Tutkiiko kukaan vanhoillislestadiolaisuudesta eronneiden itsemurhien yhteyttä yhteisöön?

Niitä on ollut viime aikoina paljon. Perheiden isiä, miehiä. Tuntuu ettei monikaan ota vakavasti yhteisöstä lähteneiden suurta kärsimystä. Sitä ei ehkä ymmärretä. Suurella osalla on erittäin pahoja traumoja, jotka varjostaa koko elämää. Niillä, jotka on syntyneet sinne, ei ole ollut mitään vaihtoehtoja valita. Valtionkirkon sisällä on lahko, joka rampauttaa niitä, jotka lähtevät sieltä pois.