Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko olla suvun matriarkka joskus? Onko
13.11.2017 |
suvussasi nyt sellaista? Miten ymmärrät kyseisen käsitteen?
Kommentit (15)
Ai sellainen vanha nainen, jonka kuuluu antaa suostumus asiaan kuin asiaan ennen kuin sen saa toiset tehdä? No en. Vuosia sitten yksi tuttuni seurusteli miehen kanssa, jolla oli isoäitinä tuollainen matriarkka. Mummo suuttui, kun nuoripari oli ottanut koiran kysymättä mummolta hyväksyntää. Siis ihan outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi eikä minusta tule sellaista. Onneksi.
Joo kyllä, jos se matriarkka olisi se suvun vielä suunnilleen työikäinen, jonka työvoimalla hoituu nuorempien lastenhoito ja vanhempien polvien asiat. Päätösvalta sille joka joutuu hommatkin hoitamaan. Siis niissä asioissa voisi olla oikeus päättää, joissa suvussa ajaudutaan muuten sellaisiin ristiriitoihin , jotka eivät ratkea millään ja aiheuttavat kauheasti vahinkoa.
Hirviömatriarkan varalta voisi sitten olla joku mammatuomioistuin, joka kurittaisi sitä, joka möhlii saamansa vastuun ja päättää ihan mitä huvittaa.
Eihän se ole mikään ihme, että sukusiteet löystyvät aina vain, kun ei ole mitään menetelmää laittaa perhesuhteiden sössijöitä kuriin.
Ei matriarkkoja oikein ole nykyään kun sukulaissuhteet on sellaisia että ensimmäisen hankaluuden sattuessa hylätään samantien joko yksilö tai koko suku.
Varsinkin juuri miniät on tuollaisia, anopilta yksikin väärä sana niin heti ollaan se poika kääntämässä anoppia vastaan, lapsia ei päästetä mummolaan ja sitten kieltäydytään enää ikinä tulemasta sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei matriarkkoja oikein ole nykyään kun sukulaissuhteet on sellaisia että ensimmäisen hankaluuden sattuessa hylätään samantien joko yksilö tai koko suku.
Varsinkin juuri miniät on tuollaisia, anopilta yksikin väärä sana niin heti ollaan se poika kääntämässä anoppia vastaan, lapsia ei päästetä mummolaan ja sitten kieltäydytään enää ikinä tulemasta sinne.
Tähän.
Mä olen tavallaan matriarkka (positiivisessa mielessä) omassa perheessäni. Vanhemmat kuolleet ja olen serkuksista vanhin. Anoppi kyllä elää mutta sivussa meidän perheestä.
Mulla on lapsia, miniä, vävy, lapsenlapsia ja lisää tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummoni on suvun ns. matriarkka, mutta ei mikään tyranni. Hän on suvun vanhin ja lisäksi pisimpään yhtäjaksoisesti sukutilaa hallinnut henkilö ja ylipäätään kunnioitettu ja pidetty tyyppi. Kai sillä on omat vääntönsä ollut lastensa kanssa, mutta ei mitään sellaista että olisi välit menneet. Meille lapsenlapsille hirmuisen rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jo ihan riittävästi. Ei se niin hauskaa ole, rasittavaa pikemminkin.
Kun nyt satun olemaan karismaattinen persoona, ja se vaan korostuu iän myötä, niin sitä ei voi välttääkään.
Olisi aivan upeaa olla joskus suvun matriarkka. Karismaa se vaatii, kuten joku on jo edellä todennut. En ehkä kaipaa päätäntävaltaa, mutta arvovaltaa, joka tulisi toiveideni mukaan elämänkokemukseni, älyni ja osaamiseni sivussa. Minun puoleeni voisi siis kääntyä, jos tarvitsisi neuvoja jossain, oli kyse sitten verotusasioista, juhlaetiketistä tai suvun historiasta. Tietenkään pään aukominen ja päsmäröinti ei kuulu arvovaltaisen matriarkan tyyliin, vaan pikemminkin jopa pieni salaperäisyys. Sosiaalista johtajuutta näkisin ottavani esimerkiksi suvun yhteisissä kokoontumisissa johtamalla keskustelua. Matriarkat helposti mielletään tuppautuviksi, ja toki toisten asioihin ylisekaantumista tulee välttää, mutta matriarkan rooliin kuuluu mielestäni jonkinlaisena verkoston linkkinä ja yhteyshenkilönä toimiminen. Esim. yhteydenpito kaukaisempiin sukulaisiin, suvun uusiin miniöihin ja vävyihin tutustuminen...
Voi kyllä jäädä vaan haaveeksi, mutta olisihan se hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni on vielä elossa muttä hän on sellainen hiljainen ja haaveellinen, nöyrä vanhankansan emäntä. Hän ei matriarkan pestiin edes suostuisi vaikka tarjottimella olisi.
Äitini taas on semmoinen puuhaava, aikaansaava ja delegoivaa sorttia. Iloinen, äänekäs ja karismaattinen.
Veikkaan siis että äidistäni tulee luontevasti se matriarkka ja jään hänen varjoonsa. Olen luonteeltani enemmän Mummo.
Eikös tälläisia suvunpäitä ole mm. Välimeren maissa? Käsittänyt Espanjasta, että vanhempi nainen on se suvunpää, jonka sana on kuin laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tavallaan matriarkka (positiivisessa mielessä) omassa perheessäni. Vanhemmat kuolleet ja olen serkuksista vanhin. Anoppi kyllä elää mutta sivussa meidän perheestä.
Mulla on lapsia, miniä, vävy, lapsenlapsia ja lisää tulossa.
Meillä sama tilanne.
No comments?