Mikä oli tänään ankeinta perheellisen elämässä?

Leikkipaikalla kaamoksessa, ja sitten kuitenkaan ei ollut ankeaa.

Lapsen niskoittelu ja raivari.

Illalla oman ajan kaipuu ja sitä saa vasta nyt.

Ikävä, kun muu perhe asuu, toisessa kaupungissa.

Kun sain taaperon päiväunille, niin vauva heräsi.

Kun lapsi pusutteli ja toisteli koko illan kuinka ihana olen. Ennen nukahtamista sanoi että aikoo nähdä unta, jossa äitikin on.

Tyhjä jääkaappi, kertyvät laskut. Vastuu. Maanantai. Onneksi on myös se valoisa puoli.

Ankeeta oli käydä lapsen kanssa leluosastolla, kuunnellen hänen kaikkia joululahjatoiveita tietäen että en pysty hankkimaan kun ehkä yhden niistä.

Itse sain lapsena paljonkin, elettiin hyvin ja rahaa oli, harmittaa etten saa tarjottua samaa omalle lapselleni.

Vauvan hirmuinen itku iltasella pian sen jälkeen, kun oli nukahtanut tyytyväisenä rinnalleni.

Olikohan vatsavaivasta kyse vai johtuikohan siitä kun annoin tuolloin vauvan isälleen hetkeksi. Ehkä pieni heräsi ja luuli minun hylänneen hänet.

Se kun eivät asetu nukkumaan ja itsellä voimat jo finito. Plus haluaisin omaa aikaa hetken ennen omaa nukkumista.

Ikävä! En ole nähnyt perhettäni nyt kolmeen viikkoon ja menee vielä kuukausi ennenkuin näen heidät taas.

Vaimo kuulostaa väsyneeltä puhelimessa, enkä voi mitenkään auttaa. Välillä mietin miten voin kertoa hänelle minun päivistä, olen viettänyt ”lapsettoman” vapaata elämää töiden lomassa.

Teinin silmätulehdus. Julkiselle ei saanut aikaa, joten käytin yksityisellä. Yli 80e meni siihen.