Älkää antako tenavienne riekkua!

t. lastentarhanope...

Vai onko meillä vaan jotenkin hyväkäytöksisiä sukulaisia ja ystäviä?

on juuri tuollainen. Ikää 4 vuotta. Voi hitto sitä kirkumista. Kersa määrää tahdin kotona, vanhemmat antaa kaiken periksi jnejne.

Emme mielellään käy enää heillä juuri tuon ärsyttävän kakaran takia.

Kuri ja järjestys se olla pitää! Niin oli ennenkin ja ihmiset paljon vastuuntuntoisempia.

Ja tätä porukkaa on nykyaikana paljon, paljon.

Jo hyvin pienen (2-3v) lapsen voi opettaa istumaan paikoillaan kun ollaan kirkossa. Ja jos ei millään pysy, kirkosta pois. Juuri oltiin palmusunnuntain messussa, jossa lapset makoili ja juoksenteli kirkon käytävällä. Tälläinkö vanhemmat kasvattavat lapsiaan? Ymmärrän jos eivät pysy paikallaan, mutta silloin niiden paikka ei ole kirkko! Minä kasvatan lapseni tavoille, tietyssä paikassa ollaan tietyllä tavalla. Jos ei osaa olla, pitää poistua. Vain näin lapsi oppii!

tilanteessa ja sitä vastaan toimimisesta on seurauksensa.



Ikävä kyllä näyttää usein siltä, että poloiset vanhemmat eivät itsekään tiedä, miten missäkin tilanteessa pitäisi käyttäytyä. t. ap

Näistä käyttäytymisasioista pitäisi pitää joku valtakunnallinen kampanja. Hyvä käytös kunniaan.

Tottakai lapsen ääni saa ja pitääkin kuulua, mutta jos esim. vanhemmat puhuvat keskenään tai vanhempi puhuu jonkun vieraansa kanssa, lapsi tulee väliin ja huutaa huomiota niin sen annetaan huutaa. Siis en voi sietää sitä! Toisten puhetta ei saa keskeyttää ja muutenkin pitäisi osata pyytää kauniisti jos jotain pyytää. Eikö tämä ole teidän mielestä vanhempien käskyttämistä ja pompottamista jos lapsi ruokapöydässä huutaa " maitoa!" tai jos lapsi näkee että äidillä on kädet täynnä työtä sillä hetkellä niin pitää marista " anna jo leipää, mä haluun leipää!" . Meillä ei anneta leipää eikä maitoa jos ei pyydetä kauniisti. Vanhemmat ei oo mitään lapsen orjia vaikka hoitavatkin niitä.

Oma poikani oli ottanut naapurin pojilta mallia ja puhui minulle pihalla halveksuvaan sävyyn. No oli varmasti viimeinen kerta kun sitä tekee. Raivostuttaa vaan kun joutuu sanomaan itsestäänselvistä asioista kun lastemme idioottikaverit ovat kuin pellossakasvaneita ääliöitä ja nyt sitten ollaan siinä iässä kun kaverit on niitä jumalia...



Onneksi sentään vielä käyttäytyvät julkisilla paikoilla hyvin, vaikka omassa pihapiirissä ei mitään käytöstapoja olekaan.

eli pistämässä lastaan kuriin, niin heti ollaan huutamassa että ilmoitamme sinusta lastensuojeluun



Ei kukaan uskalla enää nykypäivänä ottaa muksuja persvilloista kiinni ja pistää kuriin! Pelätään viranomaisia!

Siis totta kai puutumme lasten käytökseen ja yritämme opettaa kaikenlaisia hyviä tapoja, mutta minusta lasten kuuluu ja pitää aina silloin tällöin (toisten useammin, toisten harvemmin) testata niitä rajoja. Aina ja kaikkialla kiltti lapsi on minusta paljon huolestuttavampi kuin pikkuriiviö, joka saa kuitenkin palautetta ja jota ohjataan oikeaan. Ihan rajattomat lapset ovat sitten asia erikseen.

Mua sanotaan hulluksi tädiksi. Isommat lapset sanoo haastavansa oikeuteen kunnianloukkauksesta : )

Vierailija:

eli pistämässä lastaan kuriin, niin heti ollaan huutamassa että ilmoitamme sinusta lastensuojeluun

ilman tukkapöllyä ja huutamista. Mulla on voimakastahtoinen uhmis, jonka kanssa otetaan matsia sata kertaa päivässä, mutta huuda en juuri koskaan. Silti saan muilta ihmisiltä kulla miten kiltti lapsi mulla on, ja ovat ihan noloina omansa puolesta. Toisaalta sitten kun joskus harvoin huudan, se tehoa kerralla. Totta kai huutamisenkin teho vähenee, jos siitä tulee jokapäivistä kauraa. Ottakaa selvää mitä muita konsteja on! Esim. Wahlgrenin Lapsikirjassa on hyviä ohjeita uhmiksen kanssa elämiseen, samoin noissa telkkariohjelmissa.



