Miksi isät haluavat eron jälkeen olla väkisin lasten kanssa tekemisissä vaikka lapsia ei kiinnostaisi tavata isäänsä?
Miksi ei tajuta pysyä poissa jos isää ei kaivata enää perheen elämään?
Kommentit (19)
Vaikka olisi kuinka kohdellut kaltoin lapsiaan ja saanut lasten inhon niskaansa niin silti vaan väkisin pitää yrittää? Miksi?
Riippuu vähän syystä, joskus äidit myrkyttää lapsen mielen..
Jos lapsia "ei kiinnosta" tavata isäänsä, niin syynä on yleensä äiti, joka on kääntänyt lapset isää vastaan.
Eli äiti ei kaipaa sitä ex-miestään elämään ja siksi lapsienkin pitäisi luopua isästä? Lapset haluavat miellyttää vanhempaansa, siksi he myötäilevät äidin "ei isää tarvita" -linjaa. Isä on kutenkin isä ja lapsille tärkeä, anna lapsillesi lupa pitää myös isästä ilman, että äiti pahoittaa siitä mielensä. Kasvatat lapsistasi rikkinäisiä ihmisiä, jos riistät heiltä isän oman itsekkyytesi vuoksi. Sinä ja lapsesi eivät ole sama asia, yritä huomata se ero. Sinä et kaipaa ex-miestäsi, ilmeisesti vihaat häntä ja olet katkera - ne eivät ole kuitenkaan lastesi tunteita vaan sinun tunteitasi. Lapsilla on oikeus pitää isästään, vaikka äiti ei enää pidäkään.
Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka kohdellut kaltoin lapsiaan ja saanut lasten inhon niskaansa niin silti vaan väkisin pitää yrittää? Miksi?
Tuollaisessa tilanteessa, että on tehnyt lapsille pahaa, on ymmärrettävää, että lapset eivät halua olla isän kanssa tekemisissä. Mutta ovatko kaikki eronneet isät muka sitten kohdelleet lapsiaan kaltoin?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka kohdellut kaltoin lapsiaan ja saanut lasten inhon niskaansa niin silti vaan väkisin pitää yrittää? Miksi?
Avaisitko vähän, kun tää on selkeesti omakohtaista sulle.
Yleismielipiteeni on, että lasten ja isän tapaamisoikeutta ei pidä mennä poistamaan ilman vakavia syitä. Vakavat syyt on sellaisia, jotka on todennut ja vahvistanut muu kuin ex-puoliso. Siis esim. erilaiset laiminlyönnit, jatkuvat tapaamisten unohtelut, lapsen joutuminen vaaraan, lapsen itkuisuus/ poikkeuksellinen pahantuulisuus tms. tapaamisten jälkeen jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia "ei kiinnosta" tavata isäänsä, niin syynä on yleensä äiti, joka on kääntänyt lapset isää vastaan.
Toinen vaihtoehto on että isä on senverran veemäinen tapaus että mitään käännyttämistä ei edes tarvita. Ja puhun nyt kokemuksesta.
Ei ne kaikki etäisät nyt niin puhtoisia ja ihmisrakkaita ole kuin antavat ymmärtää. Kaikki kunnia niille jotka ovat.
No jaa. Minun mieheni lapset kyllä haluavat tavata isäänsä, mutta ei koko viikonloppua. Meillä on niin tylsää. Isä istuttaa lapset viikonlopuksi telkkarin eteen. Ihmettelen itsekin, miksi isä haluaa tavata lapsiaan, kun ei halua leikkiä eikä mitään.
Äidit ovat kyllä hyviä manipuloimaan lapsia isäänsä vastaan.
Siksi koska se on yleensä äiti, jonka mielestä lapset eivät saa olla isään yhteydessä.
Ja se äidin toteuttama aivopesu lapsiaan kohtaan on todella törkeää henkistä väkivaltaa, jota Suomessa (sosiaali)viranomaisten luvalla ja tuella saa tänäkin päivänä tehdä. Eroisät joutuvat hakemaan oikeuksiaan oikeuslaitoksen kautta, ja saavat jos saavat (jos on varaa maksaa riittävän hyvälle lakimiehelle).
Ja eniten tästä kaikesta kärsivät lapset (kaikenikäiset). Mutta sitä nämä narsistiäidit eivät tietenkään halua itselleen myöntää, vaan kaikki tietenkin sen "ex-isän" vikaa.
