Lue keskustelun säännöt.
Pessimisti puoliso?
05.11.2017 |
Tässä vuosien varrella miehestä on alkanut paljastumaan aika pessimistisiä piirteitä. Ensimmäisten vuosien rakastumishuuma kai peitti ne alleen, mutta nyt niitä on alkanut tulla esiin. Mies näkee monessa asiassa uhkia ja huolia ja sen pahimman vaihtoehdon tai negatiivisimman puolen asiasta. Ihan arkisissa jutuissa siis, ihan kuin mies ei osaisi luottaa siihen, että selvitään eikä se pahin aina toteudu (ja vaikka toteutuisi, niin selväisi siitäkin). Sitten mies stressaa paljon kun elää niiden kamalien uhkakuviensa keskellä. Tai ahdistuu kun luulee että jonkin asian negatiiviset puolet on muka se koko asia eikä osaa stressaantuneena nähdä, että asian hyvät puolet eivät ole kadonneet minnekään. Tämä ei siis koske meidän parisuhdeasioita eikä esim. suoraan lapsiin liittyviä juttuja niinkään vaan muita arjen asioita kuten hänen työtä vaikkapa.
Minä taas olen aika optimistinen ihminen, joka näkee kaikessa hyvää ja uskoo että kaikesta selvitään kävi mitä kävi. Mitä siis tehdä pessimistipuolisolle? Ahdistavaa katsoa kun toinen kärsii ja stressaantuu siitä mitä ikävää kuvittelee voivan tapahtua. Yritän aina tsempata ja sanoa mitä hyvää asioissa on ja että se ikävä juttu on todella epätodennäköinen, mutta mies ei edes kuuntele jos on stressaantunut (rentoutuneena kuuntelee ja uskoo minua kyllä, mutta en pääse hänen stressin "läpi").
Kommentit (27)
Valitettavasti ne ikävät jutut eivät ole sen epätodennäköisempiä kuin mukavatkaan jutut.
Ei mies kyllä sairaalta kuulosta. Enemmän kyseenalaistaisin sen aikuisen mielenterveyden, joka elää jossain hattarassa ja kuvittelee, että kaikki kääntyy aina parhain päin. Lapselle tuollainen ajattelumaailma on OK ja sen on tarkoitus suojella lapsen psyykettä, koska lapsi ei vielä osaisi suhtautua siihen ajatukseen, että tässähän voi oikeasti käydä vitun huonosti. Aikuisen pitäisi kuitenkin jo pystyä käsittelemään näitäkin vaihtoehtoja eikä yrittää sulkea niitä pois mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaiko realisti?
Monet naiset ovat ihme haihattelijoita joille tekee ihan hyvää vaan jos on realistisempi puoliso.
Meillä on oikeasti asiat ihan hyvin. Ei vakavia sairauksia, ei häätöuhkia asunnosta, ei suoraa uhkaa töiden loppumisesta, rahaa toki vähän mutta aina se on riittänyt laadukkaaseen ruokaan ja kaikkiin asumiskuluihin jne (harrastuksista pitänyt tinkiä välillä). En minä ole haihattelija vaan säästäväinen realisti. Ap.
Voi johtua myös persoonallisuudesta joka on kehittynyt tuollaiseksi lapsesta asti, eikä siihen auta lääkkeet vaan pitkä terapia.
Tee sinä se masennustesti miehen puolesta. Muista myös, että sinullakin oma elämäsi ja et ole vastuussa miehesi pahasta olosta. Voit myös lähteä tuosta suhteesta ja se kannattaakin tehdä jos sinusta tuntuu, että elämäsi on vain jatkuvaa toisen ihmisen tsemppaamista ja hyysäämistä ilman, että saat siitä mitään hyvää ja iloa. Olet itsekin kohta samassa suossa ja mitä sitten tapahtuu?
Miehestä on tullut sinulle lähinnä vieras ihminen ja suhteenne on hyvin epätasapainoinen. Ainakaan minä en jaksaisi loputtomiin tuollaista, vaan liika on liikaa varsinkin jos valoisammasta tulevaisuudesta ei olisi mitään merkkejä. Sinä olet sinä ja mies on mies, et voi parantaa häntä, jos hän ei halua parantua. Yritä sinä siis elää haluamaasi hyvää elämää ja jätä taaksesi iloton ja ankea elämä. Välillä pitää ajatella itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös persoonallisuudesta joka on kehittynyt tuollaiseksi lapsesta asti, eikä siihen auta lääkkeet vaan pitkä terapia.
Itse komppaisin tätä ennemminkin. Oletettavaa kuitenkin on, ettei tällainen ihminen halua terapiaa ellei elämä ole täysin sortunut. -Se pessimistisen isän lapsi
Vaiko realisti?
Monet naiset ovat ihme haihattelijoita joille tekee ihan hyvää vaan jos on realistisempi puoliso.