemaan Tillelle helpotus. Taas aamulla ensimmäisenä tarkistan, että mitä tälle pikkuiselle kuuluu...
josko joku ruotsia osaava voisi vähän kertoilla vieläkö Tille on hengissä jne.
olipas rankkaa luettavaa ja katsottavaa...
kylläpä taas omat murheet tuntuvat todella pieniltä...
Mutta Tillellä on varmasti hyvä ja parempi olla siellä missä nyt on.
Voisiko joku vähän suomentaa mitä kaikkee siellä lukee jne. ku en ymmärrä yhtään ruotsia.
Kävin eilen katsomassa tuota Tillen elämäntarinaa ja täytyy sanoa että oli se hirveetä luettavaa ja nähtävää... Yölläkin heräsin se pikkuinen mielessäni ja kurkistelin vieressäni pinnasänkyyn missä meidän pikkuneiti nukkuu. Vieläkin ahdistaa ja sydämeen sattuu... Mutta tosi on että taas osaa arvostaa...