Mua on sorrettu lapsena
Ei ole aina kohdeltu oikeudenmukaisesti. Laitoin tänään viestin sortajalleni, jossa sanoin hänelle, että hän on lapsuudessani sortanut minua. Hän ei vastannut. Ei ilmeisesti osannut sanoa mitään.
Hän odotti minulta kunnioittavaa käytöstä itseään kohtaan, vaikka itse ei toiminut siten minua kohtaan. Ja sitten hän rankaisi minua, kun en kunnioittanut. Paskanmarjat mä sellaisia kunnnioitan, joilta sitä ei tule takaisin. Rankaisu oli sortoa, ja väärin. Ja sillä satutettiin mua. Oma äiti kyseessä. "Äiti".
Kommentit (31)
Tästälähin kaikki keskustelut äitini kanssa käydään sen suodattimen läpi, että "sä olet sortanut minua". Sanon sen sill kaikkiin lauseisiin. Kaunis päivä tänään, niiin, mutta sä olet sortanut minua" "jätämme lapset sulle sitten kello 13, niin, mutta sä olet sortanut minua". Ettei pääse unohtumaan, miten paljon sillä minua on kiusattu ja satutettu. Katsotaan, hermostuuko :) Äiti koittaa aina hermostuessaan tuollaisesta peitellä sitä, koska eihän nyt asiallinen ihminen näytä, miltä tuntuu. Tietenkin jos saa käännettyyä sen niin päin, että pystyy syyttämään siitäkin vain minua, niin oman paskuuden paljastuminen on taas huh vältetty. Kosta syyttäessä mua ei enää tartte osata olla hillitty, jos vika onkin minussa. Mutta jos se onkin hänessä, niin sille on vaikeaa osata olla näyttämättä, että suututtaa.
Miksi sinä aina tänne avaudut, kun huomaat, että sinulle tulee itsellesikin vain paha mieli tuosta mesoamisesta?
Saanko myös arvata, että et harrasta liikuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä aina tänne avaudut, kun huomaat, että sinulle tulee itsellesikin vain paha mieli tuosta mesoamisesta?
Saanko myös arvata, että et harrasta liikuntaa?
Ei mulle tule siitä paha mieli. Miksi niin ajattelet?
Miksi harrastaisin liikuntaa?
Minulle ois ennemminkin tullut siitä paha mieli, että joku palstalainen ehdottaa mulle terapiaa tuossa mies ja sukunimi -asiassa. Estän pahan mielen paljastamalla hänen motiivinsa, jotka liittyvätkin häneen.
Hassu toi "kun huomaat". Mistä käy ilmi, että mä huomaisin, että mullekin tulee vain paha mieli täällä mesoamisesta? Vai onko tuokin kirjoittaja täysin harhainen havainnoissaan?
Äiti ei tosiaan ole vastannut kun ilmoitin hänelle, että hän on ollut sortaja. Ei se mua haittaa, jos ei pidä yhteyttä, aina se onkin ylimielisesti kuvitellut, että suoltaessani hänelle mitä tahansa syytöksiä kaipaan siihen vielä hänen yhteydenpitoaan. En kaipaa.
Ehkei halua vain vastata tuollaiseen syytökseen mitään, ehkei keksi puolustusta? Se ois läpimurto, jos ei keksi puolustusta. Hähhäh, saisinko sen viimeinkin tuntemaan syyllisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Hassu toi "kun huomaat". Mistä käy ilmi, että mä huomaisin, että mullekin tulee vain paha mieli täällä mesoamisesta? Vai onko tuokin kirjoittaja täysin harhainen havainnoissaan?
Kyllä, olen harhainen. Erehdyin. Anteeksi.
Tai saisinko sen viimeinkin ymmärtämään, että ei kyllä vika ollut minussa, vaan se on hänessä ja jos se on hänen vanhemmissaan, niin käsittelee sen prosessin sitten itse, ei syytä minua. Tai että ei tartte tosiaan sanoa mitään, ellei osaa ottaa syytöksistä vastuutaan. Sillä lailla riita tai paha mieli mulla ei myöskään jatku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu toi "kun huomaat". Mistä käy ilmi, että mä huomaisin, että mullekin tulee vain paha mieli täällä mesoamisesta? Vai onko tuokin kirjoittaja täysin harhainen havainnoissaan?
Kyllä, olen harhainen. Erehdyin. Anteeksi.
No, älä syytä mua enää tarkkailematta, ymmärsitkö minut oikein.
Mutta näin sortajat toimii, eivät ota vastuuta itsestään, vaan syyttelevät syyttömiä. Koska omassa mielessä asuu vika-ajatus.