Miksi tästä ei puhuta? Mitä jos haluaisimme lapsia muttemme ujoutemme takia pysty ikinä olemaan tekemisissä

Hoidatte siis kaiken pienyritystoimintanne kotoa käsin? 

Ette juuri ole ulkomaailman kanssa tekemisissä kuin sähköisesti?

Sen verran omituinen tilanne (vanhempainilta pelottaa), että suosittelen lapsen hankinnan siirtämistä perusteellisen terapian jälkeiseen aikaan. 

En voi tietää ikäänne ja tämä on huono neuvo jos nainen lähenee neljääkymppiä jo vauhdilla. 

Sitten lapsilla on se oma sosiaalinen elämä. Lapset haluavat kavereita, mennä kavereille ja että teille tulee kavereita. Paljon voi hoitaa whatsappilla tai muilla viesteillä, tämä ehkä helpottaa? Mutta kun lasta tuodaan ja viedään, on kohteliasta edes joku sananen vaihtaa. Raskaana ollessa neuvolassa on puhuttava. Kerrottava asioista. Mitä jos on joku huoli? Kaikkea ei voi hoitaa sähköpostitse vaan lääkärille on soitettava ja kerrottava asiat.

Sanoisin, jos haluatte lapsia, älkää luopuko haaveista. Se on liian iso asia uhrattavaksi ujoudelle. Jos päätätte edetä asiassa, menette terapiaan, jossa saatte työkalut käsitellä ongelmaanne. Ja sitten vain itseänne niskasta kiinni. Teette vähitellen sellaisia asioita mitä ette normaalisti tekisi. Karaisette itseänne.

No, kun nyt mietin, niin terapia olisi teille hyväksi teette mitä tahansa.

Mulla on sellainen kaveri, joka toivoo useampaa lasta. Mut pakko sanoa, että toivon, ettei ikinä saa lapsia. Se on just tollanen kuin ap, ettei tapaa ketään ihmisiä, ei puhu, käy mahdollisimman harvoin kaupassa, välttelee tuttuja. Aiheuttaa mulle ainakin niin paljon pahaa mieltä, etten toivo sitä kohtelua kenellekään lapselle.

Ujo saa olla, mutta sairaalloinen ujous on ihan toinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Jos on noin niin ujo, ettei pysty edes asioita hoitamaan, niin on aika kaukaa haettu olettamus, että pystyisi hankkimaan lapsia. Vai miten ajattelit selvitä niistä tilanteista, kun sun haaroväliä tonkii lääkäri ja kätilö vuorotellen ja sit joku harjoittelijakin siinä samalla käynnillä.

Vastalause. Täällä yks nainen jolla on jäätävä puhelinkammo, mut sillä ei oo mitään tekemistä haarovälin tonkimisen kanssa. Synnytykset, gynet ynnä muut ei oo ollu koskaan mikään ongelma. Mut mä en vaan kestä jos pitää soittaa jonnekin.

En suosittele lasta ellette ole valmiita tekemään ujoudelle jotain.Ei missään nimessä kotikouluja ja lapsen eristämistä jne.Mutta en ole itsekkään mikään maailman sosiaalisiin, mutta lapsen myötä on pakko oppia ja ollaan monesti menty jo mukavuusalueen ulkopuolelle.

Ap on keskiverto av-mamma, tekee sääliä kerjäävän avauksen eikä sitten palaa keskusteluun, vaikka sen on itse aloittanut. Boooring.

Kolmen lapsen äidin kokemuksella voin sanoa, että jos/ kun lapsi syntyy maailmaan, ne monet traumat ja ongelmat, joihin vanhemmat ovat elämänsä ripustaneet painuvat taka-alalle. Minäminä ja mun ujous ei enää olekaan maailman kiinnostavin asia, vaan lapsi ja hänen parhaansa. 

4