Ja musta tuntuu, että hirveän moni ihminen ei tajua että lapsen kasvatuksessa on ihan oleellista sitkeys! Ei ne opi ja muutu kilteiksi kerralla! Toistoa, toistoa, toistoa, toistoa. Täälläkin joku äiti joskus ihmetteli mitä tehdä kun joku alle vuoden ikäinen ei muutamasta kiellosta opi olemaan menemättä sorkkimaan kukkamultia. Tämä äiti olis sitten joutunut ottamaan avuksi huutamisen ja kirkumisen, eikä sekään kuulema auttanut. Niin että tällä lailla sitä kai sitten otetaan ohjelmaan ne tukkapöllyt.

Todellakin näin on, että monet vanhemmat eivät osaa enää kasvattaa lapsista kohteliaita tai hyvin käyttäytyviä. Se riehuminen on niin yleistä... Ottaa pattiin, kun näkee, ettei vanhemmilla ole tajua tai rohkeutta puuttua riehumiseen, ei ainakaan katsoa, että käskyt menevät perille asti. Pitäisi rohkeasti sanoa, että nyt hiljaa ja kunnolla, tai sitten tulee jäähy! Jos riehuminen jatkuu, pitää sitten heti antaa se jäähy ja keskustella asiasta lapsen kanssa.



Onneksi en ole lastentarhanope, vaikka kyllä ne kasvatuksen puutteet näkyvät vielä peruskoulun jälkeenkin joillakin nuorilla. Ja niitä minä sitten opetan. Toiset osaavat käyttäytyä hyvin eli kaikkia lapsia ei ole vielä pilattu :)

Mun on myönnettävä, että meillä on just tollanen riekkujatenava. On ylivilkas ja jos seurueessa on yksikin toinen lapsi, niin silloin täytyy näyttää tälle toiselle kaikki mahdolliset temput.



On opetettu ja opetettu, komennettu nätisti ja vähemmän nätisti, viety pihalle, puhutteluun, jäähylle ja mikään ei mene perille. Mulla on aina nykyään pää kipeä, kun on jotain juhlia tulossa, kun tiedän mikä riehuminen siellä taas on. Huomaa, että lapselle itsellekin tulee paha olo siitä riehumisesta, mutta ei vaan osaa lopettaa ja hillitä itseään.



Pari kertaa olen tosissani hermostunut ja vienyt muksun niska-pers otteella pihalle (on melkoinen näky, kun 160cm:nen kantaa 110cm:stä) ja arvatkaa mikä haloo ja kyräily siitä on tullut. Haukut olen saanut päälleni ja itselleni pahan mielen. Että mitäs siinä sitten teet, kun mikään ei kelpaa...

kurjalta, että yrität välttää sitä viimeiseen asti?



Mutta sitä vanhempana oleminen on. Rajat täytyy löytää keinolla millä hyvänsä, ja jämäkkä, rauhallinen ulosvienti riittävien varoitusten jälkeen on hyvä keino. Huutaminen ja ruumiillinen väkivalta vain pahentavat asiaa. Huutavilla ja väkivaltaisilla vanhemmilla on huutavia ja väkivaltaisia lapsia.



Katsokaa telkkarista ohjelmia Lapsityrannit, Nanny 911 ja mitä näitä nyt onkaan. Ja lukekaa sitä Lapsikirjaa, jota joku ehdottikin.



Minulle viikonlopun synttärit olivat niin karmea kokemus, että hetki heilahtaa, ennen kuin pahimmillä möykkäreillä on meille asiaa. Sääli sinänsä, koska ei ole 5-vuotiaan vika, jos hän ei osaa käyttäytyä. Vanhemmat ovat silloin jättäneet jotain tekemättä tai tehneet väärin. Onneksi kasvatettujakin lapsia vielä sentään löytyy.



Ja te, jotka perustelette lastenne käytöstä kaiken maailman ABCD-oireyhtymillä - hohhoijaa. Oikeaa hermostollista häiriötä ei voi olla niin monella lapsella kuin nykyään näyttäisi olevan. Ja jos häiriötä on, hakekaa siihen apua. Älkää levitelkö käsiä, että meidän Ville nyt vain on tällainen. Paljon voidaan tehdä, jos kasvatus on johdonmukaista ja oikeanlaista. ap