Seurustelisitko ihmisen kanssa, joka ei ole "valmis" seksiin?

Seurustelin kaksi vuotta ja mitään muuta en kadukaan. Vanhempien alkoholismi oli jättänyt eksääni sellaiset arvet. Jopa halaaminen oli todella oksettavaa ja vaati mieheltä paljon.

En usko, että enää. Kaiken sen muun haukkumisen jälkeenkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut puolitoista vuotta miestä jonka kanssa seksiä ei ole ollut. Hän on tanssikaveri, todella hyvä ystävä. Hänellä on ilmeisesti fyysisiä ongelmia ja erektio vaikeuksia selkä leikkausten ja hermo kipujen vuoksi, näin olen ymmärtänyt, aiheesta en ole udellut koska ymmärrän että aihe on todella kipeä ja arka miehelle.  Itse olen seksuaalisesti aktiivinen aikuinen nainen, silti haluan tapailla tätä miestä ja olen rakastunut häneen. Tunteet ovat syventyneet koko ajan, en voi sille mitään. Aiemmin on kaikki suhteeni alkaneet seksin merkeissä, nyt tuntuu että näin suhde voi alkaa todella oikein, ystävyydestä ja jatkua jopa rakkauteen, seksiä jaksan odottaa ja onhan keinoja millä tyydyttää itsensä! Seksi ei siis aina merkitkse suhteessa kaikkea!

Tanssikaveri jolla ei ota eteen = erikoismies. Heillä on pysyvästi esimerkiksi korkea ääni sekä vähän karvoitusta ja fyysistä voimaa.

Itsekin olen kokenut vaikeita elämässä ja tiedän että seksi on vain yksi osa elämää, mutta ei suinkaan koko parisuhteen päättävä ja suuntaa ohjaava asia. Enemmänkin tuntuu että siihen nojautuvat koristavat erotilastoja huomattavasti. Aloittaja on symppis - valmis miettimään asioita muidenkin kuin itsensä kautta sekä pohtinut tilannettaan paljon. Ja tokihan moni meistä haluaa läheisyyttä ja kokee olonsa turvallisemmaksi kun on kaksin kuin yksin. Joskus se orastava parisuhdekin saattaa alkaa parantaa haavoja kun huomaa että on ok omana itsenään.

Olen nainen. Mulla on itsellä estoja myös, mutta ne ovat aika lieviä ja selvitettävissä ymmärtäväisen kumppanin kanssa. Olisin ymmärtäväinen myös miehen estoja kohtaan, mutta en tiedä kuinka pitkään jaksaisin olla täysin ilman seksiä, jos haluan toista ihmistä. Mielestäni seksiin ei pidä suostua painostuksesta eikä ketään voi pakottaa olemaan seksittömässä suhteessa. Sikäli näen avoimet suhteet kannatettavampana kuin pettämis- ja jättämisrumban.

Onhan se selvää että psyykkisellä puolella ei kaikki ole kunnossa, vammat ovat syvällä tiedostamattomalla puolella tai voivat olla myös tietoisella puolella mutta ovat niin vaikeita ja kipeitä että niitten avaaminenkin puheen tasolle pelottaa niin paljon ettei uskallusta ole, lisäksi luottamus toiseen henkilöön, vaikkapa terapeuttiinkin on miltei nollilla että se myös on ongelma.

En suosittele suhteen aloittamista tällaisessa elämäntilanteessa koska suhteen onnistumisen mahdollisuudet ovat aika pienet, keskity vain itseesi ja kun elämä alkaa olemaan kohdillaan niin harkitse vasta sitten suhdetta.

Kerrot olevasi menevä, keskity siis muihin alueisiin rauhassa, tervehdys ja elä itsellesi, kaikki muukin kyllä aikanaan annetaan.

Tosi mielenkiintoista lukea vastauksianne. Kiitos niistä. Jännä, että kuitenkin löytyy niitäkin, jotka olisi valmiita deittailuun, jollainen sopisi mullekin.

Mun fyysiset ongelmani tuntuvat vähän intiimiasioilta, mutta siis mulla on joskus kipuja, olin hiljattain isossa leikkauksessa ja olen jäänyt melko pienikokoiseksi, mikä saattaa olla asiaan riippumatontakin. Nivelet ei oikein kestä rasitusta. Ei nuo fyysiset niin pahoja lopulta ole sinänsä, mutta mun on vaan vaikea antaa kenenkään koskea. Lääkärikin on jo niillä rajoilla. Psyykkinen puoli on se enemmän rajoittava. Terapiaakin kokeilin joskus ja auttoi se paljon, muttei poistanut ongelmia.

Estoisena on hankalaa.

ap

Luulen kyllä että on enemmän naisia joille seksitön suhde on ok, kuin miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Tosi mielenkiintoista lukea vastauksianne. Kiitos niistä. Jännä, että kuitenkin löytyy niitäkin, jotka olisi valmiita deittailuun, jollainen sopisi mullekin.