Hän haluaa hetken kieltää ne tulokset, jotka omalla toiminnallaan on saanut aikaan perhe-elämän suhteen.
Lain mukaan 12-vuotias saa päättää tapaako etävanhempaa vai ei. Sitä ennen on pakko tavata ja lähivanhemman on pakko mahdollistaa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan 12-vuotias saa päättää tapaako etävanhempaa vai ei. Sitä ennen on pakko tavata ja lähivanhemman on pakko mahdollistaa tämä.
Saako lähdettä tälle?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei tajuta pysyä poissa jos isää ei kaivata enää perheen elämään?
Olipas "mukava" isänpäivän trollin turautus.
t: Isä, joka sai tänään aikuiselta pojaltaan halauksen ja pitkälti sen ansiosta, että lapsen äiti ei koskaan eromme jälkeen yrittänyt estää tapaamasta lastamme, vaan pikemminkin kannusti siihen.
Nyt keski-ikäisenä voin kertoa omasta tapauksesta. Äiti ja faija eros, kun olin ihan pieni. Kai siihen pientä dramatiikkaa kuului. Muutama vuosi faija oli suht kiinteässä yhteydessä minuun ja veljeen. Sitten ei niin kovasti, korttia tuli joskus matkoiltansa. Äiti ei mitenkään käännyttänyt meitä faijaa vastaan. Vasta lähemmäs kolmikymppisenä sitten tapasin faijan uudestaan. Sen jälkeen tavattiin suht usein. Nyt on mennyt pitkään, kun ei olla tavattu, faijakin on jo vanhus. Minusta on ihan hyvä, että olen ollut faijaan yhteydessä. Miksi ei pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan 12-vuotias saa päättää tapaako etävanhempaa vai ei. Sitä ennen on pakko tavata ja lähivanhemman on pakko mahdollistaa tämä.
Saako lähdettä tälle?
Koska et osaa itse googlettaa sillä älykännykälläsi, tässä:
Täytäntöönpanolain 2§ mukaisesti ”jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota”
http://www.elatusvelvolliset.fi/index.php/elatusapu/tapaamisoikeus
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka kohdellut kaltoin lapsiaan ja saanut lasten inhon niskaansa niin silti vaan väkisin pitää yrittää? Miksi?
Avaisitko vähän, kun tää on selkeesti omakohtaista sulle.
Yleismielipiteeni on, että lasten ja isän tapaamisoikeutta ei pidä mennä poistamaan ilman vakavia syitä. Vakavat syyt on sellaisia, jotka on todennut ja vahvistanut muu kuin ex-puoliso. Siis esim. erilaiset laiminlyönnit, jatkuvat tapaamisten unohtelut, lapsen joutuminen vaaraan, lapsen itkuisuus/ poikkeuksellinen pahantuulisuus tms. tapaamisten jälkeen jne.
Minä en välttämättä lähtisi poistamaan vielä noillakaan syillä ainakaan ihan kokonaan. Toki siinä tapauksessa totta kai, jos isä olisi vaaraksi lapselle. Mutta mahdollisimman pitkään kannattaisi yrittää pitää sitä vähän huonompaakin isä mukana kuvioissa ainakin poikalapsilla, sillä se on todistettu niin moneen kertaan, että niistä isänsä hylkäämistä pojista tulee kaikkein pahimpia ongelmatapauksia.
M44
Teini lapseni laittoi isänpäivän viestin isälle eikä isä vastannut. Olisi halunnut viedä isän kahville vaikka ei omaa rahaa ole johon sanoin että se järjestyy (multa)
Mutta se helvetin persreikä äijä ei voinut edes kiittää vittu saatana perkele lastaan viestististä vittu.
Miks helvetissä se itse ei voi olla katsomassa lapsen tuskaa kun isä ei välitä.
Kysympähän vaan.
On niin kädetön olo kun yrittää vakuuttaa lapselle ettei sen vika ole ja etten itse mollaa ja käyttäydy kuten yllä vaan rauhallisesti. Tiedän riehuneeni tuossa yllä.
Lapseni voi huonosti eikä ole mitään millä saisin sen pahanolon pois.
En ole estellyt tapaamisia millään tavalla. Eniten syytän itseäni, olisi pitänyt nähdä minkälaisen hanuristin kanssa tuli lisäännyttyä. Luulin että yhdessä teimme lapsen mutta ei se näköjään ollutkaan niin.
Miksi lapsia muka ei kiinnostaisi tavata isäänsä?