Lue keskustelun säännöt.
lapsi tosi ujo kodin ulkopuolella, mikä neuvoksi?
apuakaipaisin
05.11.2017 |
Meillä on 3-vuotias tyttö. Hän on kotona ihan normaali, leikkii pikkusiskonsa kanssa. On iloinen ja puhelias, musikaalinen, laulelee paljon. Mutta kun lähdetään pois kotoa, kuten päiväkotiin, tai jonnekkin ihmisten ilmoille, tytöstä tulee hetkessä hiljainen ja ujo. Kadulla kävelee ujona ihan kiinni minussa, ja päiväkodissa kuulemma leikkii kaikista mieluiten yksin.
Kun pitäisi jotain tehdä ryhmässä, tyttö on kuulemma kovasti sitä vastaan eikä suostu.
Usein kuulemma istuu nurkassa ihan omasta tahdostaan, koska ei halua leikkiä muiden lasten eikä ohjaajien kanssa.
Mistä tälläinen voisi johtua? Mitä voisimme tehdä? Olemme lapsen isän kanssa todella huolissamme. :(
Kommentit (12)
Meillä lapsi oli pienenä ujo. Annettiin rauhassa aina tutustua uusiin tilateisiin, kannustrttiin, oltiin tukena. Pikkuhiljaa ujous karisi, eikä enää esikouluikäisenä ollut ujoudesta tietoakaan. Vaikka eipä tuo olisi haitannut, vaikka olisi ujo edelleenkin. Eihän kaikki ihmiset voi olla niitä reippaita ja ulospäinsuuntautuneita. Ei ujous ole vika vaan luonteenpiirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset on ujompia kuin toiset. Joku koko ikänsä ja joku vain lapsena.
Älä ainakaan moiti ujoudesta. Anna lapsen olla. Kyllä se siitä.
Ujous on temperamenttipiirre, joka on ja pysyy. Ei siitä tarvitse väkisin yrittää päästä eroon. Toki käytöstapoja pitää opetella ja tietysti tulemaan toimeen toisten kanssa, mutta ei kaikista tule silti toisten kanssa viihtyviä. Iso päiväkotiryhmä ei ole paras mahdollinen paikka opetella olemaan muitten kanssa.
Ja kolmevuotias on viekä pieni. Sen ikäinen opettelee vasta ryhmässä toimimista. Anna lapselle aikaa tutustua.
-2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hyvä ihminen tyttären olla rauhassa ujo. Kyllä se siitä rohkaistuu iän myötä, painostaminen vaan aiheuttaa pahaa mieltä ja vaikeuttaa asioita. Kannattaa toki kannustaa sosiaalisiin tilanteisiin ja tarkkailla niitä yhdessä, mutta älä pakota lasta tai toru ujoudesta.
Meidän tyttö oli tosi ujo pienenä, sai tästä usein noottia neuvolassa ja vanhempana tuntui usein pahalta, kun esim. neuvolantäti kirjoitti neuvolakorttiin "keskittyminen todella huonoa" ihan vaan siksi kun tytär ei uskaltanut puhua neuvolantädille. Tytär oli kuitenkin jo pienenä tosi fiksu, iloinen ja hyvää seuraa, mutta vaan hitaasti lämpiävä. Johonkin kolmevuotiaaksi asti leikki lähinnä ainoastaan yksin myös tutuissa kyläpaikoissa, päikyssä sitten sai kavereita ja oppi leikkimään niiden parin kaverin kanssa - mutta tämäkin muutos tapahtui tosi hitaasti. Äidin piti olla aina mukana joka paikassa ja kenellekään ei oikein tohtinut edes moikata.
Nyt on abiturientti ja on rohkaistunut tosi paljon, vaikka edelleen on vähän hitaasti lämpiävä eikä kovin mielellään jutustele niitä näitä tuntemattomien kanssa ja on sellaisissa tilanteissa vähän kylmän ja etäisen oloinen. Tarvittaessa pärjää kyllä todella taitavasti sosiaalisissa tilanteissa ja hänellä on monta hyvää ystävää, joiden kanssa on reipas oma itsensä. Kyllä ne hiljaisemmatkin pärjää, älä huoli. :)
Vierailija kirjoitti:
No anna nyt lapsen olla ujo. Ei kaikkien tarvitse väkisin sosiaalistua. Moni lapsi voi olla huvin ujo, mutta aikuisena kuitenkin ihan noemaaleja.
Sinun mielestäsi ujous on epänormaalia?
Ujous on helpottanut iän myötä. Ei ole hävinnyt kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No anna nyt lapsen olla ujo. Ei kaikkien tarvitse väkisin sosiaalistua. Moni lapsi voi olla huvin ujo, mutta aikuisena kuitenkin ihan noemaaleja.
Moni on aikuisenakin elämää haittaavan ujo, jopa vielä ujompi kuin lapsena. Ei pidä automaattisesti olettaa aloittajan lapsen olevan aikuisena normaali.
Itse olin ujo sekä lapsena että nyt aikuisena. Vanhempani olivat/ovat huolissaan. Heille oli kuitenkin vakuuteltu, että "tytöt ovat yleensä ujoja, ei mitään aihetta huoleen". Minusta ei kuitenkaan koskaan tullt normaalia ihmistä. Asiaan oltaisi varmaan voitu puuttua ollessani lapsi. Mutta vanhempani kuuntelivat liikaa ihmisiä, joiden mielestä ujoudestani ei pitänyt välittää.
Meillä oli samanlainen ujo lapsi, nyt viisi vuotta täytettyään on tosi paljon rohkeampi. Ei ole kovin puhelias vieraille vieläkään mutta ei kuitenkaan ujostele enää puhutettaessa. Kyllä se sinunkin tyttäresi vielä siitä rohkaistuu kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten muutkin kommentoi, anna ujon mennä omaan tahtiinsa. Kannattaa kuitenkin panostaa siihen, että esimerkiksi kerrot uusista tilanteista ja niissä toimimisesta tytölle, jotta ne tulisivat hänelle tutummaksi. Panostakaa rutiineihin myös kodin ulkopuolella, että tyttö tottuu tilanteisiin, eikä joka kerralla ole eri juttuja vastassa.
Löytyisikö hoidosta joku kiva kaveri, jota voisi kutsua muutamaan otteeseen kotiin leikkimään että lapset tutustuisivat paremmin ja voisivat hoidossakin sitten helpommin leikkiä yhdessä?
Itsekin olen lapsena ollut hyvin ujo ja nykyäänkin uudet tilanteet ovat välillä vaikeita. Mieluummin ensimmäisellä kerralla seuraan sivusta, että tiedän miten tilanteessa tai paikassa pitää toimia ja sen prosessoinnin jälkeen on helpompaa mennä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna nyt lapsen olla ujo. Ei kaikkien tarvitse väkisin sosiaalistua. Moni lapsi voi olla huvin ujo, mutta aikuisena kuitenkin ihan noemaaleja.
Sinun mielestäsi ujous on epänormaalia?
Ujous on helpottanut iän myötä. Ei ole hävinnyt kokonaan.
Muotoilin tuon asian vähän huonosti. Ei tietenkään ujous ole epänormaalia. On ok olla ujo myös aikuisena. Mutta usein lapsena saattaa ujous olla hyvin korostunutta, mutta lieventyä jonkin verran aikuisena.
No anna nyt lapsen olla ujo. Ei kaikkien tarvitse väkisin sosiaalistua. Moni lapsi voi olla huvin ujo, mutta aikuisena kuitenkin ihan noemaaleja.