Mun fyysiset ongelmani tuntuvat vähän intiimiasioilta, mutta siis mulla on joskus kipuja, olin hiljattain isossa leikkauksessa ja olen jäänyt melko pienikokoiseksi, mikä saattaa olla asiaan riippumatontakin. Nivelet ei oikein kestä rasitusta. Ei nuo fyysiset niin pahoja lopulta ole sinänsä, mutta mun on vaan vaikea antaa kenenkään koskea. Lääkärikin on jo niillä rajoilla. Psyykkinen puoli on se enemmän rajoittava. Terapiaakin kokeilin joskus ja auttoi se paljon, muttei poistanut ongelmia.

Estoisena on hankalaa.

ap

Mä olin ap varsinkin nuorena tosi hidas ja estoinen, mutta kaipuu jonkun kainaloon ja saada seurustella ois ollut kova. No, yksinhän mä sitten olin. Mitä nuorempi nainen, sen syvemmällä heilläkin voi lukot olla. Itsekin oon niitä pikkuhiljaa työstänyt pois. Silti se on erittäin vaikeaa, ja koen, että ilman kumppania jopa mahdotonta. Toisaalta sitten meissä nelikymppisissä on niitä, jotka haluaa suhteelta muutakin kuin ensihuumaa.

Apupappi kirjoitti:

Onhan se selvää että psyykkisellä puolella ei kaikki ole kunnossa, vammat ovat syvällä tiedostamattomalla puolella tai voivat olla myös tietoisella puolella mutta ovat niin vaikeita ja kipeitä että niitten avaaminenkin puheen tasolle pelottaa niin paljon ettei uskallusta ole, lisäksi luottamus toiseen henkilöön, vaikkapa terapeuttiinkin on miltei nollilla että se myös on ongelma.

En suosittele suhteen aloittamista tällaisessa elämäntilanteessa koska suhteen onnistumisen mahdollisuudet ovat aika pienet, keskity vain itseesi ja kun elämä alkaa olemaan kohdillaan niin harkitse vasta sitten suhdetta.

Kerrot olevasi menevä, keskity siis muihin alueisiin rauhassa, tervehdys ja elä itsellesi, kaikki muukin kyllä aikanaan annetaan.

Minä olen nainen ja kyllä minusta on ollut useampikin mies kiinnostunut vaikka olen sanonut että en välttämättä kykene mihinkään intiimiin. Ja kertonut mt-ongelmistani. Ja tämä on jatkunut muutaman kuukauden kunnes olen itse laittanut pelin poikki, koska ei ole tuntunut oikealta tai kolahtanut. Eli ei minusta mitenkään harvinaista, mutta itse kuulunkiin siihen ihmisryhmään joka ei terveenäkään heti halua seksiä vaan tutustua päänsisältöön ensin.

Voisin seurustella. Mutta kaltaisesi rikkinäisen kanssa en, parisuhteet ovat ihan tarpeeksi haastavia ilman että toinen tuo vielä omat henkiset ongelmansa.

Itse olen nainen ja tilanne kuulostaa samanlaiselta. Trauma on aika tuore mutta olen kuitenkin miettinyt näitä juttuja myös.

Olen ollut hyvinkin aktiivinen ja villikin seksin suhteen, mutta viimeisin, sairas parisuhde rikkoi jotain. Fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa vuoden verran, aina raaistuen pykälä kerrallaan. Olen selvästi vielä toipilasvaiheessa enkä vielä ainakaan kaipaakaan suhdetta, mutta välillä mietin mitä tulevaisuus tuo. Mies joko tappoi tai ainakin laittoi tukevasti pauselle seksihaluni ja itsetuntoni sen suhteen. Kaikki miehiltä tuleva lievästikin seksiin vihjaava tuntuu ällöttävältä tällä hetkellä. Tuntuu myös ettäseksi on ainut asia mitä miehet multa haluaisivat, tai ainakin se olennaisin.

Mielelläni ottaisin rinnalleni luotettavan ja turvallisen ystävätyyppisen kumppanin jonka kanssa voisi olla myös hellyyttä. Tekisimme asioita yhdessä ja olisi huumoria jne, mutta en tiedä haluaisinko seksiä tai pystyisinkö siihen jos joku ihana tulisi vastaan. En varmasti ainakaan heti alkuvaiheessa, tuntuu että täytyisi rakentaa luottamus toiseen, eikä mitään painostusta ja ällötystä aiheuttavaa saisi tapahtua. Pakko myöntää että tietyllä tavalla tunnen vihaa tämän aiheuttanutta henkilöä kohtaan ja välillä mielessä pyörii miksi-kysymyksiä.

Voisin ihan hyvin.

