Mitta täynnä sukumökkeilyä

Looertiin jo ajat sitten maksamasta kuluja sukunökistä koska ei päästy sinne koskaan kun meillä oli loma.

Mies sanoi että muut voivat ostaa hänen osuutensa tai sitten voidaan myydä ulkopuoliselle. Kun kenelläkään ei ollut varaa ostaa miestä ulos, sovittiin että emme osallistu kuluihin/remontteihin mutta osuuden hän haluaa sitten kun mökki myydään.

Nyt on tietty sitten piru merrassa kun mökin arvo on noussut mutta me emme ole sitä makseneet.

Suosittelen että vaadit rahan heti.

Minuakin kiinnosta onko joku oikeasti vaihtanut yhteismökin omaan. Ja miten se tapahtuu käytännössä? Haaveilijoita ja haihattelijoita kyllä riittää mutta tekijöitä onkin sittten vöhemmän.

Vaadin itse välittömästi  yhteisomistuksen purkua koska mikään ei ole turhempi kuin muka oma mökki  jota käyttävät muutkin.Juu ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnosta onko joku oikeasti vaihtanut yhteismökin omaan. Ja miten se tapahtuu käytännössä? Haaveilijoita ja haihattelijoita kyllä riittää mutta tekijöitä onkin sittten vöhemmän.

Me ostettiin sukumökin läheltä oma pienempi mökki. Välimatkaa on sopivasti parikymmentä kilometriä. Tavataan sukulaisia itse asiassa nyt enemmän kuin ennen. Kutsutaan heitä meidän mökille syömään tai kahville, tai kyläillään vielä isovanhempien hallinnassa olevalla sukumökillä mutta tullaan aina yöksi omalle mökille. Sukumökin kuluista maksetaan vain oma osuus kiinteistöverosta ja vakuutuksesta ja osallistutaan joihinkin erikseen sovittaviin talkoisiin esim puunkaato.

Ollaan todella tyytyväisiä näin. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun isovanhemmat eivät enää käytä mökkiä. Uskon että joku osakkaista lunastaa sen itselleen. Jos se tulee meille, niin oma pikkumökki voidaan myydä, vuokrata tai pitää meidän aikuisten lasten käytössä.

Sukumökki onnistuu, jos kaikki ovat samaa  mieltä että kaikista asioista sovitaan, kirjallisesti, ja maksetaan kiinteä summa vuosittain yhteiselle mökkitilille. Summaan mukaan lasketaan kaikista kuluista alkaen vessapapereista tienhoitomaksuihin ja joka voidaan pyöristää ylöspäin yllätyskuluja varten.

Kirjallinen sopimus jaetaan kaikille, myös nastalla mökin seinälle, ja porukka tapaa kerran vuodessa palaverissa ja käymään läpi mökkiä koskevat asiat.

Mökkivuorot jaetaan samaan tapaan kuin viikko-osakkeet ja jos riitaa tulee joko arvotaan tai sovitaan, että tulevan kesän mökkeilee Timotiinalaiset heinäkuun ekan ja Jonijaanalaiset sen saman viikon vuoden kuluttua. Juhannus on kaikille avoin mökkivuoro, joten jos mökki tulee täyteen pitää mökissä olla mahdollisuus myös kaikkien yöpyä. Teltta ostetaan, jos ei muuta keksitä, mökkitilin varoista.

Kaikki kuluva niin kuin vessapaperit, tiskiaineet yms haetaan yhden toimesta ja hän laskuttaa bensakuluista mökkitililtä. Tai jos joku saa valtakirjan tieosuuskunnan kokoukseen sovitaan niistäkin kuluista jne. Työt voidaan jakaa osaamisten mukaan. Talkoopäivät sovitaan kevääksi ja syksyksi.

Tällainen malli on ystäväni mökillä käytössä ja välit pysyneet asiallisina ja riidattomina.

Jos tämä ei onnistu unohtakaa sukumökki. Se on sitten vain pelkkää helvettiä. Miehen suvussa ei onnistunut ja jätimme mökkeilyt siellä kokonaan. Mökkikuluista ei voi tietenkään voi laistaa, jos on yksi mökin omistajista /perijöistä. 

