Lue keskustelun säännöt.
Jos pystyisit tieteen avulla saamaan lapsen niin, ettei tarvitsisi olla raskaana ja synnyttää...
06.11.2017 |
Omia geenejäsi kantavan lapsen siis. Ja ajatellaan nyt, että kyseessä olisi jo laajassa käytössä oleva paljon testattu menetelmä, joka olisi halpa ja jolla ei olisi yhtään mitään vaikutusta lapsen kehitykseen. Sillä olisi vaikutusta vain siihen, ettet itse pääsisi/joutuisi kokemaan raskaana olemista ja synnyttämistä. Hankkisitko lapsen mieluummin tällä tavalla?
Kommentit (30)
En hankkisi koska en halua kuunnella rääkymistä, vaihtaa vaippoja tai maksaa päivähoitomaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ja synnytys on yksi helpoimmista osista vanhemmuutta. Plus naisella tietty tulee tiettyjä hormooneja, jotka auttavat lapseen kiintymisessä.
Jos lapsi lisäksi kasvaisi jossakin kuvun alla parikymppiseksi, niin ehkä sitten. Ajatus lapsesta ei kuulosta houkuttelevalta, aikuinen lapsi voisi olla toinen juttu.
Hankkisin. Rakastan lapsia, mutta ajatus raskaudesta ja synnyttämisestä sekä synnykseen jälkeisistä vaivoista alkaen ensimmäisestä ulostamisesta saa kauhun valtaan. Ei ole kyllä miestäkään ja ikä alkaa tulla vastaan, mutta jos ei olisi noita pelkoja olisin yrittänyt saada lapsen ilman parisuhdetta.
Voisin harkita. Tosin maapallo ei kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin. Oon lukenu liikaa täällä huonoista synnytyskokemuksista ja löllömahoista että ajatuskin hirvittää.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys on yksi helpoimmista osista vanhemmuutta. Plus naisella tietty tulee tiettyjä hormooneja, jotka auttavat lapseen kiintymisessä.
Näin. Se on hyvin tärkeää harjoittelua. Side lapseen on myös hyvin erilainen, kun lapsen on nainen itse kantanut. Raskausajalla on tärkeä biologinen merkitys. Se ei ole vain synnytyspelkoisten mt-ongelmaisten nykymammojen kiusaamista, kuten ap saattaa kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkisin välittömästi. Koska olen mies.
En tiedä. Vaikea uskoa, ettei se vaikuttaisi lapsen kehitykseen. Sikiöhän oppii jo kohdussa, kuulee mm. musiikkia ja oppii tuntemaan äitinsä äänen, oppii kieltä ym. Haluaisin kantaa omaa lastani. Toisaalta jos se vähentäisi riskitekijöitä, kuten vammauttavaa synnytystä, lapsen stressihormonitasoja, tapaturmariskiä ym. , voisi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Oli mahtavaa olla raskaana, tuntea potkut ja muu liikehdintä, odottaa millainen pikkuinen lopulta syntyy. Loppuraskauden olon tukaluus oli pientä siihen äidiksi kasvuun verrattuna. Synnytyksetkin olivat upeita kokemuksia, vaikka kipeää tekikin. Kropan muutokset olivat lähes kaikki palautuvia eikä niillä ole mitään merkitystä nyt vuosien jälkeen.
Jos tuo olisi mahdollista ja sikiön kehittymistä vauvaksi voisi katsella (irl) aina kun haluaisi niin kyllä, meille todennäköisesti tulisi lisää lapsia. Uskoisin sen siteen vauvaan muodostuvan tuona "odotusaikana" jos kehittymistä voisi vierestä seurata. Muu perhe pääsisi osallistumaan odotukseen aivan uudella tavalla, olisi jotain vähän konkreettisempaa kuin vatsakummun kasvun seuraaminen.
Kolmatta raskausaikaa en enää halua kokea, eikä moinen 9kk oireilu sopisi meidän pikkulapsiarkeen. Synnytyksiä en koe niin pahana mutta ei minulla kyllä ikinä ole ollut erikoista halua päästä synnyttämään, se on lähinnä ollut välttämätöntä saadakseen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 17-vuotias. En, koska tuo oli se helppo osuus. En myöskään tekisi tätä enää uudelleen, kyllä kerta riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hankkisi. En minä lapseton sen takia ole että se lyhytaikainen raskaus ja synnytys olisi liikaa, vaan siksi etten halua sitoutua "vastuulliseksi aikuiseksi" pariksikymmeneksi vuodeksi. Haluan olla boheemi, vapaa puolihuolimaton poikamiestyttö.
En todellakaan. Raskaus ja synnytys ovat vain osa niistä lapsiin liittyvistä asioista joita en halua kokea.
Ajattelin aina, että olisi mielenkiintoista olla raskaana vähän aikaa, tietää miltä se tuntuu, ehkä kokea pienen sikiön liikkeet.
Silloin kun vielä harkitkin asiaa, näin joskus unia, joissa olen raskaana. Ne olivat aina painajaisia.
Tai mulla oli yllättäen lapsi, sitten tajusin että sitä pitää kai hoitaa jotenkin, enkä ollut muistanut.
Unista herääminen oli aina helpotus: ei lasta!
Myöhemmin olen vasta ymmärtänyt miten vaarallista raskaanaolo ja synnynyt ovat, miten monille jää siitä vaurioita. Miten sadistisia kätilöt ovat. Luin Härkösen Heikosti positiivisen, ja se sai mut varmaksi siitä, että tiineeksi en ryhdy!
En hankkisi tuolla tavoin lasta. Olen kai hullu, kun mielummin kantaisin lapseni itse ja synnyttäisin. Mielestäni sitä kautta syntyy kiinteämpi side lapseen kuin vain katselemalla sitä silloin tällöin vain jossain akvaariossa. Raskaana ollessa sikiön liikkeet pystyy tuntemaan ja jännitys on erilaista, kun tulokasta ei pysty kuitenkaan näkemään. Synnytyksen ihme onkin suurenmoinen, kun sisällä kasvaneen lapsensa saa syliinsä.
Musta on edelleen käsittämätöntä, että vauvan valtava pää mahtuu ulos emättimestä.
Ihmislaji on kyllä päässyt kehittymään aika kummalliseksi, kun pentu on niin isopäinen, että sen ulospursotukseen tarvitaan apuvoimia. Ja emo on sairaana (vähintään) päiviä synnytettyään. Pentu taas oppi kävelemään vasta vuoden ikäisenä, ja on täysin avuton ainakin viisi vuotta.
Kuinka kauan keinoraskaus kestäisi? Jos päättää että haluaa lapsen, kuinka nopeasti tämä lapsi on "valmis"?