Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa että pystyn huomenna menemään töihin. Ahdistaa.
05.11.2017 |
Osastomme ulkoistettiin ja nyt ollaan uudessa työpaikassa. Mua ahdistaa ihan vietävästi ne ihmiset siellä. Mun vanhoja työkavereita tervehditään ja heille jutellaan. Heitä neuvotaan asioissa ja töissä.
Mua ei tervehditä eikä mulle kukaan juttele. Mua ei opasteta eikä neuvota vaikka kysyn. Olen kuin ilmaa. Olen itse tervehtinyt ja koittanut jutella mutta ihmiset katsoo mua kieroon ja poistuvat paikalta.
Huomenna pitäisi taas mennä sinne, mutta mus ahdistaa niin että oksettaa. Kaksi viikkoa olen itkenyt aamut kun kävelen bussille. Iltaisin itken suihkussa ja yöt valvon. Olen niin väsynyt tähän.
Nyt todellakin tarviin tsemppausta että kestän edes huomisen.
Kommentit (13)
Juttele niitten vanhojen työntekijöoiden kanssa ja yritä sillä tavalla päästä mukaan porukkaa. Tsemppiä, ajattele että käyt siellä vaan töissä ja palkitse itsesi välillä jaksamisesta. Perseestähän tuommonen kiusaaminen ja syrjintä on, jos ei lopu niin puhu esimiehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä paha mieli sun puolesta, joskun olen kokenut tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos :)
Olen yrittänyt mennä mukaan esim kahville, mutta pöytäseurue hiljenee kun tulen, myös ne vanhat työkaverit.
Aloitin viime viikolla uuden työpaikan haun. Toivottavasti pääsen pian tuolta pois.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö että miksi?
No en tiedä. Jos tietäisin, niin toimisin sen mukaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän sama tilanne. Aloitin uudessa paikassa keväällä ja homma meni paskemmaksi viikko viikolta. Työ oli ihan kivaa ja työkaverit tosi mukavia, mutta esimies ja pomo aivan perseestä. Alkoi ahdistaa niin paljon, etten saanut öisin unta ja viikonlopunkin meni vaan maanantaita pelätessä. Irtisanouduin sitten puolen vuoden jälkeen ja jäin ns tyhjän päälle. Elämäni paras päätös. Viimeisenä työpäivänä kun firman ovi sulkeutui perässäni, paino lähti hartioilta ja oli taas helppo hengittää. Nyt haen kovasti uusia mielekkäämpiä töitä, ensi viikolla on muutama haastattelukin. Tsemppiä AP!
Oletko riittävän rohkea ottamaan asian esille? Vaikka itkettäisikin. Kysyt suoraan, että mikä mättää, kun et saa kysyttäessä neuvoja tai sun kanssa ei voi keskustella normaalisti. Kerrot, että tuntuu pahalta olla ulkopuolinen. Sun pitää rakastaa ja kunnioittaa itseäsi niin paljon, ettet anna toisten kohdella sua noin! Tsemppiä ja yllätä itsesi huomenna ja keskustele asiasta. Voiko tilanne mennä siitä enää pahemmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän sama tilanne. Aloitin uudessa paikassa keväällä ja homma meni paskemmaksi viikko viikolta. Työ oli ihan kivaa ja työkaverit tosi mukavia, mutta esimies ja pomo aivan perseestä. Alkoi ahdistaa niin paljon, etten saanut öisin unta ja viikonlopunkin meni vaan maanantaita pelätessä. Irtisanouduin sitten puolen vuoden jälkeen ja jäin ns tyhjän päälle. Elämäni paras päätös. Viimeisenä työpäivänä kun firman ovi sulkeutui perässäni, paino lähti hartioilta ja oli taas helppo hengittää. Nyt haen kovasti uusia mielekkäämpiä töitä, ensi viikolla on muutama haastattelukin. Tsemppiä AP!
Voisinpa minäkin tehdä noin, mutta... jollain on se asuntolaina ja ruoka maksettava.
Lyhennysvapaata ei saada jos kyse omasta irtisanoutumisesta.
Ap
Lähde pois tai sulla menee mielenterveys.