Seurustelen vain sellaisen kanssa jota rakastan.

En seurustelisi. Minulle seksi kuuluu parisuhteeseen ja on tärkeää. Ilman sitä en usko että parisuhdetta syntyisi ja syventyisi riittävästi rakkaudeksi.

Pitkäaikaisen rakastetun kumppanin kanssa tilanne toimisi erilailla. En tosiaan jättäisi nykyistä miestäni ymmärrettävissä olevan seksittömyyden vuoksi.

Miten te, jotka ette voi olla ilman seksiä, niin että parisuhde loppuu seksin puutteeseen viikossa, elätte noin muuten?

Jos suhde loppuu, onko seksiä ostettava vai kelpaako kuka vaan baaripoka joka suostuu?

Entäs jos tulee tilapäinen ero esim. matkan tai sairauden takia, kuoletteko seksinälkään?

Oletteko kuulleet masturboinnista, entä selibaatista?

Mä en ainakaan voisi luottaa seksiaddiktiin. Sellainen todnäk. nai kaikkea mikä liikkuu ja on ehtinyt hankkia melkoisen määrän tauteja.

Vierailija kirjoitti:

Miten te, jotka ette voi olla ilman seksiä, niin että parisuhde loppuu seksin puutteeseen viikossa, elätte noin muuten?

Jos suhde loppuu, onko seksiä ostettava vai kelpaako kuka vaan baaripoka joka suostuu?

Entäs jos tulee tilapäinen ero esim. matkan tai sairauden takia, kuoletteko seksinälkään?

Oletteko kuulleet masturboinnista, entä selibaatista?

Mä en ainakaan voisi luottaa seksiaddiktiin. Sellainen todnäk. nai kaikkea mikä liikkuu ja on ehtinyt hankkia melkoisen määrän tauteja.

Niiden itsearvostus tai muu vastaava on sidottu heidän haluttavuuteensa muiden silmissä. Jos kumppania ei ole, seksittömyys on ok, koska vieressä ei ole ketään olematta haluamatta heidän mahtavia tissejään, mutta jos kumppani on, niin se on loukkaus, ellei tissit pidä kumppania riippuvaisena tällaista naista kohtaan.

Miehillä sitten on taas se, että on pakko saada panna, vallanhalua siis. Jos ei ole ketään, johon käyttää valtaa pärjäilevät miten kuten.

Vierailija kirjoitti:

En seurustelisi. Minulle seksi kuuluu parisuhteeseen ja on tärkeää. Ilman sitä en usko että parisuhdetta syntyisi ja syventyisi riittävästi rakkaudeksi.

Pitkäaikaisen rakastetun kumppanin kanssa tilanne toimisi erilailla. En tosiaan jättäisi nykyistä miestäni ymmärrettävissä olevan seksittömyyden vuoksi.

Ootpas sä huono rakastamaan muita. Noo, onneksi sunkinlaisillesi joku pässi aina löytyy. Ehkä.

En voisi. Läheisyys ja seksi on yksi parisuhteen kulmakivistä. Mutta eiköhän sulle joku nainen löydy, joka ajattelee samoin kuin sinä.

Toiset vaan ovat seksuaalisempia kuin toiset. Olen ollut 3 vuotta ilman seksiä pitkässä liitossa ennen sen loppumista, mutta en lähtisi suhteeseen, jossa näitä ongelmia on jo alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te, jotka ette voi olla ilman seksiä, niin että parisuhde loppuu seksin puutteeseen viikossa, elätte noin muuten?

Jos suhde loppuu, onko seksiä ostettava vai kelpaako kuka vaan baaripoka joka suostuu?

Entäs jos tulee tilapäinen ero esim. matkan tai sairauden takia, kuoletteko seksinälkään?

Oletteko kuulleet masturboinnista, entä selibaatista?

Mä en ainakaan voisi luottaa seksiaddiktiin. Sellainen todnäk. nai kaikkea mikä liikkuu ja on ehtinyt hankkia melkoisen määrän tauteja.

Niiden itsearvostus tai muu vastaava on sidottu heidän haluttavuuteensa muiden silmissä. Jos kumppania ei ole, seksittömyys on ok, koska vieressä ei ole ketään olematta haluamatta heidän mahtavia tissejään, mutta jos kumppani on, niin se on loukkaus, ellei tissit pidä kumppania riippuvaisena tällaista naista kohtaan.

Miehillä sitten on taas se, että on pakko saada panna, vallanhalua siis. Jos ei ole ketään, johon käyttää valtaa pärjäilevät miten kuten.

Tässä kysyttiin käsittääkseni seksiä tärkeänä pitävien mielipiteitä, ei seksiä väheksyvien katkeria ja harhaisia kuvitelmia siitä mitä seksiä tärkeänä pitävät ihmiset heidän mielestään ajattelevat.

en