Poikani ei suostu käymään kotona

Sanot, että poika on kiittämätön. Mistä hänen pitäisi olla kiitollinen? Maksatko hänen asumisensa? Tai elämisensä?

Jos poika elää opintotuella, ovat matkakulut oikeasti iso kynnys. Junalippu tuolle matkalle taitaa maksaa luokkaa 20e, joka on jo yli 10% kuukauden maksimituloista, enemmänkin, jos vuokra ei ole halvin mahdollinen. Eikö tullut mieleen maksaa pojan lippua?

Itsekään en voinut opiskeluaikoina kovin usein vanhemmilla vierailla. Se raha olisi ollut pois ruoasta, ja yksi reissu olisi tarkoittanut parin päivän syömättömyyttä (vanhempien luonakin ostin pääsääntöisesti omat ruokani, enkä saanut mitään mukaan).

Isäni antoi aina matkarahat ja taskurahaa käydessäni kotona opiskeluaikana. Välimatkaa oli yli 400 km. 

Vierailija kirjoitti:

Poikani muutti tänä syksynä n. 100 kilometrin päähän opiskelemaan. Asuu tyttöystävänsä kanssa ja viihtyy (liiankin) hyvin. Ongelma tässä on se, ettei ole kertaakaan muuttonsa jälkeen tullut tänne kylään, eikä kuulemma aiokaan kuin korkeintaan kerran vuodessa. Syynä muka kiire ja se, ettei ole varaa matkustaa. Sanoi, että voin kyllä mennä hänen luokseen käymään, jos haluan nähdä. Minusta tuollaiseen ei kuulu alistua, kyllä lapsen pitäisi vanhempaa käydä katsomassa eikä toisin päin. Ärsyttää, kun poika on noin kiittämätön. Mitä tekisitte tilanteessani?

Kuule, poika on itsenäistynyt. Mitä enemmän painostat sen kauemmas etääntyy.

Ei lapsen ole mikään pakko tulla sua moikkaamaan varsinkin jos kanssasi asuminen on ollut pakkopullaa.

Neuvo: jätä se rauhaa ja lakkaa marisemasta. Nyt kerkeet suunnittelemaan menosi ihan itsesi kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei olisi iso vaiva käydä katsomassa minua.. kaikkien muiden opiskelevat lapset käyvät viikoittain kotona, minusta tämä on epäreilua.

ap

Kyse on sinusta ja lapsestasi, ei  naapurin Lissusta ja sen tyttärestä joka asuu 5 km päässä äidistään ja ramppaa siellä joka toinen päivä. Jos ette ole pojan kanssa läheisiä, siihen lienee olemassa syy ainakin pojan mielestä.

Maailman surkein perustelu tuo "kaikkien muidenkin blaablaa".Se EI ole validi perustelu yhtään mihinkään, oli  perustelijan ikä  mitä  tahansa välillä 4-100 v. Älä vertaa itseäsi muihin ja lopeta epäreilusta vinkuminen.Oletko  muutenkin henkisesti 5-vuotiaan tasolla?

Voin sanoa omasta kokemuksesta, että sitten kun vihdoin oli se oma koti oman miehen kanssa, niin ei sieltä huvittanut vapaapäivinä lähteä mihinkään, varsinkaan pitkän matkan taakse vanhempien luokse kylään. Mieluummin vietettiin vaikka se viikonloppu kahdestaan kotona ja nautittiin siitä, että saadan olla juuri niinkuin tykätään (lue: harrastaa seksiä pitkän kaavan mukaan ilman pelkoa että äiti ja isä kuulee). Miksi lähteä kuuntelemaan äidin syyllistämistä, kun voi pari päivää naida kuin kanit?

Sana "kiittämätön" särähtää aina korvaan. Siitä tulee mielleyhtymä tietyn persoonaisesta, syyllistävästä vanhemmasta.

Mun käytös oli samanlaista kuin AP:n pojalla.

Miksikö?

Mitä iloa tai järkeä mun olisi ollut mennä vähillä, olemattomilla opiskelijanrahoillani vanhempieni ilmaiseksi työjuhdaksi? Lapsuus ei ollut mukavaa aikaa, kiitos alkoholisoituneen, narsistisen vanhempani. Tätäkö mun siis olisi pitänyt mennä todistamaan viikonlopuiksi, vähintään joka kuukausi, vielä aikuisuudessakin?

Kyllä se aikuinen lapsi haluaa käydä kylässä jos on enemmän positiivisia kuin negatiiisia asioita.

Jos vanhempani olisivat vaikkapa edes kerran tarjoutunut maksamaan matkani, antaneet taskurahaa, kysyneet opinnoistani ja niiden etenemisestä, osoittaneet jonkinlaista positiivista kiinnostusta minun - oman lapsensa - elämään tai jos kotona olisi ollut kiva ilmapiiri, olisin varmasti halunnut käydä usein.

Nyt mitään tuollaista syytä ei ollut. Päinvastoin: niillä harvoillakin kerroilla päälleni kaadettiin sekä henkistä että fyysistä painolastia. Minun vierailujani odotettiin vain, että olisin tullut vanhempieni ilmaiseksi kodinhoitajaksi, jollainen olin ollut jo 5-vuotiaasta lähtien. Samaan aikaan viisikymppiset patalaiskat vanhempani olisivat saaneet lepäillä sohvallaan tekemättä mitään.

Sinun täytyy ap ymmärtää, että poikasi itsenäistyy ja luo omaa aikuista elämäänsä. Joillakin se vaatii rajumpaa irtiottoa. Ja jos hän kerran on aloittanut juuri opiskelut, niin ihan niihin liittyvät sosiaaliset kuviot vievät aikaa. Nimittäin porukasta putoaa aika nopeasti, jos ei osallistu edes jonkin verran yhteisiin tekemisiin.