Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi joululahjapettymykset?
17.11.2017 |
Itse toivoin baby born nukkea, sain jonkun halpahallin alelaarinuken, joka hajosi jo joulupyhien aikana. Samoin oli muidenkin toiveiden kanssa. Sain aina sen halpaversion toivomastani lahjasta ja tätä halpakrääsää paljastui paketeista sen verran paljon, että niiden yhteissummalla olisin takuulla saanut sen, mitä milloinkin toivoin. Olisin mieluummin tyytynyt siihen yhteen kunnolliseen ja toivomaani lahjaan, kuin saanut krääsää.
Kommentit (56)
Paljon oli pettymyksiä lapsuudessa mutta ei yhtäkään joululahjojen tai joulun suhteen. Kyllä kaikki saatiin mitä haluttiin ja vielä enemmänkin. Vanhempani oppivat säästämään ne kaikista toivotuimmat lahjat viimeiseksi koska oli jouluja jolloin kun tietokoneet ja nintendot oli avattu ei enää meinattu viittiä niitä tavallisempia paketeita edes avata. Voi että kyllä lapsuuden jouluissa oli taikaa<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolassa toiset lapset saivat useita lahjoja. Enempi kuin puolitusinaa per nenä. Minä sain kolme, joista kaksi oli nempi tai vähempi seillasia ylijäämälahjoja.
Lahjoja oli anatamassa siis isovanhemmat ja peri vanhapiikatätiä.
Vieläkään en tiedä miksi sinä vuonna kävi noin. Edellisinä ja seuraavina vuosina kaikki lapset sai suunnilleen saman verran ja samantasoisia lahjoja.
Olin tuolloin kolmasluokkalainen ja vieläkin muistan sen surun ja ihmetyksen, että miksi näin.
Koska vanhempien toimia ei arvostella en uskaltanut silloin kysellä asiaa.
Omat venhemmat oli antaneet perheen lahjat jo aiemmin kotona eli en jäänyt ilman lahjoja.
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Samat lahjat 6 vuotta nuoremmat serkun kanssa. Eli vaikka kun serkku 2v ja minä 14v niin esim. väriliidut tai kiiltokuvia... Kiitos täti. Äidiltä liian pieniä kenkiä useita pareja tai muita vaatteita, joita en pystynyt käyttämään, esim. kutiavat villavaatteet.
Saksalaiset halpasuklaakonvehdit. Mulla kanssa noi lelutoiveet menivät halvimman kautta. Barbie-paketista paljastui Sindy- tai Daisy-nukke jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni osti minulle alle 10-vuotiaasta alkaen mitä, missä, milloin -kirjan joka joulu ja luki sitä itse. Sisarukseni tietysti saivat omia itselleen tarkoitettuja lahjoja.
En ole koskaan pettynyt ,kaikki olen ilolla vastaanottanut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Mulla se oli Wienernougat-rasia. Joka vuosi. Koskaan en sitä edes avannut. Ja tämä jatkui siihen saakka kunnes lahjan antaja kuoli, kun oli olin vajaa 40v. Vaikka asiasta sanoin JOKA vuosi. Ei vaan mennyt perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Mulla se oli Wienernougat-rasia. Joka vuosi. Koskaan en sitä edes avannut. Ja tämä jatkui siihen saakka kunnes lahjan antaja kuoli, kun oli olin vajaa 40v. Vaikka asiasta sanoin JOKA vuosi. Ei vaan mennyt perille.
Rankkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa toiset lapset saivat useita lahjoja. Enempi kuin puolitusinaa per nenä. Minä sain kolme, joista kaksi oli nempi tai vähempi seillasia ylijäämälahjoja.
Lahjoja oli anatamassa siis isovanhemmat ja peri vanhapiikatätiä.
Vieläkään en tiedä miksi sinä vuonna kävi noin. Edellisinä ja seuraavina vuosina kaikki lapset sai suunnilleen saman verran ja samantasoisia lahjoja.
Olin tuolloin kolmasluokkalainen ja vieläkin muistan sen surun ja ihmetyksen, että miksi näin.
Koska vanhempien toimia ei arvostella en uskaltanut silloin kysellä asiaa.
Omat venhemmat oli antaneet perheen lahjat jo aiemmin kotona eli en jäänyt ilman lahjoja.
Lahjanantajilla ei ollut kommunikaatio pelannut kunnolla? Jos kerta edellis ja seuraavana vuonna tilanne oli normaali. Jokainen luuli jonkun muun hankkineen sulle jotain?
Ei osattu odottaa ei pahasti petyttykään. Yhtenä jouluna rahat oli vähissä, äiti murehti miten saadaan lahjoja, kumminkin kaksi kopallista järjestyi. Yksi hyrrä katosi ja aloin huutaa, kaikki etsivät, lopulta löytyi.
Muistan ajatuksen: he tekevät väärin, kun hemmottelevat.
Joulut olivat ihania 60-luvulla, vaikka köyhät olivatkin eriarvoisia, hyväksyin senkin jouluisin.