En uskalla edes ajatella mitä appivanhemmat sanoisi jos hommattaisiin oma paikka. En usko että minun mies uskaltaisi vaikka varaa saattaisikin olla. Ja appivanhemmat vaatisi kuitenkin jatkuvasti miestä tekemään sitä ja tätä remonttia ja ruohonleikkuuta.

Meillä on iso riita tästä. Vaimo haluaa oman mökin, minun mielestä se on turhaa. Vanhempani pettyvät jos eivät enää tapaa lastenlapsia niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso riita tästä. Vaimo haluaa oman mökin, minun mielestä se on turhaa. Vanhempani pettyvät jos eivät enää tapaa lastenlapsia niin usein.

Käymme siis minun vanhempien mökillä jossa meillä on käytössä oma makuuaitta.

7

Me ostettin oma mökki ja lahjoitettiin ne erinäisten sukumökkien osuudet sisaruksille tai serkuille tai ketä niitä nyt oli. Ne eivät olisi olleet yhteensäkään kovin monen kymppitonnin arvoisia vaikka koko sotkun olisi saanut myytyä ulkopuolisille ja rahat jaettua, ja myynnistä olisi tullut suhteessa siihen ihan liikaa vaivaa ja ongelmia. Näin sen sijaan pääsin kaikkien kanssa sovussa eroon kaikista ongelmista. Joku vuosi tästä, saatan saada itse jonkun taloudellisen edun perikunnasta, mutta en laske sen varaan: taloudellinen menetys oli hyvinkin sen mielenrauhan arvoinen, joka tästä syntyi.

Naiset ei tajua miten iso vaiva mökistä on. Luulevat että polttopuut ilmestyvät itsestään vajaan jne ja vaimo voi vain selailla sisustuslehteä.

M43

Yleensä aikuiset ihmiset hankkii oman mökin ja rauhan, jos mökkeilystä pitävät. Valtaosa nykynuorisoa ei mökkeilystä piittaa, maailmassa on muutakin nähtävää kuin savusauna.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso riita tästä. Vaimo haluaa oman mökin, minun mielestä se on turhaa. Vanhempani pettyvät jos eivät enää tapaa lastenlapsia niin usein.

Varmaan johtuu näkemyseroista. Vaimosi haluaisi mökkeillä omaksi ja perheensä iloksi ja sinä haluat mökkeillä vanhempiesi iloksi.

Onko kukaan myynyt suvun paikkaa ja ostanut sitten oman? Kuinka jaoitte kulut puolison kanssa? Meillä ongelma tulisi siitä kun mies haluaa omistaa puolet mutta hänellä ei ole yhtään säästöjä eikä hän kuitenkaan ole valmis ottamaan mökkilainaa omiin nimiinsä. Minä saisin ihan tuntuvan potin jos suvun huvila myydään. 838

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso riita tästä. Vaimo haluaa oman mökin, minun mielestä se on turhaa. Vanhempani pettyvät jos eivät enää tapaa lastenlapsia niin usein.

Käymme siis minun vanhempien mökillä jossa meillä on käytössä oma makuuaitta.

7

Oletan että vaimosi ei ole yhtä ihastunut vanheempiisi, onhan hän vaan pelkkä miniä, sinä taas heidän lapsi. Hyväksyisitkö itse saman asetelman jos olisi tilanne toisinpäin?

Itse olisin maksimissaan käynyt kun apet eivät olisi paikalla.

Myin osuuteni siskolle ja sain siitä noin 10 000 e. Nyt 8 vuotta myöhemmin sisko myi mökin pois ja sai yli 100 000 e. Hiukan ottaa päähän, mutta valinta oli aikanaan minun.

Meillä mökillä mies ja minä teemme kaikki huoltotyöt. Lapset perheineen kävi kuin hotellissa ikään, oli aina puhtaat lakanat ja jääkaappi täynnä ruokaa. Silti valitettiin, kun joutui raatamaan ja kantamaan vajasta puita saunalle.

Sitten poika perheineen osti oman mökin eikä tullut enää meidän mökille edes käymään. Yllättäen mökkeily ei ollutkaan yhtä helppoa kuin "sukumökillä", koska omistamiseen liittyy monta sellaista asiaa, jota viikon lomailun aikana ei tule edes miettineeksi. Nykyisin poika käy yksinään mökillä, miniä ei lähde työleirille, vaikka nimenomaan hän sitä omaa mökkiä eniten halusi.