Miten kestää kun läheinen sairastuu alzheimeriin?

Ymmärrän huolesi. Suosittelen käymään keskustelemassa seurakunnan (ev. lut. kirkko vaikkapa) diakonin kanssa murheestasi. Saat tukea ja hyviä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Mummolla todettiin alkava alzheimer ja hän itse ole asiasta mikskään, mutta itseäni asia ahdistaa, että kohta se ei enää tunnista sukulaisia tai tiedä missä on edes kotonaan ja lopputulos on, että päätyy muiden samalaisten kanssa laitokseen, jossa tämä elämä sitten päättyy. Ajatus miten mummo poistuu oli lähinnä kauniitten ja rohkeitten aikana villasukka sylissä, mutta nyt jossain laitoksessa vailla mitään tietoa mistään.

Mun isälläni todettiin alkava alzheimer noin 5v sitten, aloitettiin heti lääkitys. Tällä hetkellä sivullinen ei huomaa mitään, käyttäytyy normaalisti mutta toki persoona on muuttunut.

Mummosi voi kuolla vaikka syöpään ennenkuin dementoituu täysin.

Ei sitä kannata etukäteen murehtia. Ottaa hetki kerrallaan vastaan sen mitä siinä hetkessä tulee.

t. 42-vuotiaana otsalohkodementikoksi diagnosoidun miehen vaimo

Ei alzheimer aina etene nopeasti, joten älä ala murehtimaan liikoja. Oma isäni sairastui tuohon tautiin viitisen vuotta sitten ja sai heti lääkityksen. Sairaus on onneksi edennyt hitaasti ja vaikka muisti pätkiikin ja alussa oli välillä harhoja niin hyvin pärjää. Käy ahkeraan lenkillä eikä eksy kun menee tuttuja reittejä, yllättävän hyvin tunnistaa vielä ihmiset, meidät läheiset niinkuin normaali terve ihminen. On puhelias ja kiinnostunut maailman tapahtumista. Tiedän että ollaan onnellisessa asemassa kun isä on noinkin hyvässä kunnossa!

Tärkeää on että mummosi saisi heti lääkityksen ja toinen tärkeä asia on hyvä fyysinen kunto, eli jos mummosi on kykenevä lenkkeilemään ja ulkoilemaan mahdollisimman paljon, se auttaa asiaa. Se on ihan tutkittu juttu tuo liikkuminen, hidastaa taudin etenemistä.

Sehän on hyvä että huomattiin, nyt syö lääkkeitä ja ongelma hidastuu huomattavasti!

Vierailija kirjoitti:

Ei alzheimer aina etene nopeasti, joten älä ala murehtimaan liikoja. Oma isäni sairastui tuohon tautiin viitisen vuotta sitten ja sai heti lääkityksen. Sairaus on onneksi edennyt hitaasti ja vaikka muisti pätkiikin ja alussa oli välillä harhoja niin hyvin pärjää. Käy ahkeraan lenkillä eikä eksy kun menee tuttuja reittejä, yllättävän hyvin tunnistaa vielä ihmiset, meidät läheiset niinkuin normaali terve ihminen. On puhelias ja kiinnostunut maailman tapahtumista. Tiedän että ollaan onnellisessa asemassa kun isä on noinkin hyvässä kunnossa!

Tärkeää on että mummosi saisi heti lääkityksen ja toinen tärkeä asia on hyvä fyysinen kunto, eli jos mummosi on kykenevä lenkkeilemään ja ulkoilemaan mahdollisimman paljon, se auttaa asiaa. Se on ihan tutkittu juttu tuo liikkuminen, hidastaa taudin etenemistä.

Niin, jatkan vielä että niinkuin yksi vastaaja totesi; meilläkään isästä ei sivullinen huomaa mitään muistisairaudesta!

Jokaisen täytyy kuolla johonkin. Itse asiassa Alzheimer oli  armollinen tapa kuolla kuolemanpelkoiselle äidilleni, kun ei yhtään itse tajunnut lähestyvää kuolemaansa.

Minkä ikäinen mummu on? Alzheimerin taudin kesto on 12 vuotta, ja usein jokin muu, kuin Alzheimer aiheuttaa kuoleman. Nykyään kotona saa olla pitkään, ja "laitokseen" muutetaan vasta aivan loppuvaiheessa.

Alzheimer on omaisten sairaus, usein siis omaiset kärsivät sairaudesta enemmän, kuin sairastunut itse.

Jokaisen muistisairaus kulkee omaa polkuaan, toisilla nopeasti, toisilla hitaasti. Toiset tuntuvat vain hieman "höpsähtävän" ja toisten persoonallisuus muuttuu rajustikin.

Älä murehdi sitä, mitä ei voi ennustaa. Elämä jatkuu diagnoosista huolimatta ja hyviä hetkiä vielä riittää.