Sitten sukulaismies oli päissään ja häivyimme huoneeseemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Mulla se oli Wienernougat-rasia. Joka vuosi. Koskaan en sitä edes avannut. Ja tämä jatkui siihen saakka kunnes lahjan antaja kuoli, kun oli olin vajaa 40v. Vaikka asiasta sanoin JOKA vuosi. Ei vaan mennyt perille.
Rankkaa!
No mielestäni lähinnä turhaa, kun loota lensi muoveissaan roskiin joulun jälkeen. Ilmankin olisi pärjätty erinomaisesti.
Toivoin koko lapsuuteni (eli kaksi-kolme joulua varmaan) sellaista hienoa kahvi-astiastoa nukeille. En saanut sitä, oli vaan tyhmät muovimukit.
Sitten on muutama näitä, että toivoin hienoa leikkihevosta, jonka nivelet taipuu (kaverilla oli sellainen) ja sain semmoisen tyhmän, joka vaan seisoi paikallaan. Jälkikäteen olen kyllä sitä mieltä, että se hevonen oli oikeasti nätimpi kun sillä oli aitoa turkista harjana ja häntänä ja sellainen nukkainen karva muovikuorensa päällä. Mutta ei se lohduttanut kun pakettia avasin.
Ai niin! Yksi vielä. Oli My Little Ponien aika ja olin jo aika iso tyttö, joten äitini ilmoitti jo etukäteen, että joulun jälkeen menemme alennusmyynteihin ja ostamme sieltä sitten haluamani ponyn. Muistan elävästi, miten seisoin siinä alelaarin edessä ja oikeastaan en enää halunnut mitään...
(Onneksi yksi ostettiin, se oli kovaa kamaa pari vuotta sitten kun omasta pojastani kuoriutui Brony...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä kans yksi, jonka vuotta vanhempi veli sai aina jotain kallista, esim just junanradan, autoradan, nintendo käsikonsolin. Ne ei ollut koskaan yhteiseksi tarkoitettu. Veli ei antanut niihin sattuakkaan, vaan kavereidensa kanssa niillä leikki. Asia tuli kyllä minun puolelta selväksi, kun itkin lohduttomasti.... Kuitenkin aina kerta toisensa jälkeen, mun oli tyytyminen Saksalaiseen konvehtirasiaan tai pariin tupla patukkaan + pikkuhousuihin ja sukkapariin. Tämä tapahtui 70-80 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Mulla se oli Wienernougat-rasia. Joka vuosi. Koskaan en sitä edes avannut. Ja tämä jatkui siihen saakka kunnes lahjan antaja kuoli, kun oli olin vajaa 40v. Vaikka asiasta sanoin JOKA vuosi. Ei vaan mennyt perille.
Rankkaa!
No mielestäni lähinnä turhaa, kun loota lensi muoveissaan roskiin joulun jälkeen. Ilmankin olisi pärjätty erinomaisesti.
Miksei sitä voinut antaa eteenpäin jollekin, joka olisi osannut arvostaa?
Mä tuon kaikki lahjakarkit töihin, hyvin tekee kauppansa.
Muistan pyytäneeni Jumalalta 60-luvulla, että kaikki elämäni joulut olisivat kivoja, useasti ollutkin. Ei ainakaan nälissään tarvinnut olla. Jouluilo syntyy lahjoista, edes yhden pyrin laittamaan.
Lapsena oli sukujoulu, joissa oli paljon serkuksia useasta perheestä. Olin toivonut autorataa ja en meinannut pysyä nahoissani, kun lahjavuoressa oli juuri oikean kokoinen paketti, tosin vailla nimilappua. Toivomani autorata sieltä paljastuikin, mutta petyin katkerasti kun se olikin tarkoitettu serkuilleni. Olin vielä niin pieni, että en vielä kunnolla ymmärtänyt, että tätini oli sen ostanut lapsilleen ja mutta unohtanut laputtaa.
Heh, mullakin yksi mielenpainuvimmista pettymyksistä on Baby Born -nukke. Halusin sen, koska sitä sai kylvettää ja syöttää ja se itki ja pissasi. Sain sitten jonkin merkittömän, halvemman vauvanuken, joka kyllä "itki" ja "söi" tuttipulloa, mutta sen keskivartalo oli pehmeä, eikä se muutenkaan ollut yhtä hieno kuin aito BB.
Juuri tuo kotiväen sinne päin -mentaliteetti on ärsyttänyt jo lapsuudesta asti. Melkein aina valitaan se halvempi vaihtoehto, joka tosiaan on vähän sinne päin mutta ei sitä, mitä oikeasti haluttaisiin.
Inhosin luistelua ja hiihtoa..minulla oli yksi varakkaampi kummi jolta vanhemmat joka joulu toivoi juurikin jonkun luistin/hiihtopaketin minulle..koska heillä ei olisi ollut niihin rahaa..vanhemmilta sain aina saman lahjan..pandan juhlapöydän konvehtirasian😃Ja saan sen vielä nykyäänkin ollessani jo reilu 40😃
Veljistä toinen sai luistimet, toinen junaradan ja mä sain suklaalevyn. Siitäkin jouduin antamaan veljillekin:(